Uusi vuosi 2016 ja sen aatto.

Vuodenvaihteesta on jo reilu viikko, mutta palataan nyt silti hetkeksi sinne. Vuoden vaihtumista meillä vietettiin parin ysäväperheen kesken meidän kotona. Syötiin hyvin, ammuttiin parit raketit ja juoruiltiin. Ukot tais myös saunoa. Oli kerrankin mukava vuodenvaihde, yleensä kun uudenvuoden aatto on vaan tullut ja mennyt ja sitä ei oikeastaan sen kummemmin ole vietetty tai on oltu mun vanhempien luona.

Jaettiin taas vähän jokaiselle osuutta vuodenvaihteen järjestämisestä: yksi teki kanasalaatin ja toi sipsit ja dipit, yksi toi kakit ja limut ja minä värkkäilin wrappeja ja juustokakun, sekä ostettiin perinteiset nakit italian- ja perunasalaatin kera.

   Ei voi muuta sanoa taas kuin, että onni on ihanat ystävät <3

Tämä vuosi tuo tullessaan monenlaisia asioita. Uskoisin. Vietän tämänkin vuoden opiskellen ja kotiäitinä. Opinnot kestävät toki koko vuoden, mutta kesän aion olla vielä vain poikien kanssa kotona, enkä lähde vielä töihin. Helmikuussa koittaa ensimmäinen isompi muutos, kun minä lähden työharjoitteluun kuudeksi viikoksi ja lapsia jää kotiin hoitamaan isä! Saapa nähdä mitä siitäkin tulee! Olen kuitenkin äärimmäisen onnellinen tästä ratkaisusta, sillä se mahdollistaa minun opiskelut täysillä, mutta samalla sen, ettei pienempien tarvitse vieläkään mennä päivähoitoon. Syksyllä sitten koittaa senkin aika! Syksyllä myös esikoinen aloittaa eskarin, joten uusia tuulia on luvassa hänenkin elämäänsä. Voi äitin isoa pientä <3

Yritän tänä vuonna panostaa enemmän myös parisuhteeseen! Kun vauvavuosi piakkoin on ohi, on jo korkea aika tehdä jotain suhteenkin eteen. Edellinen vauvavuosihan päättyi uuteen raskauteen, joten on tätä suhdetta koeteltukin, heh! Meillähän tulee täyteen kesällä jo 10 vuotta yhteiseloa, ja edelleen vasta toivon sitä rinkulaa tuohon nimettömään.. Eihän sitä tiedä, jos jo tänä vuonna olisi aika!

Tänä vuonna on tarkoitus tehdä myös elämämme ensimmäinen ulkomaanmatka, jos toissakesän Tukholman reissua ei lasketa! Tarkoitus on suunnata huhtikuussa Kanarialle ja napata vielä minun vanhemmat mukaan (jotka muuten myös ovat ensi kertaa lähdössä). Mitään ei ole vielä varattu eikä mikään näin ollen ole vielä varmaa lähinnä miehen työkuvioiden vuoksi, mutta toivotaan nyt että tämä vihdoin toteutuu! Haluaisin ottaa joka vuotisen ulkomaan matkan perinteeksi, kun ei tosiaan missään olla vielä kuljettu! 

Muuten tämä vuosi ei kai tuo tullessaan mitään hurjia muutoksia, mutta johan niitä tuossa onkin! Tavoitteena on myös pitää tiiviimmin yhteyttä ystäviin ja sisariin, sekä päästä vihdoin parempaan kuntoon ja kevyempään olomuotoon. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa!

Mitä pitää sisällään teidän vuosi 2016?

Kuulumisia ja pikakatsausta tähän vuoteen.

Taas on mennyt ihan luvattoman kauan, siitä kun jaksoin viimeksi istahtaa sen verran ajatuksen kanssa koneelle, että olisin saanut jotain puoliksikkaan järkevää kirjoitettua ylös. Syksy oli ja meni, joulukin tuli ja tämäkin vuosi etenee jo hyvää vauhtia!

Syksyn oli niiiin väsynyt ja kiireinen valvottavien lasten ja koulun kanssa, että en jaksanut juuri tähän harrastukseen panostaa. Jotenkin tuosta syksystä silti selvittiin! Samoin joulukuun alku meni vielä hirveissä koulukiireissä ja välillä tuntui jo ylivoimaiselta. Jouluvalmistelut veivät loppujoulukuun ja kiire vain jatkui, kunnes jouluna aloitttiin lomailu ja lomaillaan edelleen! Mies palasi töihin eilen ja me poikien kanssa lomaillaan vielä koko tämä viikko. Pikkuhiljaa yritetään silti palautua arkirytmiin, kun lomalla unirytmikin on kääntynyt aivan höpöksi. Arkea olikin jo ikävä!

