Ihana kamala imetys!

Jatkuvasti saa lukea juttuja imetyksen hyödyistä ja jopa haitoista, sekä julki-imetyksestä ja imettävistä julkkiksista. Onhan se nyt toki tärkeä ja iso asia, mutta eikö se nyt kuitenkin ole vain sen äitin ja lapsen välinen juttu?!

Taustana kerrottakoon, että mulla on kolme lasta. Ensimmäisen kanssa imetys ei koskaan alkanutkaan rintaraivareiden ja surkean imetysohjauksen vuoksi. Toista imetin 10 kuukautta, joista puoli vuotta meni niin, ettei vauva huolinut maitoa mistään muulta kuin rinnasta. Tämä kolmas on pian 4 kuukautta ja on täysimetyksellä, mutta huolii äidinmaitoa myös pullosta ilman mitään ongelmia. Vihdoin sain ehkä jokaisen toivoman vauvan, joka ei valikoi ruokintatapaansa!

Netissä äidit väittelee, onko vauva täysimetyksellä, jos kerran nuolaisee banaania tai on saanut ensimmäisten elinpäivien/ viikkojen aikana kerran korviketta. Miksi ihmeessä sillä on mitään väliä? Meidän kuopus on täysimetyksellä, mutta hän on sitä siksi, että pelkään korvikkeen tai kiinteiden aiheuttavan masuvaivoja. Isoveljet on molemmat olleet masuvaivaisia ja tämä on vielä säästyny!

Joo, tottakai imetys on suositeltavaa! Ei sitä voi kukaan kieltää. Ja onhan se nyt vaan luonnollisinkin ruokinta pienokaiselle. Imetys on halpaa ja parhaimmillaan hyvin helppoa! Imetys on jotain todella erityistä äitin ja lapsen välillä, eikä sitä tunnetta voi oikein edes kuvailla, se täytyy itse kokea. Imetetyllä vauvalla ruoka on aina mukana, sopivassa koossa ja muodossa ja oikean lämpöistä ynnä muuta ynnä muuta. 

MUTTA imetys voi olla hyvinkin työlästä, esimerkiksi rintaraivareiden tai tiheän imun kausien aikaan. Imetys on haasteellista, kun perheessä on isompia lapsia, jotka ainakin meillä mielellään tekee ilkeyksiään juuri silloin, kun äitillä roikkuu vauva tississä. Eikä isompien mustasukkaisuutta ainakaan helpota, kun heille joutuu sanomaan jatkuvasti että "odota, nyt äiti syöttää vauvaa" tai "en pysty nyt tekemään sitä tai tätä, kun syötän vauvaa". Meilläkin isoinkin on vasta viisivuotias ja tarvitsee äitiä vielä hyvin paljon.

Imetys voi sitoa äitiä vauvaan kohtuuttoman paljon, jos käy niinkuin meidän keskimmäisen kohdalla. Tuolloin en itse päässyt MIHINKÄÄN kotoa. Mulle se sopi tuolloin aivan hyvin, mutta joku voisi väsyä kohtuuttomasti joutuessaan esimerkiksi luopumaan tärkeästä harrastuksestaan tai vastaavasta vauva-ajaksi. Onhan vauva-aika lyhyt, mutta sitäkin väsyttävämpi.

Kuva lainattu!

Ennen tätä kolmatta lasta mun suhtautuminen julki-imetykseen oli myös ehdoton EI. Meidän keskimmäinen syntyikin syyskuussa, joten kotona tuli oltua tiiviimmin hänen imetysaikansa ja pakolliset imetykset julkisilla paikoilla hoidin yleensä lastenhoitohuoneessa tai vessassa! Nyt meidän kuopus kuitenkin syntyi toukokuussa, juuri sopivasti kesävauvaksi. Isompien takia kesällä ei olla kovinkaan paljoa kotona oltu, vaan on tullut kierrettyä tivolit ja leikkipuistot ja näin ollen imettämäänkin olen joutunut jos vaikka missä! Löysin kuitenkin pelastuksen! Tilasin netistä imetyssuojan, jonka avulla saan peitettyä itseni ja olen kyennyt imettämään todellakin ihan missä vaan! Edelleen hakeudun mieluiten syrjään tai sinne lastenhoitohuoneeseen, mutta nyt pystyn julki-imetykseen vaikka ravintolassa. Minun kohdalla kyseinen suoja on oikeasti mahdollistanut imetyksen jatkumisen kesän yli! Älkääkä käsittäkö väärin; missään tapauksessa en paheksu juli-imettämistä itseään peittämättäkään, jokainen tehköön tavallaan (vaikka molemmat rinnat paljaana!), mutta minä en siihen pysty.

