Reissupostaus osa 2 (Tukholma-Silja Symphony-Helsinki-kotimatka)

Ruotsin puolella jännitin kovasti esimerkiksi minimiehen ruokailuja, koska mulla ei ole hajuakaan miten pyydän edes englannin kielellä jotain lämmittämään lapselle ruuan? Onneksi tuo meidän isimies teki suuren vaikutuksen muhun ja näytti osaavansa kieliä. Muuten ois jäänyt nälkä koko porukalle. Kyllä minäkin osaan englantia, mutta en hemmetti uskalla puhua sitä. Kolmårdenissa oli myös hienosti huomioitu vauvat ja oli sijoitettu mikroja niin, että asiakas sai sitä itse vapaasti käyttää. On toki Suomessakin monesti niin, mutta tuolla oli lähes jokaisessa ruokapaikassa.

Kolmårdenin eläinpuistosta jatkettiin matkaa linja-autolla kohti hotellia (Skandic Ariadne), joka sijaitsi aivan sataman tuntumassa. Bussi matka, n.160km, sujui taas oikeen kivasti. Isi ja isopoikakin pääs vierekkäin istuun ja meidän jätkällä riittikin asiaa koko kahden tunnin matkalle. Pienempi nukkui lähes koko matkan ja mää sain taas torkkua ja levähtää, minkä nyt maisemilta maltoin. Kauempana Tukholmasta olis voinut ihan hyvin kuvitella olevansa perinteisellä Suomen haja-asutusalueella, mutta itse Tukholman maisemista ja vanhoista, ihanista rakennuksista pidin kovasti!

Hotelli oli aivan perushotelli. Ei mitään moitteita, muttei hirveesti kehujakaan.. Huone ihan ok, aamupala aivan hyvä yms. Sijainti oli kyllä kans tosi hyvä, että jos joskus tarvis muutenkin käydä Tukholmassa, voisin kyllä valita tuon. Ja huoneesta oli merinäköala, mikä oli kyllä plussaa. Hyvin tuolla yön nukkui.

Keskiviikkona lähdettiin puoli 10 linja-autolla kohti Tukholman keskustaan. Bussikuski jätti halukkaat Djurgårdeniin tai ihan keskustaan. Me valittiin keskusta. Ei oltu tehty sen suurempia suunnitelmia tuolle Tukholma-päibälle, niin käytettiin se kierrellen vanhaa kaupunkia ja keskustaa. Kuninkaan linnan nurkilla viihdyttiin jonkin aikaa ja shoppailtiin ainoastaan Åhlensin tavaratalosta. Niin ja pari pientä matkamuistoa. Kahvit juotiin jossain viihtyisässä pikkukuppilassa. Nopeesti meni päivä ja nähtävää ois kyllä riittäny varmasti toiseksi ja kolmanneksikin päiväksi. Esimerkiksi sen Djurgårdenin olisin halunnut nähdä itsekin, muualtakin kuin bussin ikkunasta. Kolmelta piti palata takas linja-autolle, joka vei meidät sitten satamaan.

Paluumatkan laivana oli Silja Symphony. Vastaanotto laivaan tultaessa yhtä mukava ja lasten kannaltahan tietysti erityisen kiva, kun Muumipeikko ja Pikku-Myy oli kans laivalla! Symphonyssä oli joitain huonompia puolia mun mielestä Serenadeen verrattuna. Esimerkiksi leikkialueita oli huonommin (no, riittävästi silti) ja myymälät vähän vähäisempiä (mikä harmitti, kun menomatkalla en ostanut mitään ja ajattelin paluumatkalla shoppailla kunnolla :D). Isoin puute oli kunnollinen lastenhoitohuone ja MIKRO! Ne kun löytyi Serenadelta. Kiva laiva oli silti tuokin. Jostain syystä mulla itellä vaan alkoi tuona paluumatkan iltana keinuttaan ja huimaan melko paljon. Mennessä ei tuntunut juuri lainkaan.