Ensi viikolla palaan itsekin koulun penkkiin ja koulun suhteen onkin edessä kiireinen talvi ja kevät. Jännimpänä edessä odottaa helmikuun puolivälillä alkava työharjoittelu, jaiks! Onneksi vielä ei tarvitse laittaa pieniä hoitoon, vaan isä jää viettämään isäkuukautta.

Päästin itseni taas paisumaan turvonneeksi palloksi joulun aikaan ja nyt on aika taas yhden elämäntaparemontin ja jos vihdoin alkaisi saada mammaa kuntoon! Aikaisempaan saavutukseen verrattuna kiloja on tullut 3 takaisin, joten pudotettavaa painoa on nyt vähintään se 12 kilogrammaa. Huhhuh. Pikkuhiljaa. En aloita vieläkään mitään erityisiä dieettejä, ne ei vaan sovi mulle ja koska imetys. Liikuntaa pitäisi taas lisätä kuvioihin ja onneksi tanssiharrastuskin palaa tauolta jo ensi viikolla. Kävelylle ei paljon tämän lauman kanssa yli 15 asteen pakkasilla lähdetä. Kuntopyörä voisi muuttaa varastosta keskelle olohuoneen lattiaa ja jonkun kotijumppavideonkin voisi kaivella jostain. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan!

Lapset saa aikaan täystuhon kotona, kun äiti istahtaa kymmeneksi minuutiksi alas, joten tämä saa riittää tältä erää. Yksi uudenvuoden lupaukseni itselleni voisi olla, että palaan kirjoittamaan aktiivisemmin eli ei enää lähes kahden kuukauden taukoja täällä! Kiitos ja näkemiin!

Syysmasennus

Tällä viikolla en laihduta. Pakko vaan välillä pitää taukoa, kun ei jaksa. Muutenkin, iskenyt joku ihmeen syysmasennus. Aina olen ollut sitä mieltä, ettei loka- ja marraskuussa ole mitään hyvää, mutta nyt tämä ankeus-ahdistus-masennus iski jo tällä viikolla. Huoh, jotain pitäisi keksiä.

Sen verran olen puntaria vilkaissut, että paino ei ole lähtenyt kohoaan taivaisiin, mutta conssit saa vielä jäädä kauppaan. Ihan sama, en jaksa. Yritän edes vähän liikkua ja jonkinlaista ruokarytmiä pitää yllä, mutta vastapainoksi keskimmäisen synttäriherkut on kyllä kadonneet turhankin reippaaseen tahtiin. Nam ja maiskis!

Mutta voi ankeus tätä syksyä, harmautta ja pimeyttä! Aamulla väsyttää niin, ettei meinaa millään silmiä saada auki ja kun saakin, iskee armoton ahdistus. En kyllä edes ymmärrä tätä oloa, kun syksy yleensä on mun mielestä ihan kiva! Ilma viilenee mukavasti, puut pukeutuu kauniisiin väreihin ja ulkona on mukava olla ja liikkua! Paitsi jos on liian kylmä, pimeä tai märkä, kuten usein on! Jotain piristävää pitäisi keksiä, esimerkiksi pientä viikonloppureissua, ja äkkiä!

Onneksi meillä arki on yhtä häsellystä, ettei täällä turhia ehdi masenteleen. On tanssia, uintia, perhekahvilaa, leikkitreffejä ja pian vielä kouluakin! Eilen pääsin pitkästä aikaa myös kirpparille, mistä tulee vaan aina niin hyvä fiilis! Shoppailua ilman huonoa omaatuntoa <3

Jep, mää vietän tämän viikon loppuun syöden ja laiskotellen ja koitan kaivaa jostain uutta energiaa ensi viikkoon!

Kiireinen arki

Oon niin huono kirjoittaan nykyään! Jotenkin päivät vaan tulee ja menee ihan huomaamatta ja yhtäkkiä hoksaan, etten oo edes ehtinyt istua alas muuten kuin korkeintaan tissi suussa, heh! En kylläkään saa kotonakaan mitään aikaiseksi ja sekös ahdistaa jo todella!

