Päätimme reissata Kanarialle, koska ajattelimme sen olevan ensikertalaiselle turvallinen kohde: siellä kun on varmasti paljon Suomi-turisteja muutenkin. Halusimme lennon suoraan Oulusta, koska helppous ennen kaikkea. Myös matkustusajankohta, huhtikuu, oli ainoa sopiva, joten vaihtoehtoja ei hirveästi jäänyt. Oulusta pääsi sopivaan aikaan Teneriffalle tai Gran Canarialle. Mulla ei ollut mitään hajua minkälaisia nuo paikat ovat, mutta jonkin verran netistä tutkittua päädyin valitsemaan Teneriffan ja se sopi onneksi muillekin. Ehkä suurin syy päätökselle oli Loro Park!Tarkemmaksi kohteeksi valikoitui Playa de Fanabé lähinnä ihan vain sopivan hotellin vuoksi. Meidän hotelli oli huoneistohotelli Playa Olid.
Fanabé oli paikkana ihana. Tykkäsin kovasti, kun hälinää ei ollut liikaa, vaikka melkoinen turistirysä olikin. Kävimme kävelemässä Playa de Americasilla, mutta se ei kyllä olisi ollut yhtään mun makuun! Ehkä sellaiselle kaveriporukan biletyslomalle, mutta ei perhee kanssa reissaamiseen! Jos matkustaisin uudelleen Teneriffalle, valitsisin kohteeksi kuitenkin ennemmin Puerto de la Cruzin tai länsirannikon, jossa olisi ehkä paremmin mahdollisuus nähdä paikallista elämää.
Hotelli oli myös ihan keskiverto. Huone oli todella kiva ja reilun kokoinen kaksio ja yleiset tilat ja ravintola aivan loistavia. Ravintolan henkilökunta tosin turhan innokasta: lautaset vietiin pöydästä jo syömisen puolivälissä! Tosissaan sai pitää lautasesta kiinni, jos halusi ruokailla loppuun asti, heh! Allasosasto oli todella pieni ja aurinkotuolitkin survottu niin pieneen tilaan, että siellä olisi todella saanut oleskella kuin sillit purkissa, eipä tuolla paljon tullut aikaa sitten vietettyäkään! Kaikenkaikkiaan Playa Olid hotellina palveli meidän tarpeisiin oikein hyvin, mutta seuraavalla kerralla laittaisin ehkä jonku satasen lisää hintaa myös majoitukseen, tai sitten en.
No mitäs me sitten tehtiin? Ei kyllä juuri mitään! Useimmat päivät kuluivat päämäärättömään vaelteluun pitkin Fanabén katuja ja keskityttiin vain nauttimaan siitä, että on päästy lämpimään.Mää kyllä nautin tuosta vaeltelusta todella paljon, mutta näin jälkeenpäin ajatellen ajan olisi ehkä voinut käyttää paremminkin. Toisaalta me ei haluttu tuota viikon lomaa tunkea täyteen kaikenmaailman aktiviteetteja ja ihan hyvä niin.
Etenkin meidän reissun alkupuolelle sattui ihanan aurinkoisia, lämpimiä ilmoja, joista otettiin sitten kaikki ilo irti esimerkiksi meressä uiden. Onnistuttiin toki jokainen myös polttamaan vähän nahkaa, mutta ei onneksi kovin pahasti. Loppuviikko olikin sitten pilvistä ja tuulista, kuten Teneriffalla usein käsittääkseni on. Pitkähihaisella paidalla tarkeni hyvin ja välillä vähemmälläkin. Ajankohta Teneriffalle reissaamiseen vaikutti olevan kuitenkin mitä mainioin: ei ollut liian kuuma, mutta tarkeni, ja vettäkin tuli ehkä 10 tippaa yhtenä päivänä.
Suurin miinus Teneriffalle oli leikkipaikkojen vähäisyys! Hotellilla ei ollut omaa leikkipaikkaa ja koko saaren ensimmäiset kiikut löydettiin vasta perjantaina, kun lauantaiaamupäivällä koitti jo kotiinlähtö. En sitten tiedä kuljettiinko vaan niin väärissä paikoissa.. Piiiitkä miinus kuitenkin näin lapsiperheenä matkatessa. Onneksi ipanat nautti kuitenkin tottakai rantaleikeistä ja simpukoiden keruusta.
Jo ennakkoon mun mielestä ehdoton kohde Teneriffalla oli eläinpuisto Loro Parque! Vuokrattiinkin loman puolivälissä auto ja ajeltiin toiselle puolelle saarta kyseiseen eläinpuistoon. Teneriffalla on muuten todella helppo liikkua vuokra-autolla: saaren poikki kulkee yksi moottoritie ja liikenne on ihan verrattavissa Suomen teihin. Ainoastaan pääkaupungin, Santa Cruzin, kohdalla eksyttiin niin mennessä kuin palatessa ja ajeltiin muutamakymmen kilometri turhaa rinkiä, mutta sekään ei häirinnyt meitä matkustajia, kuskia ehkä vähän.. Meidän porukalle piti vuokrata 7-paikkainen auto ja päivävuokra oli jotain vähän reilu 100 euroa, mutta ihan kohtuullinen hinta mun mielestä. Dieseliä piti tankata 10 eurolla.
Eläinpuistoihin mulla on vähän ristiriitainen suhde: toisaalta rakastan niitä ylikaine, toisaalta mietityttää eläinten olosuhteet ja yleensäkin niiden vangitseminen ihmisten tuijotettavaksi. En ole vielä ratkaissut mitä mieltä niistä olen, vaan tyydyn vielä rakastamaan. Siksi vierailu Loro parquessa oli mun mielestä aivan ihana! Harmi, kun meidän pikkujätkät ei aivan täysin jaa mun rakkautta eläinpuistoihin, vaan esikoista ne alkavat jo vähän kyllästyttää.. Onneksi Loro parquen alligaattorit ja hait saivat hänetkin kuitenkin kiinnostumaan!
Reissun jälkeen lueskelin paljon netistä Loro parquesta ja esimerkiksi valaiden oloista siellä. Täytyy sanoa, että ihan oikeasti en ole tiennyt, ettei niitä tulisi käyttää tällaisissa esityksissä tai vastaavissa. Ehkä olen tyhmä ja sinisilmäinen, mutta mun mielestä valaat ja delfiinit on olleet ihan tyytyväisen oloisia näytöksissä..
Viimeisen kuvan haitunneli oli myös melko vaikuttava kokemus!
Huh, johan tähän mahtuikin puoli reissua! Muunmuassa reissusta El Teidelle tulossa postaus erikseen! Adios!
