Ruuhkavuodet - Näin onnistuu yhdistää koulu ja vauva-arki.

Monet ovat ihmetelleet, miten jaksan opiskella tässä tilanteessa: kolme pientä lasta, joista pienin vasta vauva, ja opiskelupaikkakunta reilun 100 kilometrin päässä kotoa. Vastaan useimmiten, että koska haluan! Oikeasti, mun mielestä motivaatio on vastaus kaikkeen: sen avulla jaksaa tehdä mitä vaan!

Opintojen aloittaminen raskauden loppusuoralla ei ehkä ollut aivan järkevin ratkaisu, mutta se kuitenkin sopi mulle. Tilannetta ei toki helpottanut miehen reissutyöt, jotka nyt onneksi on jo tältä erää ohi. Kuitenkin opinnot oli mun suunnitelmissa ensin, vauva tuli yllätyksenä, ja sai näin ollen sopeutua meidän elämäntilanteeseen, jos näin saa sanoa. Tottakai olisin vaikka keskeyttänyt koulun, jos raskauden kanssa olisi ollut jotain ongelmaa tai vastaavaa. Tietenkin vauva ja oma terveys olivat ja ovat koulua tärkeämpiä.


Viime kevät meni koulun puolesta aivan hyvin: istuin koulun penkillä raskausviikolle 38 asti ja koulutehtävät suoritin iltaisin lasten nukkuessa tai viikonloppuisin. Koulupäivien aikana lapsia hoiti anoppi. Järjestelykysymyksiä kaikki, mutta jos raskauden kanssa olisi ollut ongelmia, lapset olisi kovasti sairastelleet tai anoppi ei olisi voinut lapsia vahtia, olisi koulu jäänyt käymättä. Onneksi ongelmia ei tullut.

Alunperin ajattelin, että käyn syksyllä muutamia satunnaisia kursseja, P kun oli vasta 3,5 kuukautta kun syyslukukausi alkoi. Kuitenkin loppujen lopuksi kävin yhtä lukuunottamatta kaikki suunnitellut kurssit ja lokakuusta asti olin mukana koulussa jo aivan täysin. Tämä järjestyi, koska P on melko helppo vauva ja sain oman äitini hoitamaan poikia koulupäiviksi. Tietenkään jos hoitajaa ei olisi järjestynyt, en olisi voinut koulua syksyllä käydä.






















Nyt kevätlukukausi alkoi tammikuun puolivälissä ja koulu on jo hyvinkin käynnissä. Edelleen mun äiti hoitaa poikia. Mies vietti kuitenkin keväällä täyden 6 viikkoisen isäkuukauden, kun mulla oli ensimmäinen työharjoittelu. Koulu jatkuu vielä kuukauden verran ja kesän lomailen. Okei, käyn pari valinnaista kurssia myös kesän aikana, mutta muuten lomailen lasten kanssa. Syksyllä on vuorossa sitten uudenlainen arki taas, kun myös pienemmät pojat menee päiväkotiin. Hui, en halua edes ajatella niin pitkälle!

Koulutehtävät hoidan edelleen pääosin lasen nukkuessa. Välillä jotain saan tehtyä jo kuopuksen päiväuniaikaan, mutta pääosin vasta illalla. Myös viikonloput ja arki-illat ovat yleensä tehokäytössä tehtäviä tehdessä tai tenttiin lukiessa. En ole myöskään asettanut rimaa opiskeluun liian korkealle: tietysti haluaisin saada hyviä numeroita, mutta koska se ei aina ole mahdollista, ottaen huomioon kiireisen lapsiperhearjen, tyydyn useiden kurssien osalta läpipääsyyn!