Aamusta iltaan, ja välillä jopa yölläkin, kuljen täällä vauva sylissä ja yritän opetella toimimaan yhdellä kädellä. Aika vähän onkin viihdytty vaan kotona, koska tämä talo näyttää olevan kuin pommin jäljiltä, enkä tosiaan yksikätisenä oikein saa mitään aikaan. Meidän pikkuinen viihtyisi KOKOAJAN sylissä, eikä tahdo päiväuniakaan juuri nukkua. Myöskään kantoreppu ei jätkänpätkää ainakaan vielä innostanut. Mää oon kokoajan vähän ahdistunut, kun en saa mitään hyödyllistä tehtyä, enkä siksi osaa viettää kotona aikaa isompien lastenkaan kanssa. Siksipä lähetäänkin useimmiten johonkin heti aamusta/ aamupäivästä, kun ollaan kaikki valmiita ja takasin kotiin tullaan siinä kolmen maissa odottelemaan isiä töistä. Illatkin on kuluneet suurimmaksi osaksi TV:n parissa.

Paljon me ollaan tänä kesänä käyty ja nähtykin! On käyty niin Escurialissa, Ranualla, Vauhtipuistossa, Lehtokummun kotieläintilalla, liikennepuistossa ja Ainolan puistossa jo useita kertoja. Esikoiselta kysyessäni mukavinta juttua tänä kesänä, ei hän osannut nimetä mitään, joten aktiviteetteja on voinut olla jo jopa liikaakin? Tiedä häntä, reissut jää suurimmaksi osin tekemättä tänä kesänä, ja täytyyhän lasten silti uusia mukavia kokemuksia saada! Joskin Tampereen miniloma lähestyy tään kuun aikana, jee!

Tämä kirjoitusharrastus on väistämättä jäänyt nyt todella vähiin, mutta uskon, että syksy palauttaa innon istua koneella ulkona juoksemisen sijaan! ;) Pianhan tosin opintonikin jatkuvat...

Rankka viikko.

Oivoi. Paljon on mahtunut tähän viikkoon ja olo on kyllä niin kaikkensa antanut, että taitaa sänky kutsua! Tarkoitus oli kirjoitella pidempää pohdintaa opiskeluun liittyen, mutta nyt ei vaan jaksa. Siihen palaan kyllä myöhemmin!

Maanantaina alkoi koulu klo.10 ja lähtö 113 kilometrin päähän oli jo kahdeksalta. Ensimmäinen päivä koululla meni vähän turhuuksiin mun mielestä: paljon käytettiin aikaa esimerkiksi koulun hallinnon ja rehtorien ym. esittelyyn. Lapsilla oli onneksi mennyt mummun kanssa kotona tosi kivasti. Kotiin päästiin 15.45 ja kotona olin n.17.30.

Tiistaista torstaihin koulupäivät kesti jo heti 8.15-15.45, ja koska tuota matkaa on, venyi päivät lähes 12 tuntisiksi. Pahimmillaan olin kotona keskiviikkona klo.18.

Illat kotona on olleet tällä viikolla aika kurjia. Lapset on olleet kiukkuisia väsymyksestä ja ehkä myös ikävästä johtuen ja kitisseet ja roikkuneet minussa kaikki illat. Eikä meistä kukaan toki ole nauttinut siitäkään, että äiti on kotona lähellä kuutta ja jo seitsemän maissa on aloiteltu iltapalaa ja iltapesuja. Lapset ovat olleet täydessä unessa joka ilta viimeistään 20.30.

Tämä päivä on mennyt vielä aivan toipuessa. Vein lasten kanssa kirppiskamat aamulla, mutta muuten me ollaan vaan oltu. Loppu viikonlopun meidän perhe keskittyy lapsiin ja ensi viikolla voi sitten aloitella tekemään niitä yhdeksää (kyllä, aivan oikeasti!) tehtävää, jotka on tuon neljän päivän aikana meille ehditty jo antaa!

Reissuleski

Huh, ensimmäinen viikko reissutyöleskenä lähenee loppuaan! Mukava kyllä saada meidän iskä viikonlopuksi takas kotiin, ei taideta päästääkään enää lähtemään! Nyt, kun viimeistä kokonaan yksinäistä päivää täällä vietellään niin alkaa olla tosissaan ikävä aikuista seuraa! Toisaalta tähän yh-arkeen on alkanut tottua, ja esimerkiksi iltalenkki menee jo rutiinilla.

