3:n kuukauden ikäinen vauva

Tosiaan meidän perhe täydentyi neljännellä pienellä miehellä heinäkuun lopulla, jopa 6 päivää ennen laskettua aikaa, mistä olin iloisesti yllättynyt. E painoi syntyessään 3696g ja pituutta hänellä oli 51cm. Nyt E on 3kk ja jo kaksi viikkoa päälle. Edellisessä neuvolassa E oli n. 60cm pitkä ja painoa oli kertynyt 6,1kg. Pieni vauva siis vielä, vaikka jatkuvasti sylissä viihtyvän painon kieltämättä jo tuntee.

E on maailman suloisin vauva, tottakai. Kuitenkin E:n elämän alkuun on mahtunut todella runsaasti mahavaivoja, etenkin älytöntä pulauttelua. Pulauttelu ei ole edelleen vähentynyt mihinkään, mutta nykyisin E:n ei onneksi tarvitse yleensä itkeä puklun yhteydessä, vaan ne eivät häntä häiritse samaan tapaan, kuin aiemmin. E:n kanssa käytiin kuukauden iässä Oysin lastenpäivystyksessä ultraamassa mahaa rakenteellisten vikojen poissulkemiseksi. Mitään ei onneksi löytynyt. 

Nykyisin E on pääosin päiväsaikaan hyväntuulinen ja tyytyväinen vauva, mutta öisin tilanne ei ole muuttunut mihinkään. E herää 3-5 kertaa yössä. Useimmat yöt onneksi vain syö ja jatkaa unta, mutta erityisesti viime aikoina E on jäänyt itkemään ja valvomaan syönnin yhteydessä. Huoh.

No mitä E sitten jo osaa? E kannattelee päätään aivan uskomattoman hyvin ja on tehnyt niin jo pitkän aikaa. E osaa hymyillä tosi kauniisti. Ensimmäiset hymyt tuli n. 5 viikon ikäisenä ja sen jälkeen toistunut alkuun lähes päivittäin, nyt todella monta kertaa päivässä. Äitin rakas hymypoika! E osaa kääntyä kyljelleen. Sen taidon hän oppi tuossa 3 päivää sitten, hah. Aiemmin E ei ole edes yrittänyt kyljelleen kääntyä ja nyt pyrkii jo vatsalleen asti, siihen tosin vielä pitkä matka. E tarttuu hienosti leluihon ja vie niitä suuhun. Leluun E oppi tarttumaan paria päivää alle 3 kuukauden ikäisenä aluksi hieman autettuna.

E on vielä täysimetyksellä. Vähän ollaan kahden vaiheilla tulisiko kiinteitä aloitella jo heti 4 kuukauden iässä pulauttelun helpottamiseksi vai jatketaanko täysimetystä vielä. Varmaan täytyy keskustella seuraavassa neuvolassa asiasta, se kun onkin lääkärineuvola. Toisaalta haluaisin jatkaa pelkällä imetyksellä, mutta jos kiinteät toisi helpotusta pulautteluun, toisi se aika ison helpotuksen myös meidän elämään, jos vaatteita ei tarvitsisi vaihtaa 2-5 kertaa päivässä...

E harrastaa muskaria. Aloitettiin se pari viikkoa sitten ja siis nyt kaksi kertaa vasta käyty. Ensi viikolla E:llä alkaa myös vauvauinti! E onkin jo kokenut uimari: oltiin viime viikolla perheellä Katinkullassa ja E kävi uimassa jo kolme kertaa. Vaikutti ihan tykkäävän, mutta toki väsy iskee nopeasti vielä. 

Kaiken kaikkiaan elämä kolmen kuukauden ikäisen sosiaalisen hymypojan kanssa on paljon ihanampaa, kuin pienemmän vastasyntyneen. Mutta älä silti aika mene niin kauhean äkkiä, älä silti pieni kasva niin nopeaa isoksi pojaksi <3

Täällä jälleen, eli kuulumiset viideltä vuodelta!

 Oho, vaadittiin viisi vuotta, ammattiin valmistuminen, noin kolmen vuoden työura ja uusi perheenjäsen ennen kuin sain kirjoitettua seuraavan postauksen! Mutta hah, äitiyslomaa ei vaadittu, kuin muutama kuukausi, kun olen jo vailla jotain omaa tekemistä ja aivoille työskentelyä, joten hei! Täällä taas ollaan! 

Niin, tuossa tulikin hyvin tiivistetysti viimeisen viiden vuoden kuulumiset, heh. Tärkeimpänä tietysti: meidän perheeseen on syntynyt uusi vauva ja viimeistään nyt ollaan viimeistenkin määritelmien mukaan suurperhe. Joskaan edelleenkään en osaa mieltää meidän perhettä sellaiseksi. Heinäkuun lopussa meidän perhe täydentyi jälleen yhdellä pienellä miehen alulla. Vajaa 3,7kg ja 51cm täyttä rakkautta <3 Nyt tämä rakkaus on jo melkein 2 ja puoli kuukautta vanha ja osaa jo vaikka mitä. Voisin jälleen päivitellä, miten tämä aika juoksee. Haikein mielin ollaan luopumassa pienestä vastasyntyneestä ja ottamassa vastaan sosiaalinen vauva, joka on jo paljon muutakin kuin nukkuva nyytti.

Olenkin jo aiemmin kertonut opiskeluista ja niiden etenemisestä. Valmistuin sairaanhoitajaksi muutaman kuukauden suunnitellusta myöhässä; marraskuussa 2018, erikoistumisalana psykiatria. Jo opintojen loppuvaiheessa pääsin töihin aiempaan työssäoppimispaikkaani ja työskentelin tuolla noin puolentoista vuoden ajan ennen kuin vaihdoin paremmin opintoja vastaavaan työhön. Tuosta työstä jäinkin sitten äitiyslomalle kesäkuussa. Äitiysloman jälkeen minulla ei ole työtä, mihin palata, mutta mietitään sitä sitten myöhemmin. Haaveena olisi olla kotona, kunnes nuorimmainen täyttää kaksi vuotta, mutta talous tahtoo tökkiä jo nyt.. 

Mikä ei ole muuttunut viidessä vuodessa? No, edelleen murehdin ylimääräisistä kiloista, joita nyt on sen 25 ylimääräistä. Edelleen asustetaan samaa punaista puutaloa, nyt vaan huomattavasti ahtaammin. Edelleen rakastan leipomista ja mielellään myös sisustaisin, mutta näissä puitteissa se on aivan liian haasteellista. Matkustelu on pysynyt intohimona, mutta yks hemmetin k on sitä hidastanut huomattavasti. Valokuvaus myös säilynyt rakkaana harrastuksena, joskin mielellään oppisin sitä lisääkin. Ihmisenä minä en koe muuttuneeni mihinkään. Uutta olen oppinut ja tietysti viisi vuotta kasvanut, toivottavasti järkevämpään suuntaan, mutta sama Mari täällä edelleen pyörii. 

Pikainen päivitys tämän hetkisiin kuulumisiin olkoon tässä. Toivottavasti ei mene viittä vuotta seuraavaan kirjoitukseen. Ihanaa syksyn jatkoa jokaiselle!