Viisi, ja yhtäkkiä myös kuusi, kuukautta

Meidän vauva on rikastuttanut ja rakastuttanut meidän elämää nyt jo viiden ja yhtäkkiä myös kuuden kuukauden ajan. Yhdistänkin nyt kertomuksen hänen kuulumisistaan kahdelta kuukaudelta, koska en pysy vauhdissa mukana. Tämän pienen ihanuutta voisi kehua kaikilla maailman kaunosanoilla: en vaan kestä, miten toinen voikaan olla niin suloinen. Vauvan kasvua ja kehitystä on aina niin ihana ja mahtava seurata, mutta onhan se samalla aivan uskomattoman haikeaa. Koko ajan saa miettiä, että mihin se mun vastasyntynyt nyytti oikein joutui?

No, millainen vauveli meillä asuu nyt? Kolmea päivää ennen viiden kuukauden ikää E oppi kääntymään vihdoin vatsalleen. Vatsalta selälleen E oli oppinut kääntymään jo aiemmin, joten meillä ei käyty ollenkaan läpi sitä vaihetta, missä vauva huutaa vatsallaan, kun ei jaksa niin olla, muttei poiskaan pääse. Hyvin pian kääntymisen jälkeen E hoksasi, että pyörimällä pääsee vaikka kuinka kauas. E siis lähti viiden kuukauden iässä pyörimään ja saattaa sillä tavoin liikkua jo pari metriä. Tämän lisäksi E osaa liikkua kellon viisarin tavoin akseliaan ympäri. E ei vielä ryömi eikä konttaa. Olemassa olevat liikkumisen taidot ovat helpottaneet meidän elämää hurjasti ja E viihtyykin nykyään usein lattialla pitkiäkin aikoja itsekseen. Lisäksi E huolii aina vaan paremmin esimerkiksi isoveljensä lohduttajaksi. Ja erityisesti meidän 8v. onkin innokas vauvan hoitaja, välillä liiankin innokas...

Neuvolan terveydenhoitaja löysi E:ltä istumisvalmiudet jo 5 kuukauden neuvolassa. Kuitenkin terveydenhoitaja ohjeisti, ettei nykyisin suositella istumista kenellekään ennen kuuden kuukauden ikää, joten tuolla neuvolla on menty - ainakin melkein. E on istunut sylissä kyllä jo hyvän tovin, koska ei siinä muussakaan asennossa suostu viihtymään. Päivää ennen kuuden kuukauden ikää otettiin syöttötuolin new born -osa pois ja nykyisin E saa ruokailla oikeassa isojen vauvojen syöttötuolissa, jossa hän istuikin heti tosi taitavasti. Ulkoilut hoidetaan edelleen vaunukopassa, E kun siinä hyvin viihtyy. Ratasosaan siirrytään, kun vaunukoppa käy pieneksi tai E alkaa ulkoilla enemmän hereillä ollessaan. Ehkä mennään vähän aikaa myös "hybridimallilla" ja vaihdellaan tilanteen mukaan. Meidän yhdistelmissä kun vaihtaminen on helppoa. 

E:n 5-kuukautis mitat oli n.7,5kg ja 65,6cm. E kasvaa tasaisesti omalla käyrällään, pienempänä kuin meidän vauva numero 2 ja vähän isompana, kuin vauva nro. 3. Puolivuotisneuvola meillä on vasta parin viikon päästä, joten tuoreet mitat tulee myöhässä. Kotipuntari kertoi tänään E:n painavan vähän päälle 8kiloa, joten kasvu ilmeisesti on aivan hyvää edelleen, vaikkei maidon lisäksi muu ruoka E:lle maistu. E tosiaan aloitti maistelun 5 kuukauden ja 9 päivän ikäisenä. Aloitettiin bataatilla ja sen jälkeen on maisteltu porkkana, maissi, peruna, banaani, parsakaali, päärynä, luumu ja persikka. Kovin pitkälle ei olla vielä päästy, ensinnäkään siksi, että E:n herkkä vatsa reagoi selkeästi jo ainakin parsakaaliin. Toiseksikaan E ei selkeästi ole vielä valmis syömään, vaan lähes kaikki, mitä suuhun menee, tulee myös ulos. E on syönyt sen reilun lusikallisen tähän mennessä vain päärynää ja luumua, mutta onneksi kasvu on ilmeisesti vielä aika hyvää. Eilen aloitettiin ns. päivällisruoka E:lle ja rytmi on tällä hetkellä se, että aamupäivällä, lounasaikaan, E maistelee vuorossa olevaa uutta makua ja päivällisaikaan E syö jääpalamuotin verran tuttua kasvissosetta. Tai siis ainakin pyrin saamaan hänet sen verran syömään, mutta totuudessa vain hyvinhyvin vähän päätyy mahaan asti. E:llä ei ole vielä yhtään hammasta.