Mulla tosiaan on kokemusta niin imetetystä kuin pullolla ruokitusta vauvasta ja molemmat ovat kasvaneet ja kehittyneet yhtä hyvin! Sekä korvikeruokittu että imetetyt ovat säästyneet allergioilta ja sairastelleet suurin piirtein yhtä vähän. Pointtina tällä minun kirjoituksella olikin, että ei ole väliä miten ruokkii vauvansa, vaan jokainen tekee kuten itselle parhaiten sopii! Eikä kukaan ole sen parempi tai huonompi äiti päätyi sitten syöttämään vauvansa pullosta tai rinnasta. Annetaan itsellemme ja toisillemme armoa, jookos!?

Pikku kakkonen

Oon ollut kokoajan sitä mieltä, että toinen vauva on helpompi kuin ensimmäinen. Ja onhan se tietenki ihan loogistakin! Toiselle on enimmät tarvikkeet tallella, joten säästyy rahaa, ihan huomattavatkin summat! Toisen kanssa tietää jo parhaat niksit esimerkiksi rauhoitteluun ym. Toisen vauvan kanssa sitä on myös itsellä jo jonkinlaiset vauvanhoitotaidot kehittyneet ja on jo valmistautunut äitiyteen. Jopa synnytys ainakin mulla oli HUOMATTAVASTI helpompaa toisen kanssa.

Meidän kuopus on muutenkin ollut vauvana periaatteessa helpompi kuin isoveljensä. Isoin tekijä on toki ollut se, että tämä pieni on nyt suostunut rintaruokinnalle, veljelleen kun tissi ei kelvannut.Lisäksi tämä kaveri tuntuu olevan iloinen aina! Ainakin jos mää vaan oon paikalla!

Kuitenkin omat arjen haasteet on ollut pikku-kirpunkin kanssa. Ensimmäiset kuukaudet oli tosi itkuisia erittäin runsaan pulauttelun takia. Neuvolassa ja lääkärissä ei epäiltyä varsinaista refluksitautia, vaikka mun omasta mielestä oireet viittasi siihen kyllä vahvasti! Nelikuisena kirppu sai reseptin Gavisconiin, jota en tosin hakenut. Kokeilin lisätä kiinteitä ensin reilusti ja niin se pulauttelu sitten loppuikin noin viiden kuukauden iässä lähes kokonaan! Nykyisin syömisessä ei ole onneksi ollut enää mitään ongelmia!

Toinen haaste oli kirpun kieltäytyminen tuttipullosta kokonaan suunnilleen siinä viiden kuukauden iässä. Heitin jo hyvästit kaikelle omalle elämälle, kun noita vauvan luomuruokintavälineitä kun on hyvin hankala jättää kotiin! Yritin pari kuukautta tarjota maitoa ja vettä varmaan yhteensä lähes kymmenestä erilaisesta tuttipullosta ja nokkamukista - tuloksetta. Kunnes nyt pari viikkoa sitten kokeilin taas ja aivan yhtäkkiä pullo taas kelpasikin! Nyt annankin kirpulle joka päivä vähintään kerran maitoannoksen tuttipullosta, jottei enää kieltäytyisi siitä!Vielä ainakin hyvältä näyttää :)

Pahinta tässä kuopuksen vauva-ajassa on ollut sen älytön äiti-riippuvuus. En todellakaan oo usein ollut poissa meidän pikkusen luota yli tuntia ja lähes joka kerta se karjuu perään kuin syötävä. Esimerkiksi tuossa kuukausi takaperin kävin ystävän tupareissa, ehdin tunnin olla (tarkoituskin oli olla noin 2 tuntia), kun mies soittelee perään, että voiskohan se vielä jotain koittaa, kun kirppu on huutanut mun perään jo puoli tuntia. No, ajelin sitten äkkiä takas, otin vauvan syliin ja samantien se hiljeni. Ihanaa. Loppuiltana en päässyt enää edes vessassa käymään ilman, että pikkuinen huusi heti perään. No, tämänkin ongelman suhteen on nyt tullut vähän positiivisempi käänne: toissapäivänä kun kävin siellä elokuvissa kirppu oli ollut ihan tyytyväinen sen pari tuntia mitä olin pois :) Jospa se vihdoin tästä! Täytyy kai lapsen nyt edes oman isänsä kans pärjätä!

Ruokapakkomielteitä

En ymmärrä mistä tämä mun pakkomielle olla hyvä äiti nyt kumpuaa! Tai tottakai jokainen haluaa olla hyvä äiti, eikä tämä millään ailla oo hyvän äidin mitta, mutta kumminki! Mulla on siis pakkomielle nyt tuon kuopuksen kanssa kaikkeen sen syömiseen liittyen!

Taas kuorin, keitin ja soseutin kasviksia raivon vallassa, kun nyt vaan oon päättänyt tehdä ne itse. En osaa lopettaa, vaikken todellakaan enää jaksais. Help! Onhan se toki varmaan parempaa ruokaa vauvalle tuo itse tehty, vaikken todellakaan usko, että teollisissa vauvan ruuissa on mitään vikaa! Ja jää meidän pikkukirpun ruokavalio toistaseks myös huomattavasti ykspuolisemmaksi kuin valmiit purkkiruuat, kun mun soseutukset koostuu lähinnä perunasta, porkkanasta, parsakaalista ja bataatista! Välillä käytän myös maissia, kukkakaalia, kesäkurpitsaa ja riisiä, mutta that's it! Ja välipalahedelmät meidän kirppu on kyllä saanut purkista koko ajan..

