Viisi, ja yhtäkkiä myös kuusi, kuukautta

Meidän vauva on rikastuttanut ja rakastuttanut meidän elämää nyt jo viiden ja yhtäkkiä myös kuuden kuukauden ajan. Yhdistänkin nyt kertomuksen hänen kuulumisistaan kahdelta kuukaudelta, koska en pysy vauhdissa mukana. Tämän pienen ihanuutta voisi kehua kaikilla maailman kaunosanoilla: en vaan kestä, miten toinen voikaan olla niin suloinen. Vauvan kasvua ja kehitystä on aina niin ihana ja mahtava seurata, mutta onhan se samalla aivan uskomattoman haikeaa. Koko ajan saa miettiä, että mihin se mun vastasyntynyt nyytti oikein joutui?

No, millainen vauveli meillä asuu nyt? Kolmea päivää ennen viiden kuukauden ikää E oppi kääntymään vihdoin vatsalleen. Vatsalta selälleen E oli oppinut kääntymään jo aiemmin, joten meillä ei käyty ollenkaan läpi sitä vaihetta, missä vauva huutaa vatsallaan, kun ei jaksa niin olla, muttei poiskaan pääse. Hyvin pian kääntymisen jälkeen E hoksasi, että pyörimällä pääsee vaikka kuinka kauas. E siis lähti viiden kuukauden iässä pyörimään ja saattaa sillä tavoin liikkua jo pari metriä. Tämän lisäksi E osaa liikkua kellon viisarin tavoin akseliaan ympäri. E ei vielä ryömi eikä konttaa. Olemassa olevat liikkumisen taidot ovat helpottaneet meidän elämää hurjasti ja E viihtyykin nykyään usein lattialla pitkiäkin aikoja itsekseen. Lisäksi E huolii aina vaan paremmin esimerkiksi isoveljensä lohduttajaksi. Ja erityisesti meidän 8v. onkin innokas vauvan hoitaja, välillä liiankin innokas...

Neuvolan terveydenhoitaja löysi E:ltä istumisvalmiudet jo 5 kuukauden neuvolassa. Kuitenkin terveydenhoitaja ohjeisti, ettei nykyisin suositella istumista kenellekään ennen kuuden kuukauden ikää, joten tuolla neuvolla on menty - ainakin melkein. E on istunut sylissä kyllä jo hyvän tovin, koska ei siinä muussakaan asennossa suostu viihtymään. Päivää ennen kuuden kuukauden ikää otettiin syöttötuolin new born -osa pois ja nykyisin E saa ruokailla oikeassa isojen vauvojen syöttötuolissa, jossa hän istuikin heti tosi taitavasti. Ulkoilut hoidetaan edelleen vaunukopassa, E kun siinä hyvin viihtyy. Ratasosaan siirrytään, kun vaunukoppa käy pieneksi tai E alkaa ulkoilla enemmän hereillä ollessaan. Ehkä mennään vähän aikaa myös "hybridimallilla" ja vaihdellaan tilanteen mukaan. Meidän yhdistelmissä kun vaihtaminen on helppoa. 

E:n 5-kuukautis mitat oli n.7,5kg ja 65,6cm. E kasvaa tasaisesti omalla käyrällään, pienempänä kuin meidän vauva numero 2 ja vähän isompana, kuin vauva nro. 3. Puolivuotisneuvola meillä on vasta parin viikon päästä, joten tuoreet mitat tulee myöhässä. Kotipuntari kertoi tänään E:n painavan vähän päälle 8kiloa, joten kasvu ilmeisesti on aivan hyvää edelleen, vaikkei maidon lisäksi muu ruoka E:lle maistu. E tosiaan aloitti maistelun 5 kuukauden ja 9 päivän ikäisenä. Aloitettiin bataatilla ja sen jälkeen on maisteltu porkkana, maissi, peruna, banaani, parsakaali, päärynä, luumu ja persikka. Kovin pitkälle ei olla vielä päästy, ensinnäkään siksi, että E:n herkkä vatsa reagoi selkeästi jo ainakin parsakaaliin. Toiseksikaan E ei selkeästi ole vielä valmis syömään, vaan lähes kaikki, mitä suuhun menee, tulee myös ulos. E on syönyt sen reilun lusikallisen tähän mennessä vain päärynää ja luumua, mutta onneksi kasvu on ilmeisesti vielä aika hyvää. Eilen aloitettiin ns. päivällisruoka E:lle ja rytmi on tällä hetkellä se, että aamupäivällä, lounasaikaan, E maistelee vuorossa olevaa uutta makua ja päivällisaikaan E syö jääpalamuotin verran tuttua kasvissosetta. Tai siis ainakin pyrin saamaan hänet sen verran syömään, mutta totuudessa vain hyvinhyvin vähän päätyy mahaan asti. E:llä ei ole vielä yhtään hammasta.