E nukkuu edelleen vaihdellen huonosti tai hyvin huonosti, paitsi päiväunia puolestaan tosi hyvin! Tällä hetkellä E nukkuu yleensä päivällä kahdet n. 1,5-2 tunnin unet useimmiten vaunuissa, sekä yhdet 30-45 minuutin unet sylissä tai sängyssä. Yöunille E asettuu n.klo.21 ja edelleen E herää ennen klo.24 yleensä kaksi kertaa. Siitä eteenpäin yöt ovatkin tosi vaihtelevia. Viime yö oli hyvä, eikä E tainnut herätä kuin kerran tai kahdesti, toissayönä puolestaan tunnin välein. Tyypillisesti E herää ehkä 2-3 kertaa klo.24 jälkeen ja aamu on viime aikoina ollut n. klo.7. 

Juuri tällä hetkellä arki E:n kanssa on aika helppoa ja mukavaa. Koen, että hänen kanssaan voi tehdä melkeinpä mitä vaan ja ollaankin rohkeana lähdössä ensi kuun aikana kaksikin kertaa reissuun, ehkä niistä lisää myöhemmin. E:n kanssa voi myös harrastaa, joskin yhden typerän k:n vuoksi sekä uinti, että muskari on tauolla vielä parin viikon ajan. Nyt vaan toivon, ettei aika menisi niin vauhdilla ja saataisiin nauttia rauhallisesta kotiarjesta vielä pitkään!

E 4kk

Tämä teksti on nyt monista syistä hirveän paljon myöhässä. Vauvelilla on jo ikää 5,5 kuukautta.. Mutta koska kirjoitan ensisijaisesti itseäni varten, haluan myös tämän tekstin saattaa loppuun.

Onnea äitin rakas siis 4 kuukauden iästä <3! E kävi lääkärineuvolassa jo vajaan viikon ennen 4kk päivää. Neuvolan tarkistuksissa kaikki oli hyvin, pituutta kertynyt vähän yli 63cm ja painoa n. 6700g. E on pienin vauva, mitä meillä on ollut, mutta ei sitä toisaalta uskoisi, kun häntä katsoo ja kantaa.. Vaatteet on vaihtelevasti kokoa 62 tai 68, joku 74 koon vaatekin jo sopii. Neuvolalääkäri ei ottanut oikeastaan minkäänlaista kantaa E:n pulautteluun, vakka jälleen siitä valitin. Ehdotti kiinteiden aloittamista, mutta en halua ihan vielä, joskus 5kk aikoihin sitten

E on edelleen melko vaativa vauva. E ei viihdy sitterissä tai lattialla kuin ihan lyhyitä hetkiä kerrallaan. Muutoin E vaatii olla sylissä. E on alkanut vaativaksi myös sylin suhteen, eikä tahdo huolia enää muita, kuin minut. E on tässä viime päivinä huutanut isälleenkin lähes kaiken ajan, mitä ovat kaksistaan viettäneet, paitsi tällä viikolla koettiin yksi onnistuminen, kun isä ja poika viettivät 2 tuntia yhdessä minun ollessa isomman veljen kanssa tämän harjoituksissa. Tuohon aikaan mahtui myös kaksi pullosta syöntiä, mikä on aivan mahtavaa, koska pullokaan ei ole viime aikoina oikein maistunut.

