Kalajoen hiekat.

Kesällä on tullut kuljettua vaikka ja missä! Varsinaisia reissuja ei juuri ehditty tekemään, mutta päivän mutkia siellä täällä senkin edestä. Heinäkuun alussa suunnattiin kuitenkin viikonlopuksi Kalajoelle, missä ei olekaan tullut käytyä pariin kesään, vaikka aikaisemmin reissu Hiekkasärkille on ollut jokakesäinen traditio.





Kalajoelle meitä (erityisesti minua) vetää kaikkein eniten kauniit maisemat!

Reissattiin taas tutulla kokoonpanolla: oma pieni perhe, mun vanhemmat, sisko perheineen ja veli. Me yövyttiin pikku mökissä, siskon porukka teltassa ja mun vanhemmat vaunussa. Kunnon camping-elämää!

Ilmat ei oikein suosineet, kuten ei tänä kesänä juuri muutenkaan, lämmintä oli jotain 15-20 välillä ja merituuli. Siksipä Jukupark jäi käymättä, mikä tietysti harmittaa. Muu aikuisporukka ja siskontytöt sentään pääsi Seikkailupuisto Pakkaan, mihin minäkin oisin niiiiiiin halunnut, mutta jouduin jäämään lastenvahdiksi. Ehkä ensi kerralla sitten...

Juhannus 2015

Me suunnattiin juhannukseksi tuttuun kohteeseen, Ukkohallaan. Ei vähiten kauniiden maisemien, mutta myös halvan hinnan ja lyhyehkön matkan vuoksi. Edellisiä reissuja Ukkohallaan ja kuvia mahtavista maisemista eri vuoden aikoina siis täällä ja täällä.Nytpä on tullut nähtyä Ukkohalla vuoden sisään niin syksyllä, talvella kuin kesälläkin.

Varattiin Ukkohallasta kolme vierekkäistä mökkiä, kun porukkaa taas lähti mukaan heti reilusti: meidän perhe, mun vanhemmat ja sisko perheineen. Oli hyvä ratkaisu nuo omat mökit, vaikka meidän täytyikin välillä istua omassa mökissä keskenään, kun pienet meni aikaisin nukkumaan ja nukkui päiväunia. Ainoastaan sää ei ehkä ollut paras mahdollinen, mutta perinteinen Suomen juhannussää kylläkin. Pilvistä ja välillä sateista, mutta riittävän hyvä ulkoilusää! Kotimatkalla poikettiin vielä ihastelemaan Hepoköngästä, viimeisien kuvien kaunista vesiputousta!

Kaikenkaikkiaan reissu oli oikein onnistunut ja mukava!

Retki rannalle.

Meidän esikoinen on jo jonkin aikaa halunnut päästä retkelle. Ei sillä tosin itselläkään ole sen kummempaa määritelmää ollut mikä on retki. Tärkeintä, että on eväät mukana. Siispä me keksittiin sellainen. Oli sen verran lämmin päivä, että esikoisen idea oli, että voitaisiin tehdä siitä uintiretki.

Oltiin vasta syöty päivällinen, joten kenelläkään ei varsinaisesti ollut nälkä. Koska eväät kuitenkin on retken juju, piti sellaiset silti tottakai olla. Vesimelonia, viinirypäleitä ja miniluumutomaatteja. Sopi jokaiselle perheenjäsenelle; myös vauvalle ja mun dieetille!

Pakatiin uikkarit kassiin ja lapset Croozeriin ja polkastiin tuohon meidän lähirannalle, mihin matkaa tulee varmaan alle 2 kilometriä (1,9 km kertoo Google maps). Ranta oli varjoinen ja vähän tuulinen, joten montaa ihmistä siellä ei meidän lisäksi ollutkaan. Vesi kuitenkin oli aivan lämmintä vielä.

Minä kun otan nykyisin kaiken vähäisimmänkin liikunnan treeninä, niin uin kuin viimeistä päivää. Tosin en kovinkaan kauaa. Mies ei suostu tulemaan veteen, joten mun hommaksi jäi myös lasten uitto. Varsinkin meidän pikku-kirppu rakastaa vettä yli kaiken ja viihtyisi siellä vaikka kuinka kauan.

