Viisi, ja yhtäkkiä myös kuusi, kuukautta

Meidän vauva on rikastuttanut ja rakastuttanut meidän elämää nyt jo viiden ja yhtäkkiä myös kuuden kuukauden ajan. Yhdistänkin nyt kertomuksen hänen kuulumisistaan kahdelta kuukaudelta, koska en pysy vauhdissa mukana. Tämän pienen ihanuutta voisi kehua kaikilla maailman kaunosanoilla: en vaan kestä, miten toinen voikaan olla niin suloinen. Vauvan kasvua ja kehitystä on aina niin ihana ja mahtava seurata, mutta onhan se samalla aivan uskomattoman haikeaa. Koko ajan saa miettiä, että mihin se mun vastasyntynyt nyytti oikein joutui?

No, millainen vauveli meillä asuu nyt? Kolmea päivää ennen viiden kuukauden ikää E oppi kääntymään vihdoin vatsalleen. Vatsalta selälleen E oli oppinut kääntymään jo aiemmin, joten meillä ei käyty ollenkaan läpi sitä vaihetta, missä vauva huutaa vatsallaan, kun ei jaksa niin olla, muttei poiskaan pääse. Hyvin pian kääntymisen jälkeen E hoksasi, että pyörimällä pääsee vaikka kuinka kauas. E siis lähti viiden kuukauden iässä pyörimään ja saattaa sillä tavoin liikkua jo pari metriä. Tämän lisäksi E osaa liikkua kellon viisarin tavoin akseliaan ympäri. E ei vielä ryömi eikä konttaa. Olemassa olevat liikkumisen taidot ovat helpottaneet meidän elämää hurjasti ja E viihtyykin nykyään usein lattialla pitkiäkin aikoja itsekseen. Lisäksi E huolii aina vaan paremmin esimerkiksi isoveljensä lohduttajaksi. Ja erityisesti meidän 8v. onkin innokas vauvan hoitaja, välillä liiankin innokas...

Neuvolan terveydenhoitaja löysi E:ltä istumisvalmiudet jo 5 kuukauden neuvolassa. Kuitenkin terveydenhoitaja ohjeisti, ettei nykyisin suositella istumista kenellekään ennen kuuden kuukauden ikää, joten tuolla neuvolla on menty - ainakin melkein. E on istunut sylissä kyllä jo hyvän tovin, koska ei siinä muussakaan asennossa suostu viihtymään. Päivää ennen kuuden kuukauden ikää otettiin syöttötuolin new born -osa pois ja nykyisin E saa ruokailla oikeassa isojen vauvojen syöttötuolissa, jossa hän istuikin heti tosi taitavasti. Ulkoilut hoidetaan edelleen vaunukopassa, E kun siinä hyvin viihtyy. Ratasosaan siirrytään, kun vaunukoppa käy pieneksi tai E alkaa ulkoilla enemmän hereillä ollessaan. Ehkä mennään vähän aikaa myös "hybridimallilla" ja vaihdellaan tilanteen mukaan. Meidän yhdistelmissä kun vaihtaminen on helppoa. 

E:n 5-kuukautis mitat oli n.7,5kg ja 65,6cm. E kasvaa tasaisesti omalla käyrällään, pienempänä kuin meidän vauva numero 2 ja vähän isompana, kuin vauva nro. 3. Puolivuotisneuvola meillä on vasta parin viikon päästä, joten tuoreet mitat tulee myöhässä. Kotipuntari kertoi tänään E:n painavan vähän päälle 8kiloa, joten kasvu ilmeisesti on aivan hyvää edelleen, vaikkei maidon lisäksi muu ruoka E:lle maistu. E tosiaan aloitti maistelun 5 kuukauden ja 9 päivän ikäisenä. Aloitettiin bataatilla ja sen jälkeen on maisteltu porkkana, maissi, peruna, banaani, parsakaali, päärynä, luumu ja persikka. Kovin pitkälle ei olla vielä päästy, ensinnäkään siksi, että E:n herkkä vatsa reagoi selkeästi jo ainakin parsakaaliin. Toiseksikaan E ei selkeästi ole vielä valmis syömään, vaan lähes kaikki, mitä suuhun menee, tulee myös ulos. E on syönyt sen reilun lusikallisen tähän mennessä vain päärynää ja luumua, mutta onneksi kasvu on ilmeisesti vielä aika hyvää. Eilen aloitettiin ns. päivällisruoka E:lle ja rytmi on tällä hetkellä se, että aamupäivällä, lounasaikaan, E maistelee vuorossa olevaa uutta makua ja päivällisaikaan E syö jääpalamuotin verran tuttua kasvissosetta. Tai siis ainakin pyrin saamaan hänet sen verran syömään, mutta totuudessa vain hyvinhyvin vähän päätyy mahaan asti. E:llä ei ole vielä yhtään hammasta.

E nukkuu edelleen vaihdellen huonosti tai hyvin huonosti, paitsi päiväunia puolestaan tosi hyvin! Tällä hetkellä E nukkuu yleensä päivällä kahdet n. 1,5-2 tunnin unet useimmiten vaunuissa, sekä yhdet 30-45 minuutin unet sylissä tai sängyssä. Yöunille E asettuu n.klo.21 ja edelleen E herää ennen klo.24 yleensä kaksi kertaa. Siitä eteenpäin yöt ovatkin tosi vaihtelevia. Viime yö oli hyvä, eikä E tainnut herätä kuin kerran tai kahdesti, toissayönä puolestaan tunnin välein. Tyypillisesti E herää ehkä 2-3 kertaa klo.24 jälkeen ja aamu on viime aikoina ollut n. klo.7. 