E nukkuu edelleen vaihdellen huonosti tai hyvin huonosti, paitsi päiväunia puolestaan tosi hyvin! Tällä hetkellä E nukkuu yleensä päivällä kahdet n. 1,5-2 tunnin unet useimmiten vaunuissa, sekä yhdet 30-45 minuutin unet sylissä tai sängyssä. Yöunille E asettuu n.klo.21 ja edelleen E herää ennen klo.24 yleensä kaksi kertaa. Siitä eteenpäin yöt ovatkin tosi vaihtelevia. Viime yö oli hyvä, eikä E tainnut herätä kuin kerran tai kahdesti, toissayönä puolestaan tunnin välein. Tyypillisesti E herää ehkä 2-3 kertaa klo.24 jälkeen ja aamu on viime aikoina ollut n. klo.7. 

Juuri tällä hetkellä arki E:n kanssa on aika helppoa ja mukavaa. Koen, että hänen kanssaan voi tehdä melkeinpä mitä vaan ja ollaankin rohkeana lähdössä ensi kuun aikana kaksikin kertaa reissuun, ehkä niistä lisää myöhemmin. E:n kanssa voi myös harrastaa, joskin yhden typerän k:n vuoksi sekä uinti, että muskari on tauolla vielä parin viikon ajan. Nyt vaan toivon, ettei aika menisi niin vauhdilla ja saataisiin nauttia rauhallisesta kotiarjesta vielä pitkään!

Ihana kamala imetys!

Jatkuvasti saa lukea juttuja imetyksen hyödyistä ja jopa haitoista, sekä julki-imetyksestä ja imettävistä julkkiksista. Onhan se nyt toki tärkeä ja iso asia, mutta eikö se nyt kuitenkin ole vain sen äitin ja lapsen välinen juttu?!

Taustana kerrottakoon, että mulla on kolme lasta. Ensimmäisen kanssa imetys ei koskaan alkanutkaan rintaraivareiden ja surkean imetysohjauksen vuoksi. Toista imetin 10 kuukautta, joista puoli vuotta meni niin, ettei vauva huolinut maitoa mistään muulta kuin rinnasta. Tämä kolmas on pian 4 kuukautta ja on täysimetyksellä, mutta huolii äidinmaitoa myös pullosta ilman mitään ongelmia. Vihdoin sain ehkä jokaisen toivoman vauvan, joka ei valikoi ruokintatapaansa!

Netissä äidit väittelee, onko vauva täysimetyksellä, jos kerran nuolaisee banaania tai on saanut ensimmäisten elinpäivien/ viikkojen aikana kerran korviketta. Miksi ihmeessä sillä on mitään väliä? Meidän kuopus on täysimetyksellä, mutta hän on sitä siksi, että pelkään korvikkeen tai kiinteiden aiheuttavan masuvaivoja. Isoveljet on molemmat olleet masuvaivaisia ja tämä on vielä säästyny!

Joo, tottakai imetys on suositeltavaa! Ei sitä voi kukaan kieltää. Ja onhan se nyt vaan luonnollisinkin ruokinta pienokaiselle. Imetys on halpaa ja parhaimmillaan hyvin helppoa! Imetys on jotain todella erityistä äitin ja lapsen välillä, eikä sitä tunnetta voi oikein edes kuvailla, se täytyy itse kokea. Imetetyllä vauvalla ruoka on aina mukana, sopivassa koossa ja muodossa ja oikean lämpöistä ynnä muuta ynnä muuta. 