Joo, pakastimesta löytyy myös pakastettua maitoa vieläkin kirpun ollessa yli 7kk..

Toinen pakkomielle mulla on imetys. En oo missään vaiheessa "nauttinu" kyseisestä hommasta, mutta en voi korvikettakaan antaa. Tämän toki tiedä kumpuavan siitä, että esikoinen ei alkanut aikoinaan rintaruokinnalle lainkaan. Sai vaan hulluja raivareita ja lopulta itkettiin molemmat. Jaksoin ehkä kaks viikkoa yrittää. Tämä toinen taas alkoi imeä heti synnyttyään mainiosti, joten halusin pitää siitä myös kiinni. Noin kahden kuukauden ikäsenä söi pullosta parin viikon ajan ehkä puolet päivän maitoannoksista ja meinasi kieltäytyä imetyksestä sen jälkeen kokonaan, joten menin paniikkiin enkä antanut pulloa vähään aikaan ollenkaan. Sittenhän siinä kävikin niin, ettei pullo kelvannut kohta lainkaan, joten jipii: sitähän ei lähdetäkkään enää yhtään mihinkään ilman vauvaa! No, nyt onneksi pari viikkoa sitten sain ruokittua kirpun pullosta ja siitä lähtien oonkin pitäny huolen, että vähintään kerran päivässä meillä syödään tuttipullosta! En tosin oo vielä valmistautunu imetyksen lopetukseen enkä tiedä tuleeko mulle taas paniikki, jos rinta ei kohta kelpaakkaan. Senpä näkee sitten..

Nyt kun mulla on ollut täysin pullovauva ja täysin rintavauva, en todellakaan osaa sanoa mitä tekisin kolmannen vauvan kanssa!

Ymmärrän, että ensimmäisen lapsen äidit haluaa olla tarkkoja vauvan syönnistä ja juonnista, mutta mua ei kiinnostanut esikoisen kanssa juuri lainkaan! Soseutin kyllä ruuat itse kerran tai pari ja tosiaan yritin sitä imetystä, mutta kyllä meidän iso poika on isoksi kasvanut teollisilla purkkiruuilla ja korvikemaidolla ja hyvin onkin kasvanut! Nyt "luomuillessani" pikkumies kasvaa HUOMATTAVASTI hitaampaa, tulee jopa kilon veljensä painoa jäljessä! Enkö voi jo antaa periksi?
 

Arki lomien välissä

Hengissä! Haaparannan reissu meni taas niin hyvin, että oikeen hävettää oma asenne! Pikku-ukko nukku molemmat matkat, vaikkei autossa yleensä hyvin viihdykkään ja isompikin nukahti molemmille matkoille, niin vältyttiin "joko kohta ollaan perillä"-keskusteluilta. Ikeassa pieni mies jakso olla hereillä, mutta katteli vaan uteliaana ympärilleen rattaissa. Loppuajasta otti pienet torkut.

Jopa tuo meidän isi oli kiltisti lähes koko Ikean reissun :) Vasta varastoalueella alko näkyä hermostumisen merkkejä, mutta kassajonokin oli onneksi lyhyt! Ehkä saan sen houkuteltua pian uudestaan!

Imetystä yritin ensin Rajalla -kauppakeskuksen lastenhoitohuoneessa vessan pytyllä istuen :D Ei meiän kirppu toki alkanu ees syömään siellä. Ikean lastenhoitohuoneelle ISO PLUSSA lastenhoitohuoneen nojatuolista, jolla imetys onnistui vaivattomasti! Vältyttiin siis myös ennakkoon pelätyiltä parkkipaikkasyötöiltä! En käsitä, miksei jokaiseen lastenhoitohuoneeseen voi laittaa yhtä pientä tuolia vauvan syöttöä varten? Aiemmin tommonen on tullu vastaan vaan Hoplopissa!

Tyypilliseen tapaan Ikeasta ei taaskaan ostettu "mitään", mutta rahaa meni lähes 200..


Ens viikonloppua vietetäänkin sitten Kuusamon tropiikissa! Vihdoin saatiin niin paljon aikaseksi, että paetaan vähän arkea ja poistutaan hetkeksi maisemista! En malta oottaa! Onkohan siellä vielä talvi?

Ikeaan!

Pessimisti matkustaa lasten kanssa osa 12345. Tänään suuntana Ikea ja Haaparanta! Mukana siis pojat vajaa 4v. ja toinen 7kk. Eikä tässä vielä kaikki: pienempi kaveri on yhenlainen tissitakiainen eikä puhettakaan, että suostuis syömään pullosta tai mukista. Ja minähän EN imetä julkisesti! En oo vielä oikeen ratkassu ongelmaa, mutta eiköhän sitä jotain keksi!