Juuri tällä hetkellä arki E:n kanssa on aika helppoa ja mukavaa. Koen, että hänen kanssaan voi tehdä melkeinpä mitä vaan ja ollaankin rohkeana lähdössä ensi kuun aikana kaksikin kertaa reissuun, ehkä niistä lisää myöhemmin. E:n kanssa voi myös harrastaa, joskin yhden typerän k:n vuoksi sekä uinti, että muskari on tauolla vielä parin viikon ajan. Nyt vaan toivon, ettei aika menisi niin vauhdilla ja saataisiin nauttia rauhallisesta kotiarjesta vielä pitkään!

E 4kk

Tämä teksti on nyt monista syistä hirveän paljon myöhässä. Vauvelilla on jo ikää 5,5 kuukautta.. Mutta koska kirjoitan ensisijaisesti itseäni varten, haluan myös tämän tekstin saattaa loppuun.

Onnea äitin rakas siis 4 kuukauden iästä <3! E kävi lääkärineuvolassa jo vajaan viikon ennen 4kk päivää. Neuvolan tarkistuksissa kaikki oli hyvin, pituutta kertynyt vähän yli 63cm ja painoa n. 6700g. E on pienin vauva, mitä meillä on ollut, mutta ei sitä toisaalta uskoisi, kun häntä katsoo ja kantaa.. Vaatteet on vaihtelevasti kokoa 62 tai 68, joku 74 koon vaatekin jo sopii. Neuvolalääkäri ei ottanut oikeastaan minkäänlaista kantaa E:n pulautteluun, vakka jälleen siitä valitin. Ehdotti kiinteiden aloittamista, mutta en halua ihan vielä, joskus 5kk aikoihin sitten

E on edelleen melko vaativa vauva. E ei viihdy sitterissä tai lattialla kuin ihan lyhyitä hetkiä kerrallaan. Muutoin E vaatii olla sylissä. E on alkanut vaativaksi myös sylin suhteen, eikä tahdo huolia enää muita, kuin minut. E on tässä viime päivinä huutanut isälleenkin lähes kaiken ajan, mitä ovat kaksistaan viettäneet, paitsi tällä viikolla koettiin yksi onnistuminen, kun isä ja poika viettivät 2 tuntia yhdessä minun ollessa isomman veljen kanssa tämän harjoituksissa. Tuohon aikaan mahtui myös kaksi pullosta syöntiä, mikä on aivan mahtavaa, koska pullokaan ei ole viime aikoina oikein maistunut.

E kääntyy toisinaan kyljelleen, mutta mahalleen ei edelleen edes yritä. Kyljelleen kääntyminenkin on aika harvinaista, E kun viihtyy sen pienen hetken lattialla aina parhaiten vaan paikallaan selällään pötkötellen.. E kyllä saattaa toisinaan liikkua viisarimaisesti, niin että löytyykin lattialta eri suuntaan, kuin on jätetty. E tarttuu esineisiin oikein taitavasti ja vie niitä suuhun. Kuitenkin käsien toiminta on vielä vähän hakusessa, niin hauskaa seurata, kun tyyppi kiskaisee tutin suusta ja suuttuu kohta, kun ei saakaan sitä enää takaisin. Muru <3

E hymyilee tosi paljon ja hymy kyllä heltiää kenelle tahansa, kunhan hän saa olla (äidin) sylissä. E myös nauraa ääneen, jos häntä esim. Kutittaa, mutta naurun eteen täytyy vielä tehdä monenlaisia temppuja. E:llä ei ole vielä hampaita, mutta ikenet turvottaa ja kutiaa selkeästi ihan hirveästi. E nukkuu yöt edelleen vaihtelevasti, joko huonosti tai tosi huonosti. Yleensä E herää 3-5 kertaa yössä ja yöunet on tyypillisesti 20:30/21-6/7. E harrastaa vauvauintia meidän vanhempien kanssa. Käydään uimassa Kempeleen Zimmarissa. Lisäksi E harrastaa minun kanssa muskaria.

Kaiken kaikkiaan E on valloittavan ihana pieni mies, joka pitää varsinkin äidin todella kiireisenä! E on kyllä sulattanut myös isoveljien sydämet täysin. 

3:n kuukauden ikäinen vauva

Tosiaan meidän perhe täydentyi neljännellä pienellä miehellä heinäkuun lopulla, jopa 6 päivää ennen laskettua aikaa, mistä olin iloisesti yllättynyt. E painoi syntyessään 3696g ja pituutta hänellä oli 51cm. Nyt E on 3kk ja jo kaksi viikkoa päälle. Edellisessä neuvolassa E oli n. 60cm pitkä ja painoa oli kertynyt 6,1kg. Pieni vauva siis vielä, vaikka jatkuvasti sylissä viihtyvän painon kieltämättä jo tuntee.

E on maailman suloisin vauva, tottakai. Kuitenkin E:n elämän alkuun on mahtunut todella runsaasti mahavaivoja, etenkin älytöntä pulauttelua. Pulauttelu ei ole edelleen vähentynyt mihinkään, mutta nykyisin E:n ei onneksi tarvitse yleensä itkeä puklun yhteydessä, vaan ne eivät häntä häiritse samaan tapaan, kuin aiemmin. E:n kanssa käytiin kuukauden iässä Oysin lastenpäivystyksessä ultraamassa mahaa rakenteellisten vikojen poissulkemiseksi. Mitään ei onneksi löytynyt. 

Nykyisin E on pääosin päiväsaikaan hyväntuulinen ja tyytyväinen vauva, mutta öisin tilanne ei ole muuttunut mihinkään. E herää 3-5 kertaa yössä. Useimmat yöt onneksi vain syö ja jatkaa unta, mutta erityisesti viime aikoina E on jäänyt itkemään ja valvomaan syönnin yhteydessä. Huoh.