E kääntyy toisinaan kyljelleen, mutta mahalleen ei edelleen edes yritä. Kyljelleen kääntyminenkin on aika harvinaista, E kun viihtyy sen pienen hetken lattialla aina parhaiten vaan paikallaan selällään pötkötellen.. E kyllä saattaa toisinaan liikkua viisarimaisesti, niin että löytyykin lattialta eri suuntaan, kuin on jätetty. E tarttuu esineisiin oikein taitavasti ja vie niitä suuhun. Kuitenkin käsien toiminta on vielä vähän hakusessa, niin hauskaa seurata, kun tyyppi kiskaisee tutin suusta ja suuttuu kohta, kun ei saakaan sitä enää takaisin. Muru <3

E hymyilee tosi paljon ja hymy kyllä heltiää kenelle tahansa, kunhan hän saa olla (äidin) sylissä. E myös nauraa ääneen, jos häntä esim. Kutittaa, mutta naurun eteen täytyy vielä tehdä monenlaisia temppuja. E:llä ei ole vielä hampaita, mutta ikenet turvottaa ja kutiaa selkeästi ihan hirveästi. E nukkuu yöt edelleen vaihtelevasti, joko huonosti tai tosi huonosti. Yleensä E herää 3-5 kertaa yössä ja yöunet on tyypillisesti 20:30/21-6/7. E harrastaa vauvauintia meidän vanhempien kanssa. Käydään uimassa Kempeleen Zimmarissa. Lisäksi E harrastaa minun kanssa muskaria.

Kaiken kaikkiaan E on valloittavan ihana pieni mies, joka pitää varsinkin äidin todella kiireisenä! E on kyllä sulattanut myös isoveljien sydämet täysin. 

3:n kuukauden ikäinen vauva

Tosiaan meidän perhe täydentyi neljännellä pienellä miehellä heinäkuun lopulla, jopa 6 päivää ennen laskettua aikaa, mistä olin iloisesti yllättynyt. E painoi syntyessään 3696g ja pituutta hänellä oli 51cm. Nyt E on 3kk ja jo kaksi viikkoa päälle. Edellisessä neuvolassa E oli n. 60cm pitkä ja painoa oli kertynyt 6,1kg. Pieni vauva siis vielä, vaikka jatkuvasti sylissä viihtyvän painon kieltämättä jo tuntee.

E on maailman suloisin vauva, tottakai. Kuitenkin E:n elämän alkuun on mahtunut todella runsaasti mahavaivoja, etenkin älytöntä pulauttelua. Pulauttelu ei ole edelleen vähentynyt mihinkään, mutta nykyisin E:n ei onneksi tarvitse yleensä itkeä puklun yhteydessä, vaan ne eivät häntä häiritse samaan tapaan, kuin aiemmin. E:n kanssa käytiin kuukauden iässä Oysin lastenpäivystyksessä ultraamassa mahaa rakenteellisten vikojen poissulkemiseksi. Mitään ei onneksi löytynyt. 

Nykyisin E on pääosin päiväsaikaan hyväntuulinen ja tyytyväinen vauva, mutta öisin tilanne ei ole muuttunut mihinkään. E herää 3-5 kertaa yössä. Useimmat yöt onneksi vain syö ja jatkaa unta, mutta erityisesti viime aikoina E on jäänyt itkemään ja valvomaan syönnin yhteydessä. Huoh.

No mitä E sitten jo osaa? E kannattelee päätään aivan uskomattoman hyvin ja on tehnyt niin jo pitkän aikaa. E osaa hymyillä tosi kauniisti. Ensimmäiset hymyt tuli n. 5 viikon ikäisenä ja sen jälkeen toistunut alkuun lähes päivittäin, nyt todella monta kertaa päivässä. Äitin rakas hymypoika! E osaa kääntyä kyljelleen. Sen taidon hän oppi tuossa 3 päivää sitten, hah. Aiemmin E ei ole edes yrittänyt kyljelleen kääntyä ja nyt pyrkii jo vatsalleen asti, siihen tosin vielä pitkä matka. E tarttuu hienosti leluihon ja vie niitä suuhun. Leluun E oppi tarttumaan paria päivää alle 3 kuukauden ikäisenä aluksi hieman autettuna.

E on vielä täysimetyksellä. Vähän ollaan kahden vaiheilla tulisiko kiinteitä aloitella jo heti 4 kuukauden iässä pulauttelun helpottamiseksi vai jatketaanko täysimetystä vielä. Varmaan täytyy keskustella seuraavassa neuvolassa asiasta, se kun onkin lääkärineuvola. Toisaalta haluaisin jatkaa pelkällä imetyksellä, mutta jos kiinteät toisi helpotusta pulautteluun, toisi se aika ison helpotuksen myös meidän elämään, jos vaatteita ei tarvitsisi vaihtaa 2-5 kertaa päivässä...