Käytiin illan aikana syömässä tällä kertaa "paremmassa" ravintolassa, eli maksettiin enemmän ja saatiin odottaa pitempään. Ruoka taas oli ehkä jopa vähän kehnompaa, kuin menomatkan ravintolassa. Lisäksi paluumatkalla henkilökunta tuntui olevan pääosin ruotsinkielistä. Englannilla onneksi pärjäsi.

Helsingissä oltiin takas torstaiaamuna n.kymmenen aikaan. Ajatuksena oli viedä vähän ylimääräisiä kamppeita autolle ja suunnata siitä käymään hotellilla mutka. No, lähdettiin ratikalla kohti keskustaa, rautatieasemaa. Siitä vaihdettiin kulkuvälineeksi metro, jolla mentiin Kalasatamaan. Olin nimittäin katsonut puhelimella reittioppaasta miten päästään helpoiten mun auton luo ja sen mukaan tuolla ratikka-metro-yhdistelmällä ei tarvitsisi kävellä kuin 200 metriä.. Jäätiin siis Kalasatamassa metrosta ja lähdettiin käveleen. En luottanut miehen "vaistoihin" siitä, mihin suuntaan pitäis matkata, vaan päätin kattoa puhelimen navigaattorista. Fiksua, jos osaa käyttää samalla vähän järkeä. Lähettiin käveleen navigaattorin osoittamaan suuntaan. Käveltiin... Käveltiin... Ja käveltiin... Yhteensä vähintään 5 kilometriä (mukana siis meidän vanhempien lisäksi rattaat, joissa vauva, 2 perässä vedettävää matkalaukkua ja 4-vuotias poika) ja reilun tunnin ajan. Jossain välissä tajuttiin, että navigaattori oli opastanut meitä ihan väärään suuntaan! Mun puhelimessa se ei ainakaan osaa sanoa, että "tee U-käännös", vaan näyttää reittiä siihen suuntaan mihin ollaan menossa! Eli meillä olis ollut matkaa se 200 metriä tai ehkä 500, mut TÄYSIN TURHAAN käveltiin ainakin 5 kilometriä ylimääräistä. Vähän ehkä meinas ärsyttää...

Kun oltiin vihdoin päästy autolle ja jätetty ylimääräisen tavarat sinne, suunnattiin läheiselle ABC:lle "aamupalalle". Kello oli tuolloin jo yksi. Siitä lähdettiin viemään hotellille tavarat ja levähtämään hetkeksi. Tuon viimeisen Helsinki-päivän aikana ennen kotiinlähtöpäivää käytiin vielä mun kaverilla Itä-Helsingissä kylässä ja Kampissa ettimässä lapsille synttärivaatteet.

Perjantaina suunnattiin vielä Kamppiin kattelemaan vähäksi aikaa ennen kuin lähdettiin ajeleen kotiin. Isimies ajoi lähes koko matkan. Ja kotimatka sujui kans ihan mukavasti. Jos nyt sitä ei lasketa, että käytiin yks turha mutka Mikkelissä, mikä pidensi matkaa ainakin tunnilla. Tällä kertaa ei ollut edes mun vika! Kotiin päästiin kuitenkin ehjin nahoin ja suht iloisin mielin!

Semmoinen reissunpoikanen meillä. Mukavaa oli ehtiä tehdä ja nähdä paljon, mutta myös stressaavaa vaihtaa joka aamu paikkaa. Tuollaiseen reissuunkin olisi voinut suoraan varata aikaa sen kaksi viikkoa. Seuraavalla kerralla sitten..

Reissupostaus osa.1(Helsinki-Silja Serenade-Kolmården)

Palattiin siis perjantai-iltana myöhään meidän joka vuotiselta kesälomareissulta. Reissut on aina valitettavan pikaisia, kun miehellä on niin huonosti mahdollisuuksia pitää lomia kesäsin. Aloitettiin nämä reissaamiset vasta 2011, kun esikoinen oli noin vuoden ikäinen. En tiedä miksei kuljettu jo kaksistaan. Tosin mulla ei ollut lomia ennen tuon esikoisen syntymää, että oisko siinä selitys..