No mitä E sitten jo osaa? E kannattelee päätään aivan uskomattoman hyvin ja on tehnyt niin jo pitkän aikaa. E osaa hymyillä tosi kauniisti. Ensimmäiset hymyt tuli n. 5 viikon ikäisenä ja sen jälkeen toistunut alkuun lähes päivittäin, nyt todella monta kertaa päivässä. Äitin rakas hymypoika! E osaa kääntyä kyljelleen. Sen taidon hän oppi tuossa 3 päivää sitten, hah. Aiemmin E ei ole edes yrittänyt kyljelleen kääntyä ja nyt pyrkii jo vatsalleen asti, siihen tosin vielä pitkä matka. E tarttuu hienosti leluihon ja vie niitä suuhun. Leluun E oppi tarttumaan paria päivää alle 3 kuukauden ikäisenä aluksi hieman autettuna.

E on vielä täysimetyksellä. Vähän ollaan kahden vaiheilla tulisiko kiinteitä aloitella jo heti 4 kuukauden iässä pulauttelun helpottamiseksi vai jatketaanko täysimetystä vielä. Varmaan täytyy keskustella seuraavassa neuvolassa asiasta, se kun onkin lääkärineuvola. Toisaalta haluaisin jatkaa pelkällä imetyksellä, mutta jos kiinteät toisi helpotusta pulautteluun, toisi se aika ison helpotuksen myös meidän elämään, jos vaatteita ei tarvitsisi vaihtaa 2-5 kertaa päivässä...

E harrastaa muskaria. Aloitettiin se pari viikkoa sitten ja siis nyt kaksi kertaa vasta käyty. Ensi viikolla E:llä alkaa myös vauvauinti! E onkin jo kokenut uimari: oltiin viime viikolla perheellä Katinkullassa ja E kävi uimassa jo kolme kertaa. Vaikutti ihan tykkäävän, mutta toki väsy iskee nopeasti vielä. 

Kaiken kaikkiaan elämä kolmen kuukauden ikäisen sosiaalisen hymypojan kanssa on paljon ihanampaa, kuin pienemmän vastasyntyneen. Mutta älä silti aika mene niin kauhean äkkiä, älä silti pieni kasva niin nopeaa isoksi pojaksi <3

Täällä jälleen, eli kuulumiset viideltä vuodelta!

 Oho, vaadittiin viisi vuotta, ammattiin valmistuminen, noin kolmen vuoden työura ja uusi perheenjäsen ennen kuin sain kirjoitettua seuraavan postauksen! Mutta hah, äitiyslomaa ei vaadittu, kuin muutama kuukausi, kun olen jo vailla jotain omaa tekemistä ja aivoille työskentelyä, joten hei! Täällä taas ollaan! 

Niin, tuossa tulikin hyvin tiivistetysti viimeisen viiden vuoden kuulumiset, heh. Tärkeimpänä tietysti: meidän perheeseen on syntynyt uusi vauva ja viimeistään nyt ollaan viimeistenkin määritelmien mukaan suurperhe. Joskaan edelleenkään en osaa mieltää meidän perhettä sellaiseksi. Heinäkuun lopussa meidän perhe täydentyi jälleen yhdellä pienellä miehen alulla. Vajaa 3,7kg ja 51cm täyttä rakkautta <3 Nyt tämä rakkaus on jo melkein 2 ja puoli kuukautta vanha ja osaa jo vaikka mitä. Voisin jälleen päivitellä, miten tämä aika juoksee. Haikein mielin ollaan luopumassa pienestä vastasyntyneestä ja ottamassa vastaan sosiaalinen vauva, joka on jo paljon muutakin kuin nukkuva nyytti.

Olenkin jo aiemmin kertonut opiskeluista ja niiden etenemisestä. Valmistuin sairaanhoitajaksi muutaman kuukauden suunnitellusta myöhässä; marraskuussa 2018, erikoistumisalana psykiatria. Jo opintojen loppuvaiheessa pääsin töihin aiempaan työssäoppimispaikkaani ja työskentelin tuolla noin puolentoista vuoden ajan ennen kuin vaihdoin paremmin opintoja vastaavaan työhön. Tuosta työstä jäinkin sitten äitiyslomalle kesäkuussa. Äitiysloman jälkeen minulla ei ole työtä, mihin palata, mutta mietitään sitä sitten myöhemmin. Haaveena olisi olla kotona, kunnes nuorimmainen täyttää kaksi vuotta, mutta talous tahtoo tökkiä jo nyt.. 

Mikä ei ole muuttunut viidessä vuodessa? No, edelleen murehdin ylimääräisistä kiloista, joita nyt on sen 25 ylimääräistä. Edelleen asustetaan samaa punaista puutaloa, nyt vaan huomattavasti ahtaammin. Edelleen rakastan leipomista ja mielellään myös sisustaisin, mutta näissä puitteissa se on aivan liian haasteellista. Matkustelu on pysynyt intohimona, mutta yks hemmetin k on sitä hidastanut huomattavasti. Valokuvaus myös säilynyt rakkaana harrastuksena, joskin mielellään oppisin sitä lisääkin. Ihmisenä minä en koe muuttuneeni mihinkään. Uutta olen oppinut ja tietysti viisi vuotta kasvanut, toivottavasti järkevämpään suuntaan, mutta sama Mari täällä edelleen pyörii. 

Pikainen päivitys tämän hetkisiin kuulumisiin olkoon tässä. Toivottavasti ei mene viittä vuotta seuraavaan kirjoitukseen. Ihanaa syksyn jatkoa jokaiselle!

Ruuhkavuodet - Näin onnistuu yhdistää koulu ja vauva-arki.