Hassua on ollut, että olen kokenut saavani välillä jopa syyllistystä siitä, että opiskelen, kun mulla on vauva kotona! Jotenkin tuntuu, että heti jos tekee muutakin, kuin hoitaa lapsia ja kotia, on huono äiti! Varsinkin perhekerhossa tätä mun järjestelyä on kummaksuttu todella paljon. Voin vannoa, ettei mun lapset kärsi siitä, että saa viettää muutaman päivän kuukaudessa laatuaikaa mummon kanssa, vaikken olekaan paikalla. Päinvastoin, luulen, että jokainen voittaa tilanteessa! Selvää on, että kaikkea ei voi saada eikä tehdä yhtä aikaa. Minä hoidan koulun ja lapset, sekä kohtalaisen hyvin myös omat ystävyyssuhteet, mutta esimerkiksi kodinhoito, siivous ja sisustus on kärsineet todella paljon ja niiden osalta mennään todellakin sieltä, missä aita on matalin (tai jo kaatunut).

Kouluruoka hintaan 2,60€. Ei mitään vikaa!

Näin onnistuu meillä arjen järjestely hankalassakin tilanteessa. Tämä on meidän tapa ja sopii meille. Opiskelu pienten lasten kanssa ei varmasti sovi kaikille, vaikkakin pitkälle kaikki on kuitenkin järjesteltävissä.

Meidän Teneriffa osa 1!

Pääsiäisen aikaan meidän perhe hyppäsi lentokoneeseen ja otti suunnaksi Kanarian saaret, tarkemmin sanottuna Teneriffan. Reissuun meitä lähti mukaan minä, mies, meidän 3 lasta ja mun vanhemmat. Jokaiselle reissaajalle tuo oli ihka ensimmäinen ulkomaan matka, mikäli meidän toissakesäistä Tukholman reissua ei lasketa. Minulle, miehelle ja meidän pojille tuo oli myös ensimmäinen kerta lentokoneessa.

Päätimme reissata Kanarialle, koska ajattelimme sen olevan ensikertalaiselle turvallinen kohde: siellä kun on varmasti paljon Suomi-turisteja muutenkin. Halusimme lennon suoraan Oulusta, koska helppous ennen kaikkea. Myös matkustusajankohta, huhtikuu, oli ainoa sopiva, joten vaihtoehtoja ei hirveästi jäänyt. Oulusta pääsi sopivaan aikaan Teneriffalle tai Gran Canarialle. Mulla ei ollut mitään hajua minkälaisia nuo paikat ovat, mutta jonkin verran netistä tutkittua päädyin valitsemaan Teneriffan ja se sopi onneksi muillekin. Ehkä suurin syy päätökselle oli Loro Park!

Tarkemmaksi kohteeksi valikoitui Playa de Fanabé lähinnä ihan vain sopivan hotellin vuoksi. Meidän hotelli oli huoneistohotelli Playa Olid.

Fanabé oli paikkana ihana. Tykkäsin kovasti, kun hälinää ei ollut liikaa, vaikka melkoinen turistirysä olikin. Kävimme kävelemässä Playa de Americasilla, mutta se ei kyllä olisi ollut yhtään mun makuun! Ehkä sellaiselle kaveriporukan biletyslomalle, mutta ei perhee kanssa reissaamiseen! Jos matkustaisin uudelleen Teneriffalle, valitsisin kohteeksi kuitenkin ennemmin Puerto de la Cruzin tai länsirannikon, jossa olisi ehkä paremmin mahdollisuus nähdä paikallista elämää.

Hotelli oli myös ihan keskiverto. Huone oli todella kiva ja reilun kokoinen kaksio ja yleiset tilat ja ravintola aivan loistavia. Ravintolan henkilökunta tosin turhan innokasta: lautaset vietiin pöydästä jo syömisen puolivälissä! Tosissaan sai pitää lautasesta kiinni, jos halusi ruokailla loppuun asti, heh! Allasosasto oli todella pieni ja aurinkotuolitkin survottu niin pieneen tilaan, että siellä olisi todella saanut oleskella kuin sillit purkissa, eipä tuolla paljon tullut aikaa sitten vietettyäkään! Kaikenkaikkiaan Playa Olid hotellina palveli meidän tarpeisiin oikein hyvin, mutta seuraavalla kerralla laittaisin ehkä jonku satasen lisää hintaa myös majoitukseen, tai sitten en.