Niin, arjessahan meidän isukin poissaolo ei kovin monessa näy. Oon tottunut pyörittämään arkea paljolti yksinään muutenkin. Isoimpina muutoksina mun elämään tällä viikolla on tullut iltalenkit, kun koira täytyy käyttää sekä lumityöt, jotka jouduin tekemään ihan itse! Missä toki ei sinänsä mitään vikaa ole, en vaan oo noita kumpaakaan tottunut arjessa hoitaan! Lisäksi meille tuotiin keskiviikkoiltana uudet sohvat, jotka sain sitten kahden pikkuapurin kanssa laittaa käyttökuntoon. Tosin piti hälyttää isä avuksi siirtämään vanha sohva pois.

Eniten isän poissaolon on huomannut esikoinen, joka on kyllä joka päivä vaatinut saada soittaa isälle ja haukkunut tämän puhelimessa mm. tyhmäksi, kun ei vieläkään ole tullut kotiin. Ensimmäisinä päivinä sain myös lohdutella, kun lapsi pelkäsi, ettei isi tulekaan enää ollenkaan kotia. Joka päivä esikoinen on isää kysellyt, mutta etukäteen pelkäämääni mulle kiukuttelua esimerkiksi ei ole ollut. Myöskään ikävä ei tällä ensimmäisellä viikolla ole lasta vaivannut niin paljoa, kuin olisin kuvitellut.

Mulle aikuisen seuran puute on näkynyt eniten tietokoneella kulutetun ajan lisääntymiseen. Kaikki illat olen jumiutunut Facebookkiin tai blogeja lukemaan, joten nukkumaan meno on siinä samalla viivästynyt ihan liikaa. Ja onhan se yksinäistä, kun ei ole ollut ketään kenelle kertoa päivän kulusta ja lasten kuulumisista, kun ei kokoaikaa viitsisi soitellakaan. Eikä se toki sama asia olekaan.

No, tänään me saadaan isi kotiin ja nautitaan siitä koko viikonloppu täysillä! Liian pian koittaa kuitenkin taas maanantai, ja uusi yksinäinen viikko voi alkaa...

Mitä kuuluu alkuviikkoon?

Urgh. Takas elävien kirjoihin toivottavasti pikkuhiljaa! Sairastupaa vietetty perjantaista asti ja näemmä nuorin jatkaa sairastelua edelleen. Ollaan oltu ihanassa mahataudissa, joka ei kuitenkaan tarttunut muihin kuin minuun ja meidän pienimpään. Meihin sitten muidenkin eestä. Huoh.

Koti näyttää räjähtäneeltä ja naama vielä pahemmalta. Painoa tällä pikadieetillä putos jopa kilo, kun ei saattanut muutamaan päivään syödä oikeastaan mitään. Ehkä jo tänään?

Tuohon kotiin palaten: sunnuntaina koin äkillisen reipastumisen ja sain kerättyä pöydiltä ja lattioilta käytännössä kaiken ylimääräisen pois ja siivosin muutenkin vähän. Maanantaina olo taas paheni entisestään ja valehtelematta tunnissa tai parissa nuo meidän pikku-terroristit oli saaneet kaiken levitettyä uudelleen! Tällä hetkellä täällä näyttää ihan kirjaimellisesti räjähtäneeltä! En vaan tajua, että mikä siinä on, jos ite en jaksa tehdä yhtään mitään, niin kukaan muukaan ei tee? Apua.

Ollaan jakauduttu täällä sairaspetiin ja tervepetiin, jossa nyt ei toisaalta ole mitään järkeä, kun me sairaatkin ollaan löhötty päivät tervepedissä (=olohuoneen levitettävä sohva). Silti jotenkin ihmeessä isimies ja esikoinen on terveenä edelleen. Saa kyllä luvan pysyäkkin, riittää tämä sairastaminen taas vähäksi aikaa!

Kiitos ja näkemiin.

Täällä taas! Ja kertaus syyslomareissusta Ukkohallaan!

Huhhuh, palattu on! Toivottavasti taas edes vähän aktiivisena! Ei ollut suunnitelmissa pitää taukoa blogiin, mutta iski ihan täydellinen inspiraation puutos! Lisäksi omassa elämässä tapahtunut niin monenlaista yhtäaikaa, ettei riittänyt jaksaminen kaikelle. Nyt taas intoa ja virtaa riittää! Toivottavasti tämä myös kestää!