Monet ovat ihmetelleet, miten jaksan opiskella tässä tilanteessa: kolme pientä lasta, joista pienin vasta vauva, ja opiskelupaikkakunta reilun 100 kilometrin päässä kotoa. Vastaan useimmiten, että koska haluan! Oikeasti, mun mielestä motivaatio on vastaus kaikkeen: sen avulla jaksaa tehdä mitä vaan!

Opintojen aloittaminen raskauden loppusuoralla ei ehkä ollut aivan järkevin ratkaisu, mutta se kuitenkin sopi mulle. Tilannetta ei toki helpottanut miehen reissutyöt, jotka nyt onneksi on jo tältä erää ohi. Kuitenkin opinnot oli mun suunnitelmissa ensin, vauva tuli yllätyksenä, ja sai näin ollen sopeutua meidän elämäntilanteeseen, jos näin saa sanoa. Tottakai olisin vaikka keskeyttänyt koulun, jos raskauden kanssa olisi ollut jotain ongelmaa tai vastaavaa. Tietenkin vauva ja oma terveys olivat ja ovat koulua tärkeämpiä.


Viime kevät meni koulun puolesta aivan hyvin: istuin koulun penkillä raskausviikolle 38 asti ja koulutehtävät suoritin iltaisin lasten nukkuessa tai viikonloppuisin. Koulupäivien aikana lapsia hoiti anoppi. Järjestelykysymyksiä kaikki, mutta jos raskauden kanssa olisi ollut ongelmia, lapset olisi kovasti sairastelleet tai anoppi ei olisi voinut lapsia vahtia, olisi koulu jäänyt käymättä. Onneksi ongelmia ei tullut.

Alunperin ajattelin, että käyn syksyllä muutamia satunnaisia kursseja, P kun oli vasta 3,5 kuukautta kun syyslukukausi alkoi. Kuitenkin loppujen lopuksi kävin yhtä lukuunottamatta kaikki suunnitellut kurssit ja lokakuusta asti olin mukana koulussa jo aivan täysin. Tämä järjestyi, koska P on melko helppo vauva ja sain oman äitini hoitamaan poikia koulupäiviksi. Tietenkään jos hoitajaa ei olisi järjestynyt, en olisi voinut koulua syksyllä käydä.






















Nyt kevätlukukausi alkoi tammikuun puolivälissä ja koulu on jo hyvinkin käynnissä. Edelleen mun äiti hoitaa poikia. Mies vietti kuitenkin keväällä täyden 6 viikkoisen isäkuukauden, kun mulla oli ensimmäinen työharjoittelu. Koulu jatkuu vielä kuukauden verran ja kesän lomailen. Okei, käyn pari valinnaista kurssia myös kesän aikana, mutta muuten lomailen lasten kanssa. Syksyllä on vuorossa sitten uudenlainen arki taas, kun myös pienemmät pojat menee päiväkotiin. Hui, en halua edes ajatella niin pitkälle!

Koulutehtävät hoidan edelleen pääosin lasen nukkuessa. Välillä jotain saan tehtyä jo kuopuksen päiväuniaikaan, mutta pääosin vasta illalla. Myös viikonloput ja arki-illat ovat yleensä tehokäytössä tehtäviä tehdessä tai tenttiin lukiessa. En ole myöskään asettanut rimaa opiskeluun liian korkealle: tietysti haluaisin saada hyviä numeroita, mutta koska se ei aina ole mahdollista, ottaen huomioon kiireisen lapsiperhearjen, tyydyn useiden kurssien osalta läpipääsyyn!

Hassua on ollut, että olen kokenut saavani välillä jopa syyllistystä siitä, että opiskelen, kun mulla on vauva kotona! Jotenkin tuntuu, että heti jos tekee muutakin, kuin hoitaa lapsia ja kotia, on huono äiti! Varsinkin perhekerhossa tätä mun järjestelyä on kummaksuttu todella paljon. Voin vannoa, ettei mun lapset kärsi siitä, että saa viettää muutaman päivän kuukaudessa laatuaikaa mummon kanssa, vaikken olekaan paikalla. Päinvastoin, luulen, että jokainen voittaa tilanteessa! Selvää on, että kaikkea ei voi saada eikä tehdä yhtä aikaa. Minä hoidan koulun ja lapset, sekä kohtalaisen hyvin myös omat ystävyyssuhteet, mutta esimerkiksi kodinhoito, siivous ja sisustus on kärsineet todella paljon ja niiden osalta mennään todellakin sieltä, missä aita on matalin (tai jo kaatunut).

Kouluruoka hintaan 2,60€. Ei mitään vikaa!

Näin onnistuu meillä arjen järjestely hankalassakin tilanteessa. Tämä on meidän tapa ja sopii meille. Opiskelu pienten lasten kanssa ei varmasti sovi kaikille, vaikkakin pitkälle kaikki on kuitenkin järjesteltävissä.

P 8kk

No vierähtihän tässä näköjään taas aikaa, ennen kuin pääsin postausta rustailemaan...

P täytti alkukuusta jo 8kk, onnea pienelle <3 Ihan älytöntä miten aika menee niin vauhdilla. Miksi, oi miksi, noiden täytyy kasvaa niin nopeesti? Kohta tuokin jo kävelee ja menee tarhaan, nyyh.

P konttaa vauhdikkaasti ja istuu tukevasti ilman tukea. P nousi 7,5kk:n iässä tukea vasten seisomaan, mutta tekee sitä edelleen aika harvoin! Isoveljet ovat lähteneet kävelemään ilman tukea toinen 9,5 kk:n iässä, toinen 10,5, mutta en millään tavoin yritä kiirehtiä! Kyllä tämäkin ajallaan, eikä aika ole todellakaan vielä.