No mitäs me sitten tehtiin? Ei kyllä juuri mitään! Useimmat päivät kuluivat päämäärättömään vaelteluun pitkin Fanabén katuja ja keskityttiin vain nauttimaan siitä, että on päästy lämpimään.Mää kyllä nautin tuosta vaeltelusta todella paljon, mutta näin jälkeenpäin ajatellen ajan olisi ehkä voinut käyttää paremminkin. Toisaalta me ei haluttu tuota viikon lomaa tunkea täyteen kaikenmaailman aktiviteetteja ja ihan hyvä niin.

Etenkin meidän reissun alkupuolelle sattui ihanan aurinkoisia, lämpimiä ilmoja, joista otettiin sitten kaikki ilo irti esimerkiksi meressä uiden. Onnistuttiin toki jokainen myös polttamaan vähän nahkaa, mutta ei onneksi kovin pahasti. Loppuviikko olikin sitten pilvistä ja tuulista, kuten Teneriffalla usein käsittääkseni on. Pitkähihaisella paidalla tarkeni hyvin ja välillä vähemmälläkin. Ajankohta Teneriffalle reissaamiseen vaikutti olevan kuitenkin mitä mainioin: ei ollut liian kuuma, mutta tarkeni, ja vettäkin tuli ehkä 10 tippaa yhtenä päivänä.

Suurin miinus Teneriffalle oli leikkipaikkojen vähäisyys! Hotellilla ei ollut omaa leikkipaikkaa ja koko saaren ensimmäiset kiikut löydettiin vasta perjantaina, kun lauantaiaamupäivällä koitti jo kotiinlähtö. En sitten tiedä kuljettiinko vaan niin väärissä paikoissa.. Piiiitkä miinus kuitenkin näin lapsiperheenä matkatessa. Onneksi ipanat nautti kuitenkin tottakai rantaleikeistä ja simpukoiden keruusta.

Jo ennakkoon mun mielestä ehdoton kohde Teneriffalla oli eläinpuisto Loro Parque! Vuokrattiinkin loman puolivälissä auto ja ajeltiin toiselle puolelle saarta kyseiseen eläinpuistoon. Teneriffalla on muuten todella helppo liikkua vuokra-autolla: saaren poikki kulkee yksi moottoritie ja liikenne on ihan verrattavissa Suomen teihin. Ainoastaan pääkaupungin, Santa Cruzin, kohdalla eksyttiin niin mennessä kuin palatessa ja ajeltiin muutamakymmen kilometri turhaa rinkiä, mutta sekään ei häirinnyt meitä matkustajia, kuskia ehkä vähän.. Meidän porukalle piti vuokrata 7-paikkainen auto ja päivävuokra oli jotain vähän reilu 100 euroa, mutta ihan kohtuullinen hinta mun mielestä. Dieseliä piti tankata 10 eurolla.

 Eläinpuistoihin mulla on vähän ristiriitainen suhde: toisaalta rakastan niitä ylikaine, toisaalta mietityttää eläinten olosuhteet ja yleensäkin niiden vangitseminen ihmisten tuijotettavaksi. En ole vielä ratkaissut mitä mieltä niistä olen, vaan tyydyn vielä rakastamaan. Siksi vierailu Loro parquessa oli mun mielestä aivan ihana! Harmi, kun meidän pikkujätkät ei aivan täysin jaa mun rakkautta eläinpuistoihin, vaan esikoista ne alkavat jo vähän kyllästyttää.. Onneksi Loro parquen alligaattorit ja hait saivat hänetkin kuitenkin kiinnostumaan!