Anyway, lähdettiin siis viime sunnuntaina 29.6 joskus puolenpäivän maissa ajeleen kohti Helsinkiä. Mulla tosiaan oli ensimmäiset kauhuskenaariot liittyen kuopuksen kanssa autossa matkustamiseen; se kun ei oo autossa tykännyt istua ikinä! No, tyytyväinen se ei matkaan ollut, mutta ei itkenyt kuitenkaan hetkeäkään sitä omaa "en hengitä"-itkua, mitä tekee, kun jokin on oikeesti pielessä. Kitinää ja kätinää oli melko paljon, mutta nukkuikin. Minä ajoin ja ajomatkassa kesti melkein yhdeksän tuntia! Niin joo, tuo ukkokulta onnistui hankkiin itselleen ihan hirveen flunssan päivää ennen reissuun lähtöä, ja olikin sitten koko loman ihan veto pois..

Joskus ennen Lahtea vaihdettiin kuskia, koska minähän en suostu ajamaan lähelläkään Helsinkiä! Sopivasti tulikin sitten älytön liikenneruuhka. Jonkin onnettomuuden takia Lahden moottoritie eteni pahimmillaan 20km/h. Toivottavasti ei mitään vakavaa tietystikkään! Helsingissä sattui vaan yks läheltäpiti-tilanne, kun toinen auto meinas tulla kylkeen. Eipä tullu, kun osas kuski käyttää tööttiä, toisin kuin valitettavan monet ei tunnu osaavan. Saatiin autokin yöksi ihan hotellin nurkan taakse ilmaiseen parkkiin, joten menomatkassa ei mitään isompaa valittamista ole!

Yövyttiin ensimmäinen yö Hakaniemen Cumuluksessa. Hinta tuolle yölle oli n.90€, mikä ei Helsingin hotellista ole paljon. Oltiin samassa paikassa jo viime vuonna ja voisin palata myös ensi kesänä. Ei MITÄÄN valittamista. Sijainti todella rauhallinen, huone mukavan kokoinen ja hyvässä kunnossa, aamupala erinomainen. Hinta-laatusuhde ehdottomasti aivan sopiva. Ja kun tuo metro kulkee vielä aivan hotellin edestä, niin ei tarvinut kävelläkään pitkiä matkoja kahden lapsen kanssa. Tai ei olis tarvinut.. No siitä kohta lisää..

Maanantaiaamuna käytiin mutka leikkipuistossa, joka löydettiin myös ihan hotellin nurkan takaa. Viime vuonna sitä etsittiin ympäri kaupunkia.. Siirrettiin auto vähän kauemmaksi ilmaiselle parkkipaikalle, josta kuitenkin oli vain n.kilometrin matka meidän hotellille. Samaa parkkipaikkaa käytettiin viime vuonnakin ja se osottautui hyväksi valinnaksi. Aiempina vuosina ollaan jätetty auto johonkin Lauttasaareen kadun varteen ja matka sieltä keskustaan on ollut huomattavasti pitempi. Lähdettiin Kamppiin tapaamaan paria mun vanhaa kaveria, jotka asustaa nykyisin Helsingissä. Toista heistä oonkin nähnyt vain kerran esikoisen syntymän jälkeen! Ihana oli nähdä tyttöjä ja yllättävän luonnollista pitkänkin tauon jälkeen! Pian meille tulikin kuitenkin jo kiire alkaa selvittään tietä Olympia terminaaliin, jossa meidän piti olla 15.30, kun laiva Tukholmaan lähti 17.00. Seikkailtiin ratikalla lähelle, mutta käveltiin myös varmaan kilometrin matka.