P:n suusta löytyy kaksi pientä hammasta ja yläien on ollut selvästi turvoksissa jo jonkin aikaa. Koska hampaita on vasta noin vähän, olen arka karkeuttamaan ruokaa. Näin ollen P syö edelleen sileää sosetta, eikä hirveästi sormiruokaile. Sormin on saanut toistaiseksi syödä lähinnä maissinaksuja, banaania ja riisikakkuja, joista onkin tullut yksi mieluisimpia herkkuja. P ei nirsoile ruuan suhteen ja syökin jo reilun puolikkaan pilttipurkillisen kerralla. Kiinteitä ruokia menee 4-5 päivässä. Kiinteiden ohella P on edelleen imetyksellä itsensä tahtisesti, eli imetyskerrat vaihtelee tosi paljon mm. vauvan mielialan mukaan. Myös tuttipullo P:lle kelpaa edelleen onneksi, muuten opiskelu voisi olla mahdotonta. Ruuan kanssa P juo maitoa tai vettä tavallisesta kovanokkaisesta nokkamukista.

P nukkuu tällä hetkellä vaihtelevasti huonosti tai tosi huonosti! Päiväunia hän ottaa päivässä kahdet tai kolmet, eikä niissä mitään, mutta ne yöt! Yöunet on todella katkonaisia! P heräilee syömään ja muuten huutelemaan ja saattaa valvoa ihan huvikseenkin. En ymmärrä miksei minun lapset nuku?

P on edelleen ihana hymypoika, joka ei juuri vierasta. P:lle kelpaa huomio keneltä tahansa, kunhan huomiota saa! Äiti on edelleen kuitenkin ylitse muiden ja esimerkiksi koulusta tullessani P konttaa heti ovelle vastaan itkien, ihanuus! P on pärjännyt kuitenkin mun koulupäivien ajan aina oikein hyvin mummon kanssa ja pianhan hän jääkin päivisin isän kanssa, kun minä lähden harjoitteluun.

Pikku-P 5kk

Äidin kulta-muru on nyt jo 5,5 kuukautta, että myöhässä ollaan taas.. Mutta kuitenkin, onnea muru <3

P oppi ryömimään päivän 5kk synttäreittensä jälkeen! Ensin edettiin puoli metriä vartissa, nyt mennään jo helposti huoneesta toiseen ja liikkeellä ollaan jatkuvasti. P menee myös konttausasentoon, mutta sillä tavalla ei vielä etene. Enää P ei kuitenkaan pysy hetkeäkään aloillaan ja esimerkiksi vaipan vaihdosta on tullut täyttä tahtojen taistelua. Jostain ihmeen syystä jo tässä vaiheessa kotona kiinnostaa mm. koiran kuppi ja kenkien syönti!

P oli lähes 5,5 kuukautta täysimetyksellä, kunnes eilen aloitettiin antamaan porkkanaa. Maistui! Myös sormiruokailu kiinnostaa mua, mutta ehkä vasta myöhemmässä vaiheessa! P juo äidin maitoa myös tuttipullosta, mikä mahdollistaa äidille välillä hetken oman ajan!

P:n 5kk mitat oli 7290g ja 65,3cm. Pituutta oli tullut reilu sentti ja painoa vajaa 400 grammaa. Paljonhn se ei ole, mutta kasvanut sentään on. Pituuskäyrä oli tällä hetkellä jyrkässä laskussa..

P rakastaa isoveljiään! <3 Usein nauru tulee jo jommankumman tullessa lähelle, viimeistään veljen höpötettyä jotain. P ei enää myöskään nirsoile vanhempien välillä, kun aikaisemmin jossain vaiheessa kelpasi vain äiti.

 

P tekee ensimmäisiä hampaita. Alaien on jo turvoksissa ja vaaleaa näkyy läpikin, lisäksi ien kutiaa selvästi hirveästi, mutta vielä ei hampaita näy..

P viettää päivät hymyillen aina ja kaikille, kunhan vaan saa olla sylissä! Moni onkin ihmetellyt, miten hän voi olla aina niin iloinen! Lattialla P viihtyy jatkuvasti paremmin, mutta on edelleen aivan sylivauva <3

P jo 4kk

P täytti viime viikolla 4 kuukautta, onnea äitin isopieni kulta <3

P elelee edelleen pelkällä rintamaidolla, mutta nyt kasvu oli sen verran hidastunut, että kiinteiden aloitus alkaa olla ajankohtaista. P oli 64,2cm pitkä ja painoa oli 6900g.  Vaatekoko on 62-68. P sai neuvolassa myös ensimmäiset rokotteet (korvatulehduksen vuoksi ei annettu 3kk neuvolassa). Reaktio rokotteisiin oli hyvin vähäinen: pieni itku, joka loppui heti tutilla ja sylillä, sekä aavistuksen kovempi kitinä ja itkuisuus seuraavana yönä.

P osaa tosiaan kääntyä selältä vatsalleen, mutta ei vielä takaisin, ainakaan tahdonalaisesti. P pyörii myös kellonviisarin tavoin itseään ympäri lattialla. Hän ei kuitenkaan juuri lattialla viihdy, vaan on edelleen oikea sylivauva <3 

 

P on hyvin saanut paikkansa veljessarjassa: keskimmäisen kanssa heistä on tullut jo mitä parhaimpia kavereita! N käy usein halaamassa ja pussaamassa P:tä ja P nauraa ääneen jo N:n tullessa lähelle! Myös esikoinen tykkää edelleen ottaa P:n syliin ja onkin usein äitin apuna hoitamassa veljeä. 