Tässä taas esimerkki siitä, miten touhun ei tarvitse olla kovin erikoista ollakseen todella mukavaa. Mun mielestä eilinen oli paras päivä pitkään aikaan ja ainakin isompi poika tykkäs kovasti kans! Ilmojen nyt viiletessä ja epävakaistuessa näyttää pahasti siltä, että tämä oli kesän viimeinen rantareissu.

Viikko kuvina!

Öö.. Ollaan uitu, uitu, uitu ja uitu? Suurinpiirtein niin! Maanantaina uskalsin ja ehdin vasta itse nakata talviturkin ja kohta vedet jo kylmeneekin!

Maanantaina oltiin päivä leikkipuistossa poikien, kaverin ja kaverin lasten kanssa, illasta käytiin poikien ja mun äitin kans maton pesulla ja uimassa.
Tiistaina käytiin kyläilemässä poikien kans ja illasta perheen kesken uimassa.
Keskiviikkona käveltiin poikien mummulaan 30 asteen helteessä, kävin fiksuna likkana ripsien huollossa ja hikoilin ripsistä puolet pois kotimatkaa kävellessä. Illasta kävin yksin uimassa tuossa meidän lähirannalla.
Torstaina mentiin poikien ja ystävän sekä hänen pojan kanssa taas uimaan.

Tänään käytiin tutkailemassa vähän uusia maisemia tuolla vanhalla moottoriradalla, mutta oli niin kivaa, että unohtui kaivaa kamera kokonaan laukusta! Pitänee palata sinne pian.

Mukavaa viikonloppua!

Päivä Vauhtipuistossa

Käytiin sunnuntaina ensimmäistä kertaa Vauhtipuistossa. Sinänsä asia on outo, että me vanhemmat ollaan kuitenkin asuttu Oulussa lähes aina, eikä kumpikaan meistä oo käynyt tuolla edes lapsena. Nyt harmittaa, kun se on auki enää tämän viikon, niin ei ehditä uudelleen enää tänä kesänä tuonne.

Ilma oli sunnuntaina sopivan lämmin ja aurinkoinen tuollaiseen minihuvipuistokäyntiin. Vauhtipuisto oli juuri sopiva paikka tuollaiselle villille 4-vuotiaalle. Ehkä vuoden vanhemmalle vielä täydellisempi, kun mekään ei uskallettu vielä päästää tuota meidän ukkelia lokariautoihin tai mönkkäreihin. Tekemistä tosin riitti paljon ilman noitakin. Hintakin oli jopa aivan kohtuullinen! Ranneke 12 euroa. Hyvin riitti tekemistä reiluksi pariksi tunniksi ja olisi tuolla voinut olla pitempäänkin!

Esittelyssä: piha

 Takapiha oli yks iso kriteeri meille taloa ostettaessa. Ja kokoa sillä piti olla enemmän kuin rivitalossa. Takapiha on se, missä meidän perheen elämä näin kesäisin on. Sisällä käydään kääntymässä (ja sotkemassa!). Tosin piha on se, mikä meillä enää viime syksyisen jälkeen on keskeneräinen.

Meidän pihalta löytyy reilusti marjapensaita: kolmen väristä viinimarjaa ja karviaista. Itse ihastuin karviaisiin vasta tänä kesänä!

Ja tottakai lapsiperheessä iso rooli on leikeillä. Löytyy kiikku, trampoliini, liukumäki, leikkimökki ja hiekkalaatikko. Lisäksi puussa on kiipeilyä varten köysi ja nyrkkeilysäkki!

Minä EN nyi rikkaruohoja. Se ei todellakaan oo mun juttu. Mutta tuo mies halus kasvattaa myös perunaa...

 ...ja pitää kasvimaata, jossa tosin ei tainnut alkaa kasvaan muu kuin porkkana.

Meiltä löytyy takka ja puusauna, joten polttopuita varten on oltava liiteri. Aiemmin inhosin tuota koppia, mutta nyt se on oikeestaan mun mielestä ihan kiva!

 Pihalta löytyy kaksi pientä omenapuuta ja tämän kesän saldo on kuvassa.

 Keskeneräiselle pihan läntille ei olla vielä ehditty rakentaa minkäänlaisia kukkapenkkejä, mutta edellisten asukkaiden jäljiltä meillä kasvaa ainakin tällaista:

Todella paljon on laittamista ja tekemistä vielä meidän pihassa. Ja edetäänkin rauhassa sen suhteen. Suomen kesäkin kun on niin lyhyt. Tällä hetkellä vuorossa terassin tekoa.