E harrastaa muskaria. Aloitettiin se pari viikkoa sitten ja siis nyt kaksi kertaa vasta käyty. Ensi viikolla E:llä alkaa myös vauvauinti! E onkin jo kokenut uimari: oltiin viime viikolla perheellä Katinkullassa ja E kävi uimassa jo kolme kertaa. Vaikutti ihan tykkäävän, mutta toki väsy iskee nopeasti vielä. 

Kaiken kaikkiaan elämä kolmen kuukauden ikäisen sosiaalisen hymypojan kanssa on paljon ihanampaa, kuin pienemmän vastasyntyneen. Mutta älä silti aika mene niin kauhean äkkiä, älä silti pieni kasva niin nopeaa isoksi pojaksi <3

Ihana kamala imetys!

Jatkuvasti saa lukea juttuja imetyksen hyödyistä ja jopa haitoista, sekä julki-imetyksestä ja imettävistä julkkiksista. Onhan se nyt toki tärkeä ja iso asia, mutta eikö se nyt kuitenkin ole vain sen äitin ja lapsen välinen juttu?!

Taustana kerrottakoon, että mulla on kolme lasta. Ensimmäisen kanssa imetys ei koskaan alkanutkaan rintaraivareiden ja surkean imetysohjauksen vuoksi. Toista imetin 10 kuukautta, joista puoli vuotta meni niin, ettei vauva huolinut maitoa mistään muulta kuin rinnasta. Tämä kolmas on pian 4 kuukautta ja on täysimetyksellä, mutta huolii äidinmaitoa myös pullosta ilman mitään ongelmia. Vihdoin sain ehkä jokaisen toivoman vauvan, joka ei valikoi ruokintatapaansa!

Netissä äidit väittelee, onko vauva täysimetyksellä, jos kerran nuolaisee banaania tai on saanut ensimmäisten elinpäivien/ viikkojen aikana kerran korviketta. Miksi ihmeessä sillä on mitään väliä? Meidän kuopus on täysimetyksellä, mutta hän on sitä siksi, että pelkään korvikkeen tai kiinteiden aiheuttavan masuvaivoja. Isoveljet on molemmat olleet masuvaivaisia ja tämä on vielä säästyny!

Joo, tottakai imetys on suositeltavaa! Ei sitä voi kukaan kieltää. Ja onhan se nyt vaan luonnollisinkin ruokinta pienokaiselle. Imetys on halpaa ja parhaimmillaan hyvin helppoa! Imetys on jotain todella erityistä äitin ja lapsen välillä, eikä sitä tunnetta voi oikein edes kuvailla, se täytyy itse kokea. Imetetyllä vauvalla ruoka on aina mukana, sopivassa koossa ja muodossa ja oikean lämpöistä ynnä muuta ynnä muuta. 

MUTTA imetys voi olla hyvinkin työlästä, esimerkiksi rintaraivareiden tai tiheän imun kausien aikaan. Imetys on haasteellista, kun perheessä on isompia lapsia, jotka ainakin meillä mielellään tekee ilkeyksiään juuri silloin, kun äitillä roikkuu vauva tississä. Eikä isompien mustasukkaisuutta ainakaan helpota, kun heille joutuu sanomaan jatkuvasti että "odota, nyt äiti syöttää vauvaa" tai "en pysty nyt tekemään sitä tai tätä, kun syötän vauvaa". Meilläkin isoinkin on vasta viisivuotias ja tarvitsee äitiä vielä hyvin paljon.

Imetys voi sitoa äitiä vauvaan kohtuuttoman paljon, jos käy niinkuin meidän keskimmäisen kohdalla. Tuolloin en itse päässyt MIHINKÄÄN kotoa. Mulle se sopi tuolloin aivan hyvin, mutta joku voisi väsyä kohtuuttomasti joutuessaan esimerkiksi luopumaan tärkeästä harrastuksestaan tai vastaavasta vauva-ajaksi. Onhan vauva-aika lyhyt, mutta sitäkin väsyttävämpi.