P nukkuu edelleen lyhyehköjä pätkiä, mutta päiväunien kesto on sentään usein jo yli tunnin. Yleensä päivään mahtuu kolmet päiväunet puolesta tunnista kahteen tuntiin. Useimmiten päiväunet nukutaan vaunuissa, sillä me ollaan kuitenkin paljon liikkeellä. Yöllä P herää 2-5 kertaa ja ensimmäisestä heräämisestä asti P nukkuu meidän vanhempien vieressä. P huolii hyvin maidon myös tuttipullosta, mutta jostain syystä ei viihdy kovin hyvin isänsä seurassa! Mulla on menoja pari kertaa viikossa pari tuntia kerrallaan, ja usein P käyttää nämä ajat huutamalla. Toivon tosiaan, että tämä on vain vaihe..

P:stä on tullut niin täydellisesti meidän perheen puuttuva palanen, että on ihan mahdoton enää ajatella elämää ilman häntä!

Ps. Olen kuvannut kuluneen kuukauden aikana ihan säälittävän vähän! Täytyy kyllä kaivaa jatkossa kamera ahkerammin esille, ettei mene kalliit muistot hukkaan!

Ihana kamala imetys!

Jatkuvasti saa lukea juttuja imetyksen hyödyistä ja jopa haitoista, sekä julki-imetyksestä ja imettävistä julkkiksista. Onhan se nyt toki tärkeä ja iso asia, mutta eikö se nyt kuitenkin ole vain sen äitin ja lapsen välinen juttu?!

Taustana kerrottakoon, että mulla on kolme lasta. Ensimmäisen kanssa imetys ei koskaan alkanutkaan rintaraivareiden ja surkean imetysohjauksen vuoksi. Toista imetin 10 kuukautta, joista puoli vuotta meni niin, ettei vauva huolinut maitoa mistään muulta kuin rinnasta. Tämä kolmas on pian 4 kuukautta ja on täysimetyksellä, mutta huolii äidinmaitoa myös pullosta ilman mitään ongelmia. Vihdoin sain ehkä jokaisen toivoman vauvan, joka ei valikoi ruokintatapaansa!

Netissä äidit väittelee, onko vauva täysimetyksellä, jos kerran nuolaisee banaania tai on saanut ensimmäisten elinpäivien/ viikkojen aikana kerran korviketta. Miksi ihmeessä sillä on mitään väliä? Meidän kuopus on täysimetyksellä, mutta hän on sitä siksi, että pelkään korvikkeen tai kiinteiden aiheuttavan masuvaivoja. Isoveljet on molemmat olleet masuvaivaisia ja tämä on vielä säästyny!

Joo, tottakai imetys on suositeltavaa! Ei sitä voi kukaan kieltää. Ja onhan se nyt vaan luonnollisinkin ruokinta pienokaiselle. Imetys on halpaa ja parhaimmillaan hyvin helppoa! Imetys on jotain todella erityistä äitin ja lapsen välillä, eikä sitä tunnetta voi oikein edes kuvailla, se täytyy itse kokea. Imetetyllä vauvalla ruoka on aina mukana, sopivassa koossa ja muodossa ja oikean lämpöistä ynnä muuta ynnä muuta. 

MUTTA imetys voi olla hyvinkin työlästä, esimerkiksi rintaraivareiden tai tiheän imun kausien aikaan. Imetys on haasteellista, kun perheessä on isompia lapsia, jotka ainakin meillä mielellään tekee ilkeyksiään juuri silloin, kun äitillä roikkuu vauva tississä. Eikä isompien mustasukkaisuutta ainakaan helpota, kun heille joutuu sanomaan jatkuvasti että "odota, nyt äiti syöttää vauvaa" tai "en pysty nyt tekemään sitä tai tätä, kun syötän vauvaa". Meilläkin isoinkin on vasta viisivuotias ja tarvitsee äitiä vielä hyvin paljon.

Imetys voi sitoa äitiä vauvaan kohtuuttoman paljon, jos käy niinkuin meidän keskimmäisen kohdalla. Tuolloin en itse päässyt MIHINKÄÄN kotoa. Mulle se sopi tuolloin aivan hyvin, mutta joku voisi väsyä kohtuuttomasti joutuessaan esimerkiksi luopumaan tärkeästä harrastuksestaan tai vastaavasta vauva-ajaksi. Onhan vauva-aika lyhyt, mutta sitäkin väsyttävämpi.

Kuva lainattu!

Ennen tätä kolmatta lasta mun suhtautuminen julki-imetykseen oli myös ehdoton EI. Meidän keskimmäinen syntyikin syyskuussa, joten kotona tuli oltua tiiviimmin hänen imetysaikansa ja pakolliset imetykset julkisilla paikoilla hoidin yleensä lastenhoitohuoneessa tai vessassa! Nyt meidän kuopus kuitenkin syntyi toukokuussa, juuri sopivasti kesävauvaksi. Isompien takia kesällä ei olla kovinkaan paljoa kotona oltu, vaan on tullut kierrettyä tivolit ja leikkipuistot ja näin ollen imettämäänkin olen joutunut jos vaikka missä! Löysin kuitenkin pelastuksen! Tilasin netistä imetyssuojan, jonka avulla saan peitettyä itseni ja olen kyennyt imettämään todellakin ihan missä vaan! Edelleen hakeudun mieluiten syrjään tai sinne lastenhoitohuoneeseen, mutta nyt pystyn julki-imetykseen vaikka ravintolassa. Minun kohdalla kyseinen suoja on oikeasti mahdollistanut imetyksen jatkumisen kesän yli! Älkääkä käsittäkö väärin; missään tapauksessa en paheksu juli-imettämistä itseään peittämättäkään, jokainen tehköön tavallaan (vaikka molemmat rinnat paljaana!), mutta minä en siihen pysty.