Edellisen postauksen aikoihin oltiin vasta palattu syysreissulta Ukkohallasta! Reissu meni tosi kivasti, vaikkei tosiaan tullutkaan tehtyä oikeastaan mitään - suurista suunnitelmista huolimatta! Meitä oli siis kahdessa mökissä yhteensä minä ja pojat, mun veli ja sisko, siskon 4 lasta ja miesystävä lapsensa kanssa sekä mun vanhemmat. Meidän isimies ei lähtenyt mukaan, mutta eipä tuosta haittaa ollut :D

Koska kuva kertoo enemmän kuin sanat, tässä teille Ukkohalla:

Ilma oli tuolloin (syyskuun puolivälissä) vielä ihanan syksyisen lämmin ja ruska alkoi tuolla Kainuussa olla jo parhaimmillaan!

Ukkohalla on kyllä aivan ihana paikka! Meidän perhe (laajassa mittakaavassa) palaa tuonne kerta toisensa jälkeen ja voinee tuota jo vakilomakohteeksi kutsua!
Entä te? Onko Ukkohalla jo tuttu paikka? Mitäs piditte?

Pikapäivitys

Huhhuh. Viikonloppu Ukkohallaan tehty ja kuopuksen ensimmäiset synttärit juhlittu. Reissusta toipuessa ja synttäreitä valmistellessa kulunut koko viime viikko. Pahoittelut silti, kun mitään ei ole kuulunut.

Jotenkin oma elämä on tällä hetkellä niin rauhatonta, vaikka kotiin ollaankin tiukasti linnottauduttu, ettei vaan ole jaksanut keskittyä mihinkään ylimääräiseen. Eikä asiaa auta tämä jokasyksyinen flunssakierre! Siis molemmat muksut jo toista kertaa flunssassa tälle syksylle! Aivan älytöntä. Hyviä vinkkejä flunssan ennaltaehkäisyyn kaivataan! Hoitokonstit jo hyvin hallussa!

Luvassa kuitenkin sepostusta 1-vuotisjuhlista leipomuksineen, mahtavia kuvia Ukkohallasta ja pikkuhiljaa lisää sisustuksen esittelyä! Kunhan saan itsestäni sen verran taas irti!

Illan pikaset

Viikonloppu reissattiin Tampereella perheen kesken (siitä lisää myöhemmin), mukavaa oli ja rentoutti kyllä vaikkakin loma oli melko tynkä. Perjantaiaamuna lähdettiin kymmenen maissa ja sunnuntai-iltana kotiuduttiin kymmenen maissa!

Tänään on taas iskeny arki oikein kunnolla vasten kasvoja, vaikka kotiin olikin ihan kiva taas palata! Ilma on huomattavasti harmaampi kuin oli Tampereella ainakaan viikonloppuna. Lapset on huomattavasti kiukkuisempia, molemmat! Ja minä ehdin tälle päivää istahtaa vasta nyt. Enkä ehtis vieläkään, mutta välillä on pakko hengähtää.

Huomenna alkaa esikoisella leikkikoulu. Toisaalta sitä on odotettu molemmat, mutta toisaalta sekin on yksi stressin aihe lisää.. Onhan se huojentavaa saada poika kolmeksi tunniksi jonkun toisen hoitoon, mutta silti tuo mun "oma aika" menee suureksi osaksi vientiin ja hakemiseen ja niiden suunnitteluun. Saapahan lapsi ainakin leikkikavereita.

Viikonloppu katkaisi myös mun laihdutusyritykset. Reissussa söni juuri sitä, mitä vaan huvitti: sipsiä, karkkia, suklaata, pizzaa, jätskiä ja paljon leipää! Siispä tämä viikko alkoi täsmälleen samoista puntarin lukemista, kuin viime viikkokin. Viime viikon treenit meni hukkaan, mutta oli tuo loma sen arvoinen! Pääasia, ettei paino edellisviikosta ainakaan noussut.

Pohjalta on hyvä ponnistaa ylöspäin ja nyt on mieli tämän päivän jälkeen niin maassa, että ei kuin eteenpäin, kohti uusia pettymyksiä!

Ihana arki.

Täällä taas. Reissusta kotiuduttu perjantai-iltana myöhään. Eilinen päivä mennyt kokonaan leipoessa ja siivotessa. Tänään juhlittu esikoismurun nelivuotiskemut. Huomenna alkaa ihana arki! Ens viikko taas melkoista kiirusta ja kaikkee spesiaalikivaakin luvassa. Huomenna lisää :)