Reissun jälkeen lueskelin paljon netistä Loro parquesta ja esimerkiksi valaiden oloista siellä. Täytyy sanoa, että ihan oikeasti en ole tiennyt, ettei niitä tulisi käyttää tällaisissa esityksissä tai vastaavissa. Ehkä olen tyhmä ja sinisilmäinen, mutta mun mielestä valaat ja delfiinit on olleet ihan tyytyväisen oloisia näytöksissä..

 Viimeisen kuvan haitunneli oli myös melko vaikuttava kokemus!

Huh, johan tähän mahtuikin puoli reissua! Muunmuassa reissusta El Teidelle tulossa postaus erikseen! Adios!

Lasten päivähoidosta.

Musta ei ole kotiäidiksi. Viihdyn kyllä lasten kanssa kotonaKIN ja on tässä hyvät puolensa ehdottomasti, mutta en osaisi olla pelkästään kotiäitinä vaikka siihen asti, että kuopus täyttää 3 tai menee jopa eskariin. Tottakai tykkään omista lapsista ja haluan hoitaa heitä, mutta kotiäitiys ei vaan öö...riitä?

En myöskään kannata subjektiivista päivähoito-oikeutta sellaisenaan. Mun mielestä lapsen ei tarvitse saada olla päivähoidossa 5 päivänä viikossa 8 tuntia kerrallaan, jos vanhempi on kotona. Tottakai tähän on poikkeuksia, kuten lapsen erityisen tuen tarve tai vanhemman sairaus, mutta noin niinkun yleisesti! Kyllä, lapsi voi olla päivähoidossa muutenkin, mutta ainakin vähemmän! Jossain välissä kaavailtu 20 tuntia viikossa kuulostaa mun mielestä aivan kohtuulliselta, kunhan tosiaan nämä poikkeukset muistetaan ottaa huomioon!

Esikoisen äitiysloma oli juuri loppunut, kun aloitin jo osa-aikaisen työnteon. Tein 3 päivää viikossa töitä, ja lasta hoiti jompikumpi mummo tai isä. Tämä järjestely toimi tosi hyvin ja kaikki nautti täysillä! Esikoinen oli vuoden ja 8 kuukautta, kun hän sitten meni päiväkotiin. Aloitin tuolloin töiden LISÄKSI myös opiskelut, joten enää hoito muiden avulla ei onnistunutkaan.

Mulla ei ollut ennakkoluuloja tai odotuksia päivähoidosta. Itsekin olen niissä harjoitteluissa ollut ja ainoa mitä etukäteen mietin, oli etten alle vuoden ikäistä hoitoon halua laittaa. Enkä laita. Esikoisen päivähoito kesti tuolloin vuoden verran ja kaikki meni ihan hyvin. Lapsi hyötyi itsekin päivähoidosta ja oppi mm. syömään kunnolla itse vasta tuolla. Välillä vaan tuntui, että hoitohenkilökunnalta unohtui, kuinka pieni meidän ipana oikeasti olikaan ja odotuksia hänelle oli vähän liikaa. Jossain vaiheessa päivistä tuli palautetta vaan tyyliin "Tänään ei ole ollut yhtään kiusaamista" tai "tänään K on härnännyt toisten leikkejä kokoajan". 2-vuotias!

No joo.. Otin esikoisen pois päivähoidosta palvelutakuulla, kun jäin äitiyslomalle keskimmäisestä kesällä 2013. Syksyllä K aloitti kunnan järjestämässä ulkoleikkikoulussa 3 päivänä viikossa 3 tuntia kerrallaan. Hän viihtyi tuolla "kerhossa" hyvin ja minäkin sain vähän hengähtää, kun kotona oli vain yksin lapsi. Vaikkakin kolme tuntia on oikeasti todella lyhyt aika ja kuskaukset mukaan laskettuna ehdin olla kotona rauhassa vain noin kaksi tuntia. K jatkoi kerhossa kaksi vuotta, kunnes tuntui, ettei se enää riitä. K:lla on ollut aina vähän hankaluuksia toisten lasten kanssa leikkiessä (rajuja leikkejä, tönimistä ja välillä lyömistä vahingossa ja tahallaankin), ja hän on todella vilkas, joskus jopa ylivilkas. Lisäksi K:lla on hienomotoriikassa vähän hankaluuksia.