Mulla tosiaan on kokemusta niin imetetystä kuin pullolla ruokitusta vauvasta ja molemmat ovat kasvaneet ja kehittyneet yhtä hyvin! Sekä korvikeruokittu että imetetyt ovat säästyneet allergioilta ja sairastelleet suurin piirtein yhtä vähän. Pointtina tällä minun kirjoituksella olikin, että ei ole väliä miten ruokkii vauvansa, vaan jokainen tekee kuten itselle parhaiten sopii! Eikä kukaan ole sen parempi tai huonompi äiti päätyi sitten syöttämään vauvansa pullosta tai rinnasta. Annetaan itsellemme ja toisillemme armoa, jookos!?

Pikku-P 3kk

P on kohta jo 4 kuukautta vanha ja tämä 3-kuukautis postauskin on jäänyt taas roikkumaan. No, annettakoon se kiireiselle anteeksi.

P on 63 cm pitkä ja painaa 6545 grammaa. On kasvanut aivan hyvin, mutta (vertailuhan on suotavaa) huomattavasti hitaampaa kuin esikoinen aikanaan. Erona on, että esikoinen oli korvikkeella, P on täysimetyksellä. P:n pituus menee tasaisesti yläkäyrillä, mutta paino oli pituuteen nähden laskusuunnassa. Saa nähdä joko kohta tarvii antaa kiinteitä.

Tosiaan P on täysimetyksellä ja on ollutkin paria ensimmäistä päivää lukuunottamatta kokoajan. Korvikkeita P ei ole edes maistanut ja tuskin taviikaan ihan heti, sillä lypsettyä rintamaitoa löytyy jo lähes 2 litraa pakastimesta. Tosin tarvekin on, sillä tällä kertaa mulla ei ole mahdollisuus olla aina ruokkimassa itse vauvaani uuden harrastuksen ja koulun vuoksi. Isoveljet saivat aikanaan kiinteitä 3,5-kuukauden iästä alkaen, mutta nyt toivon, että aloituksen voi siirtää jonnekin lähelle 5-kuukauden ikää.

P on todella hyväntuulinen hymyilevä vauva. Joskin korvatulehdukset (niistä lisää myöhemmin) ovat omalta osaltaan verottaneet P:n iloisuutta. P viihtyy parhaiten sylissä, mutta suostuu välillä myös sitteriin tai lattialle, kunhan häntä ei jätetä yksin huomiotta. P osaa olla myös todellinen mielensäpahoittaja ja meidän ihana pikku herkkis, mikä näkyy oikein lohduttomana nyyhkytyksenä jos hän ei saa tarpeeksi huomiota tai esimerkiksi säikähtää kovaa ääntä.

P oppi kääntymään selältä vatsalleen 3kuukauden ja 10 päivän iässä. Päivää nuorempana kuin meidän keskimmäinen, esikoinen oli melkein 4 kuukautta.Parhaiten P viihtyy silti selällään eikä ole juuri sen jälkeen kääntyillyt.

P nukkuu yöunia hyvin vaihtelevasti. Normaalisti hän herää n. 3 kertaa yössä, mutta välillä 1 tai 1,5 tunnin välein! Päiväunirytmi on myös edelleen tosi vaihteleva, nykyisin unet saattavat kestää parhaimmillaan jopa kaksi tuntia, mutta edelleen pitkät päiväunet on enemmän poikkeus kuin sääntö.

Kiireinen arki

Oon niin huono kirjoittaan nykyään! Jotenkin päivät vaan tulee ja menee ihan huomaamatta ja yhtäkkiä hoksaan, etten oo edes ehtinyt istua alas muuten kuin korkeintaan tissi suussa, heh! En kylläkään saa kotonakaan mitään aikaiseksi ja sekös ahdistaa jo todella!

Aamusta iltaan, ja välillä jopa yölläkin, kuljen täällä vauva sylissä ja yritän opetella toimimaan yhdellä kädellä. Aika vähän onkin viihdytty vaan kotona, koska tämä talo näyttää olevan kuin pommin jäljiltä, enkä tosiaan yksikätisenä oikein saa mitään aikaan. Meidän pikkuinen viihtyisi KOKOAJAN sylissä, eikä tahdo päiväuniakaan juuri nukkua. Myöskään kantoreppu ei jätkänpätkää ainakaan vielä innostanut. Mää oon kokoajan vähän ahdistunut, kun en saa mitään hyödyllistä tehtyä, enkä siksi osaa viettää kotona aikaa isompien lastenkaan kanssa. Siksipä lähetäänkin useimmiten johonkin heti aamusta/ aamupäivästä, kun ollaan kaikki valmiita ja takasin kotiin tullaan siinä kolmen maissa odottelemaan isiä töistä. Illatkin on kuluneet suurimmaksi osaksi TV:n parissa.

Paljon me ollaan tänä kesänä käyty ja nähtykin! On käyty niin Escurialissa, Ranualla, Vauhtipuistossa, Lehtokummun kotieläintilalla, liikennepuistossa ja Ainolan puistossa jo useita kertoja. Esikoiselta kysyessäni mukavinta juttua tänä kesänä, ei hän osannut nimetä mitään, joten aktiviteetteja on voinut olla jo jopa liikaakin? Tiedä häntä, reissut jää suurimmaksi osin tekemättä tänä kesänä, ja täytyyhän lasten silti uusia mukavia kokemuksia saada! Joskin Tampereen miniloma lähestyy tään kuun aikana, jee!

Tämä kirjoitusharrastus on väistämättä jäänyt nyt todella vähiin, mutta uskon, että syksy palauttaa innon istua koneella ulkona juoksemisen sijaan! ;) Pianhan tosin opintonikin jatkuvat...