MUTTA imetys voi olla hyvinkin työlästä, esimerkiksi rintaraivareiden tai tiheän imun kausien aikaan. Imetys on haasteellista, kun perheessä on isompia lapsia, jotka ainakin meillä mielellään tekee ilkeyksiään juuri silloin, kun äitillä roikkuu vauva tississä. Eikä isompien mustasukkaisuutta ainakaan helpota, kun heille joutuu sanomaan jatkuvasti että "odota, nyt äiti syöttää vauvaa" tai "en pysty nyt tekemään sitä tai tätä, kun syötän vauvaa". Meilläkin isoinkin on vasta viisivuotias ja tarvitsee äitiä vielä hyvin paljon.

Imetys voi sitoa äitiä vauvaan kohtuuttoman paljon, jos käy niinkuin meidän keskimmäisen kohdalla. Tuolloin en itse päässyt MIHINKÄÄN kotoa. Mulle se sopi tuolloin aivan hyvin, mutta joku voisi väsyä kohtuuttomasti joutuessaan esimerkiksi luopumaan tärkeästä harrastuksestaan tai vastaavasta vauva-ajaksi. Onhan vauva-aika lyhyt, mutta sitäkin väsyttävämpi.

Kuva lainattu!

Ennen tätä kolmatta lasta mun suhtautuminen julki-imetykseen oli myös ehdoton EI. Meidän keskimmäinen syntyikin syyskuussa, joten kotona tuli oltua tiiviimmin hänen imetysaikansa ja pakolliset imetykset julkisilla paikoilla hoidin yleensä lastenhoitohuoneessa tai vessassa! Nyt meidän kuopus kuitenkin syntyi toukokuussa, juuri sopivasti kesävauvaksi. Isompien takia kesällä ei olla kovinkaan paljoa kotona oltu, vaan on tullut kierrettyä tivolit ja leikkipuistot ja näin ollen imettämäänkin olen joutunut jos vaikka missä! Löysin kuitenkin pelastuksen! Tilasin netistä imetyssuojan, jonka avulla saan peitettyä itseni ja olen kyennyt imettämään todellakin ihan missä vaan! Edelleen hakeudun mieluiten syrjään tai sinne lastenhoitohuoneeseen, mutta nyt pystyn julki-imetykseen vaikka ravintolassa. Minun kohdalla kyseinen suoja on oikeasti mahdollistanut imetyksen jatkumisen kesän yli! Älkääkä käsittäkö väärin; missään tapauksessa en paheksu juli-imettämistä itseään peittämättäkään, jokainen tehköön tavallaan (vaikka molemmat rinnat paljaana!), mutta minä en siihen pysty.

Mulla tosiaan on kokemusta niin imetetystä kuin pullolla ruokitusta vauvasta ja molemmat ovat kasvaneet ja kehittyneet yhtä hyvin! Sekä korvikeruokittu että imetetyt ovat säästyneet allergioilta ja sairastelleet suurin piirtein yhtä vähän. Pointtina tällä minun kirjoituksella olikin, että ei ole väliä miten ruokkii vauvansa, vaan jokainen tekee kuten itselle parhaiten sopii! Eikä kukaan ole sen parempi tai huonompi äiti päätyi sitten syöttämään vauvansa pullosta tai rinnasta. Annetaan itsellemme ja toisillemme armoa, jookos!?

Ruokavinkki vauvalle/taaperolle

Oon aikonut tarjota tuolle meidän pienimmälle sormiruokaa jo ties kuinka kauan, koska se vaan kuulostaa niin mahtavalta! Pienin sai lähes pelkästään mun tekemää sosetta muutenkin kahdeksan kuukauden ikään asti. Sitten tuli muutto takas kotiin ja kappas, soseiden teko unohtui täysin.

Jotenkin se sormiruokailukin jäi ja jäi. Kunnes tuli puheeksi nyt vasta kaverin kanssa, jonka vauva täytti juuri 3 kuukautta. Kun älysin, ettei meidän pikku-N ole vieläkään saanut yhtään kokonaista sormiruoka-ateriaa, meinasi iskeä huono omatunto ja paniikki.