No, laivaan ehdittiin hyvissä ajoin. Laiva oli siis Silja Serenade. Tuli ihan juhlallinen olo, kun laivaan astuessa bändi soitti ja joku tuli katteleen hytin numeroa ja opasti suoraan oikealle hissille ja neuvoi siitä kulun hytille. Hytti nyt oli mitä oli. Kaks kerrossänkyä ja ikkuna Promenadelle. Muuten laivassa oli mun mielestä erinomaiset palvelut ja ostosmahdollisuudet. Ja myös aamupala aivan maittavaa. Samppa ei tullut merisairaaksi, vaikka niin etukäteen pelkäsin. Ite tunsin keinumisen paljon enemmän ja kärsin huimauksesta. Myös pienin itkeskeli aina välillä, liekkö sitäkin vaivannut huono olo. Mikä taas aika erikoista: laivalta poistumisen jälkeen tuota ukkokultaa alkoi vaivaan keinutus ja vaivaa edelleen välillä!

 Tiistaiaamuna 9.30 laiva oli perillä Tukholmassa. Siitä meillä tulikin kiirus etsiä oikee bussi, joka vei meidät Kolmårdeniin. Löytyi onneksi helpolla, mutta viimeisiä me taidettiin olla, jotka tuohon bussiin nousi. Siksi  esikoinen ja isukki joutui istumaan viereiden ihmisten viereen, mikä nyt vähän harmitti, kun kyseessä oli kuitenkin 160 kilometriä.. Bussimatkakin meni kuitenkin tosi hyvin, vaikka sitäkin pelkäsin etukäteen. Molemmat muksut nukkui aikalailla koko matkan ja itekin sai levähtää kunnolla.

Bussi oli Kolmårdenin eläinpuiston parkkipaikalla joskus ehkä puoli 1 ja siitä kuljettaja jakoi meille liput, niin eläinpuistossa oltiin ehkä yhden maissa. Aikaa oli klo.18 asti, jolloin eläinpuisto sulkeutui. Tuossa ajassa täytyi ehtiä käydä myös safarikierros ja delfinaarioesitys.

 Aika kävi kyllä tosi vähiin ja loppumatkasta meidän täytyi melkein juosta, että ehdittiin kävästä syömässä ja katsoa suurin piirteinkään kaikki eläimet. Pihalla ois ollut vielä erikseen joku akvaario-meininki, joka ois myös maksanut erikseen. Sieltä olis löytynyt haita ja kaikkee sen sellaista, mistä meidän esikoinen olis kyllä tykännyt hirveesti, mutta eipä riittänyt aika.

 Itse Kolmårdenin eläinpuisto oli kyllä mun mielestä aivan mahtava paikka! Hintavakin kyllä, mutta ehdottomasti käymisen arvoinen. Ei voi edes verrata näihin kotimaisiin eläinpuistoihin, vaikka esimerkiksi Korkeasaarikin on suht. iso paikka.

 Safarikierros kuvassa näkyvillä gondoli-vaunuilla oli yksi etukäteen kovasti jännittettävistä asioista. Meidän isimiehellä kun on paha korkeanpaikan kammo! Mun mielestä kierros oli vaan huipulla tavalla jännittävä ja aivan mahtava kokemus, mutta isimies-parka pelkäs välillä niin, ettei voinut kattoa alas.

Kunnon näköalat!

 Tämä kaveri kuvassa jäi ehkä päälimmäisenä mieleen koko Kolmårdenista! Huippu tyyppi! Niin ilmeellä seuras meitä pleksin takana pällistelijöitä! Päästiin pari metriä tuosta eteenpäin, niin kuulu kauhea kolahdus, kun tuo tyyppi ilmeisesti nakkas jotain suoraan siihen pleksiin :D

Norsujakaan kukaan meistä ei ollut nähnyt aikaisemmin! Vähän itseasiassa petyttiin, kun kuviteltiin niitä vieläkin isommiksi! Ehkä ne olis sitä ollutkin, jos ois ihan viereen päässy!


Tässä nyt ensimmäinen sepostus meidän matkasta. Jatkan loppuun myöhemmin!