Pikku-P 2kk

Taas voisi päivitellä miten aika menee niin vauhdilla ja ihmetellä, että mihin tämä aika on oikeastaan mennyt? Veikkaanpa, että ainakin seuraavat 2 kuukautta kuluu vähintään yhtä vauhdilla ja sitten ajan meno hidastuu. Miksikö? Kahden kuukauden kuluttua ei ole enää kesä, nyyh. Joo, eli meidän pienin kullanmuru on jo kaksi kuukautta "vanha"! Okei, tämän tekstin venyessä nyt jo 2,5 kuukautta, mutta kuitenkin. Onnea äitin ihanalle <3

P on ihana rauhallinen ja niin sanottu helppo vauva. P:tä ei ole vaivanneet masuvaivat juuri lainkaan eikä hän turhia itkeskele. P itkee, kun on nälkä tai hänet erehdytään laskemaan lattialle tai sitteriin liian pitkäksi aikaa: oikea sylivauva siis. Mutta tosiaan noiden mahavaivojen puuttuminen tekee P:stä jo mun mielestä helpon vauvan; esikoista kun vaivasi rajut ilmavaivat ja toista puklailu ja siihen liittyvät kipukohtaukset ja nämä vaivat teki meidän isoveljistä pienenä todella itkuisia.

Ainut isompi haaste P:n tähän astisessa elämässä on ollut hänen toistuva "sairastelu". P:n elämää on ehtinyt vaivata jo kolme nuhaa, joista yhdestä seurasi korvatulehdus. Yksi antibioottikuuri on jo syöty. En ymmärrä, miksi täysimetyksellä oleva kesävauva sairastaa noin paljon?

P on tosiaan täysimetyksellä ja imetys on ollut hänen kanssaan helppoa kokoajan maidonnousupäivää lukuunottamatta! Jos olisi ollut esikoinen kyseessä, niin olisin epätoivoissani saattanut luovuttaa koko imetyksen suhteen tuona kyseisenä' maidonnousupäivänä, kun en saanut vauvaani ruokittua kertaakaan ilman synnytysosastohenkilökunnan apuja! Onneksi pahimmasta selvittiin vuorokaudessa ja nyt imetys sujuu ja maitoa riittää niin, että sitä on kertynyt jo toista litraa pakastimeenkin.

Tuoreimat mitat P:stä on otettu, kun ikää oli viikkoa vajaa 2 kuukautta. Tuolloin kokoa oli 58,7cm ja 5620 grammaa. Syntymästä pituutta on tullut siis jo 6,7cm ja painoa 1,5 kiloa. Vaatekoko on 62, mutta reiluimmat 56-koon vaatteet mahtuvat vielä ja pienimmät 62 on jo laitettu pois.

P on hymyillyt aidosti jo kolmeviikkoisesta asti. Nykyisin tulee jo naurua (?) tai ainakin nauruamuistuttavia äänähdyksiä esimerkiksi jos P:tä kutitetaan :) Päätä P kannattelee taitavasti ja on muutenkin jo tosi jämäkkä! Veikkaanpa että "yliaikaisuus" ja suurehko syntymäpaino on vaikuttanet suuresti P:n jämäkkyyteen ja tähän virkkuuteen.

P nukkuu päiväunia hyvin satunnaisesti 30 minuutista vajaaseen 3 tuntiin. Parhaiten uni maistuu yleensä vaunuissa tai turvakaukalossa, jos ollaan autolla liikkeessä. Hereillä P ei viihdy yhtään autossa ja saattaa muutenkin kesken unienkin herätä huutamaan kuin hyeena ja jatkaa niin kauan, että varmasti pääsee pois auton kyydistä. Öisin P heräilee yleensä n. kolme kertaa syömään klo.21 ja 8 välillä. Kahdeksan maissa on useimmiten aamu eikä P suostu jatkamaan unia pitempään.

Kaikenkaikkiaan pikku-P on oikea hurmurihymypoika, joka valloittaa kyllä jokaisen sydämen <3

Kuulumisia ja vihdoin toteutettu isyyspakkaus.

Ohhoh, miten aika rientää! Blogin päivitykseen ei ihan oikeasti ole ollut aikaa ja tällä kertaa synnä ei ole ollut edes oma laiskuus/ laiskottelu, heh!

Meiän pikku kuopus on huomenna jo 3-viikkoinen! En voi väittää ehtineeni nauttimaan juuri vauvantuoksuisista päivistä, kun arki ja elo kotona on ollut toistaiseksi selviytymistä kolmen lapsen kanssa, syöttämistä, pukemista ja pesua. Huh. En nyt vieläkään ala kirjoittamaan pitempää tarinaa meidän elosta, vaan ajattelin tähän väliin esitellä isyyspakkauksen, jonka sain valmiiksi ja isälle annettua, vasta viime viikolla :) Parempi myöhään kuin ei ollenkaan, eikö? Tässäpä se nyt sitten olisi:

Energiaa isille, sitä vauva-arjessa tarvitaan!

Super-Isi <3

Perus tuttipullo, korvike ja tuo ihana ruokalappu!

Tutit teksteillä "äänenvaimennin" ja "isin kulta", Vauva - omistajan opas ja body kuvan tekstillä.

Vaipat ja puhdistuspyyhkeet

Isin ja vauvan yhteiseen aikaan

Tuon piti olla aikuisviihdelehti, mutta enpä sellaista saanut hankittua! Ja säästöpakkaus kondomeja, koska ehkä kolme on jo tarpeeksi? :D

Ei mitään kauhean erikoista, mutta pientä kivaa kuitenkin :) Isi tykkäs, vaikka epäilin, että tämä olisi sen mielestä ihan hölmöä :) Aiempaa pähkäilyä nykyajan vauvahömpästä siis täällä. Ai niin, pidettiinhän mulle ne Baby showeritkin! Niistäkin kerrotaan myöhemmin!