Joten tässä maailman helpoin sormiruoka-ateria, joka sopii noin 8 kuukaudesta lähtien:


Kana-kasvispasta

300g maustamattomia broilerin fileesuikaleita
vajaa 1/2 pss makaronia (tietenkin PITÄIS olla täysjyvää, mutta...)
1 pss kukkavihanneksia (tai vastaavia) pakastealtaasta
mausteita, esim.basilika, paprika jne.

Keitä kaikki ainesosat ja tarjoa.
Tästä saa noin 3-4 annosta tuollaiselle 11kk:n ikäiselle ainakin. Ja hyvin maistui!

Ruokapakkomielteitä

En ymmärrä mistä tämä mun pakkomielle olla hyvä äiti nyt kumpuaa! Tai tottakai jokainen haluaa olla hyvä äiti, eikä tämä millään ailla oo hyvän äidin mitta, mutta kumminki! Mulla on siis pakkomielle nyt tuon kuopuksen kanssa kaikkeen sen syömiseen liittyen!

Taas kuorin, keitin ja soseutin kasviksia raivon vallassa, kun nyt vaan oon päättänyt tehdä ne itse. En osaa lopettaa, vaikken todellakaan enää jaksais. Help! Onhan se toki varmaan parempaa ruokaa vauvalle tuo itse tehty, vaikken todellakaan usko, että teollisissa vauvan ruuissa on mitään vikaa! Ja jää meidän pikkukirpun ruokavalio toistaseks myös huomattavasti ykspuolisemmaksi kuin valmiit purkkiruuat, kun mun soseutukset koostuu lähinnä perunasta, porkkanasta, parsakaalista ja bataatista! Välillä käytän myös maissia, kukkakaalia, kesäkurpitsaa ja riisiä, mutta that's it! Ja välipalahedelmät meidän kirppu on kyllä saanut purkista koko ajan..

Joo, pakastimesta löytyy myös pakastettua maitoa vieläkin kirpun ollessa yli 7kk..

Toinen pakkomielle mulla on imetys. En oo missään vaiheessa "nauttinu" kyseisestä hommasta, mutta en voi korvikettakaan antaa. Tämän toki tiedä kumpuavan siitä, että esikoinen ei alkanut aikoinaan rintaruokinnalle lainkaan. Sai vaan hulluja raivareita ja lopulta itkettiin molemmat. Jaksoin ehkä kaks viikkoa yrittää. Tämä toinen taas alkoi imeä heti synnyttyään mainiosti, joten halusin pitää siitä myös kiinni. Noin kahden kuukauden ikäsenä söi pullosta parin viikon ajan ehkä puolet päivän maitoannoksista ja meinasi kieltäytyä imetyksestä sen jälkeen kokonaan, joten menin paniikkiin enkä antanut pulloa vähään aikaan ollenkaan. Sittenhän siinä kävikin niin, ettei pullo kelvannut kohta lainkaan, joten jipii: sitähän ei lähdetäkkään enää yhtään mihinkään ilman vauvaa! No, nyt onneksi pari viikkoa sitten sain ruokittua kirpun pullosta ja siitä lähtien oonkin pitäny huolen, että vähintään kerran päivässä meillä syödään tuttipullosta! En tosin oo vielä valmistautunu imetyksen lopetukseen enkä tiedä tuleeko mulle taas paniikki, jos rinta ei kohta kelpaakkaan. Senpä näkee sitten..

Nyt kun mulla on ollut täysin pullovauva ja täysin rintavauva, en todellakaan osaa sanoa mitä tekisin kolmannen vauvan kanssa!

Ymmärrän, että ensimmäisen lapsen äidit haluaa olla tarkkoja vauvan syönnistä ja juonnista, mutta mua ei kiinnostanut esikoisen kanssa juuri lainkaan! Soseutin kyllä ruuat itse kerran tai pari ja tosiaan yritin sitä imetystä, mutta kyllä meidän iso poika on isoksi kasvanut teollisilla purkkiruuilla ja korvikemaidolla ja hyvin onkin kasvanut! Nyt "luomuillessani" pikkumies kasvaa HUOMATTAVASTI hitaampaa, tulee jopa kilon veljensä painoa jäljessä! Enkö voi jo antaa periksi?