Alunperin ajattelin, että K ja N menevät molemmat päivähoitoon keväällä 2015, kun lähden opiskelemaan taas. No, tulikin "pieni" muutos suunnitelmiin, kun P syntyi. En halunnut laittaa isompia muutamaksi kuukaudeksi hoitoon ennen kuin olisin ottanut heidät äitiyslomalle jäädessä taas takaisin kotiin. Anoppi pääsi onneksi hoitamaan heitä tuolloin ja kevät oli ja meni.

Nyt elokuussa K sitten meni päiväkotiin, VAIKKA mun äitiysloma tietenkin jatkuu vielä. K on päiväkodissa 10 päivää kuukaudessa, eli 2-3 päivänä viikossa. Ja mää kotona! No, välillä myös koulussa tai tekemässä koulutehtäviä muualla, mutta siis pääosin kotona.. Enkö mää sitten tee just päinvastoin kuin yllä kirjoitin? En. K tosiaan on päivähoidossa korkeintaan 18 tuntia viikossa, jos on kolmena päivänä, koska päivän pituus on 9-15 ellen sitten tosiaan ole siellä koulussa. Syy K:n päivähoitoon ei myöskään ole siinä, etten itse häntä "jaksaisi" kotona hoitaa. Päinvastoin! K on kuitenkin jo iso (5-vuotias), joten hänestä on oikeasti jo apua kotona ja etenkin N kaipaa K:n seuraa valtavasti. Lisäksi aikaisin aamulla herääminen ja lapsen kuskaaminen hoitoon ei ole ainakaan mulle helppoa! K meni päiväkotiin kolmesta syystä: 1.ja tärkein: hän tarvitsee kavereita enemmän kuin minä pystyn niitä hänelle tarjoamaan! Suren ja murehdin vähintään viikottain sitä, että ostettiin talo juuri tästä, koska meidän naapurustossa lapsia ei vain ole! Paljon yritän leikittää K:ta mun kavereiden lasten kanssa, mutta heitäkään ei ehditä riittävän usein nähdä. Pikkuveljetkin on vielä niin pieniä, ettei heistäkään iloa ole tarpeeksi. 2. K:n hienomotoriikka tarvitsee harjoitusta tulevaa esikoulua ja kouluakin varten, enkä minä osaa enkä ehdi häntä harjoittaa tarpeeksi ja 3. K:lle tekee todella hyvää harjoitella ryhmässäoloa ja yhteisleikkejä nyt vähän "vapaammin" ennen kouluikää. Päiväkodin aloituksesta keskusteltiin myös yhdessä leikkikoulun lastenhoitajan, toimintaterapeutin ja varhaiskasvatuksen erityisopettajan kanssa, joten tämä on myös eräänlainen tukitoimenpide.

Kuitenkin, vaikkei mulla pitäisi olla siihen mitään syytä, poden lähes joka kerta lasta tarhaan viedessä huonoa omaatuntoa. Nythän mää oon just se laiska äiti, joka vie lapsen hoitoon ja tulee kotiin makaamaan? Vaikka eihän se niin mene, mutta kuitenkin.. Mulla on syitä, ja hyviä sellaisia, viedä mun iso poika päivähoitoon. Ja tosiaan opiskelenkin kokoajan äitiysloman yhteydessä, että enhän mää ole edes kotiäiti. Ehkä nykyään omatunto huutaa jo hieman vaimeammalla äänellä, kun meidän poika viihtyy päiväkodissa tosi hyvin, mutta edelleen se jaksaa huudella. Ensi kevätkin on tarkoitus mennä niin, että pienet hoidetaan kotona ja esikoinen päiväkodissa, joten en saa synninpäästöä vielä silloinkaan. Asiaa ei myöskään auta päiväkodin johtajan tai yhden hoitajan asenne, joka selvästi vastustaa meidän K:n päivähoidossa kulkua, kun tarve ei toki yhtä kova ole kuin täysillä töissäkäyvien vanhempien lasten. Järki sanoo, että tämä oli oikea ratkaisu meidän pojalle, mutta tunteet syyllistää mua laiskaksi mammaksi.

Syyspäivä Turkansaaressa

Käytiin muutama viikko sitten ensimmäistä kertaa yläastevuosien jälkeen Turkansaaressa. Aikeissa on ollut kyllä mennä koko kesän, mutta aikataulut ei oo ikinä mätsännyt koko perheellä niin hyvin, joten päästiin käymään vasta nyt. Turkansaaressa vietettiiin tuolloin syysmarkkinoita, joten kävijöitä oli todella paljon, mutta eipä tuosta mitään haittaa ollut!

Tunnelma ei tietysti täysin välity kuvista, mutta oli kyllä paljon ihanampi paikka kuin muistinkaan! Käykäähän katsomassa!

Päiväreissu Escurialin eläinpuistoon.

Mulla on joka kesä aina pakkomielle mennä ja tehdä jatkuvasti ja kokoajan. Muutenkaan en kyllä ole kotona viihtyvä ihminen. Tai viihdyn kyllä kotona, mutta en pelkästään omalla perheellä vaan useimmiten tarvitsen seuraa ympärille.

Yhtenä "kauniina kesäpäivänä", mikä tänä kesänä tarkoittaa sitä, että oli puolipilvistä ja +10 astetta heh, pakkasin lapset autoon ja haettiin mun äiti matkaan ja suunnattiin Escurialin eläinpuistoon. Uskalsin lähteä kaikkien kolmen muksun kanssa liikkeelle, kun sain houkuteltua äitin mukaan! Muuten olisi voinut jäädä käymättä! Matkaa Escurialiin on meiltä ehkä puolisen tuntia, mutta jostain syystä ei ole tullut ennen käytyä. K on kyllä käynyt päiväkodin kanssa muistaakseni parikin kertaa, mutta niin pienenä ettei itsekään muistanut reissuja.

Anyway, oli kyllä tosi ihana paikka, varsinkin meidän keskimmäinen aivan rakasti! Paljon oli eri eläimiä, enemmän kuin osasin veikatakkaan. Omat eväät tuolla olisi ollut ehdottomat, kahvion eväillä ei juuri nälkä olisi lähtenyt. Me ostettiin makkarapaketti, joka käytiin paistamassa tuolla nuotiopaikalla. Tietääpähän ensi kerralla!

Eläinten lisäksi Escurialissa tosiaan oli useita nuotiopaikkoja ja pieni leikkipaikka lapsille, jossa mm. pallomeri, trampoliini ja leikkimökki. Lisäksi olisi ollut talutusratsastusta 3 euron lisämaksulla, mutta ei sattunut meille sopivasti yhtään "lähtöä" olevan.

Kaikenkaikkiaan Escurial oli tosi mukava paikka. Oikeastaan ainoa mikä jäi harmittamaan oli, että eläimiä ei juurikaan saanut silitellä. Esimerkiksi Kolmårdenissa oli pieni kotieläinpiha erikseen, jossa johonkin vuohiaitaukseen (tai mihin lie) pääsi itsekin ja niitä elukoita sai rapsutella ihan vapaasti. Jotenkin sellaista kuitenkin tällaiselta kotieläinpuistolta odottaisi..

Meidän pienin pääsi myös mukaan Escurialiin ja ihme kyllä nukkui koko reissun! Syöttöväliksikin tuli tuolla reissulla ennätyksellinen 4 tuntia!