Kuva lainattu!

Ennen tätä kolmatta lasta mun suhtautuminen julki-imetykseen oli myös ehdoton EI. Meidän keskimmäinen syntyikin syyskuussa, joten kotona tuli oltua tiiviimmin hänen imetysaikansa ja pakolliset imetykset julkisilla paikoilla hoidin yleensä lastenhoitohuoneessa tai vessassa! Nyt meidän kuopus kuitenkin syntyi toukokuussa, juuri sopivasti kesävauvaksi. Isompien takia kesällä ei olla kovinkaan paljoa kotona oltu, vaan on tullut kierrettyä tivolit ja leikkipuistot ja näin ollen imettämäänkin olen joutunut jos vaikka missä! Löysin kuitenkin pelastuksen! Tilasin netistä imetyssuojan, jonka avulla saan peitettyä itseni ja olen kyennyt imettämään todellakin ihan missä vaan! Edelleen hakeudun mieluiten syrjään tai sinne lastenhoitohuoneeseen, mutta nyt pystyn julki-imetykseen vaikka ravintolassa. Minun kohdalla kyseinen suoja on oikeasti mahdollistanut imetyksen jatkumisen kesän yli! Älkääkä käsittäkö väärin; missään tapauksessa en paheksu juli-imettämistä itseään peittämättäkään, jokainen tehköön tavallaan (vaikka molemmat rinnat paljaana!), mutta minä en siihen pysty.

Mulla tosiaan on kokemusta niin imetetystä kuin pullolla ruokitusta vauvasta ja molemmat ovat kasvaneet ja kehittyneet yhtä hyvin! Sekä korvikeruokittu että imetetyt ovat säästyneet allergioilta ja sairastelleet suurin piirtein yhtä vähän. Pointtina tällä minun kirjoituksella olikin, että ei ole väliä miten ruokkii vauvansa, vaan jokainen tekee kuten itselle parhaiten sopii! Eikä kukaan ole sen parempi tai huonompi äiti päätyi sitten syöttämään vauvansa pullosta tai rinnasta. Annetaan itsellemme ja toisillemme armoa, jookos!?

Pikku-P 2kk

Taas voisi päivitellä miten aika menee niin vauhdilla ja ihmetellä, että mihin tämä aika on oikeastaan mennyt? Veikkaanpa, että ainakin seuraavat 2 kuukautta kuluu vähintään yhtä vauhdilla ja sitten ajan meno hidastuu. Miksikö? Kahden kuukauden kuluttua ei ole enää kesä, nyyh. Joo, eli meidän pienin kullanmuru on jo kaksi kuukautta "vanha"! Okei, tämän tekstin venyessä nyt jo 2,5 kuukautta, mutta kuitenkin. Onnea äitin ihanalle <3

P on ihana rauhallinen ja niin sanottu helppo vauva. P:tä ei ole vaivanneet masuvaivat juuri lainkaan eikä hän turhia itkeskele. P itkee, kun on nälkä tai hänet erehdytään laskemaan lattialle tai sitteriin liian pitkäksi aikaa: oikea sylivauva siis. Mutta tosiaan noiden mahavaivojen puuttuminen tekee P:stä jo mun mielestä helpon vauvan; esikoista kun vaivasi rajut ilmavaivat ja toista puklailu ja siihen liittyvät kipukohtaukset ja nämä vaivat teki meidän isoveljistä pienenä todella itkuisia.

Ainut isompi haaste P:n tähän astisessa elämässä on ollut hänen toistuva "sairastelu". P:n elämää on ehtinyt vaivata jo kolme nuhaa, joista yhdestä seurasi korvatulehdus. Yksi antibioottikuuri on jo syöty. En ymmärrä, miksi täysimetyksellä oleva kesävauva sairastaa noin paljon?

P on tosiaan täysimetyksellä ja imetys on ollut hänen kanssaan helppoa kokoajan maidonnousupäivää lukuunottamatta! Jos olisi ollut esikoinen kyseessä, niin olisin epätoivoissani saattanut luovuttaa koko imetyksen suhteen tuona kyseisenä' maidonnousupäivänä, kun en saanut vauvaani ruokittua kertaakaan ilman synnytysosastohenkilökunnan apuja! Onneksi pahimmasta selvittiin vuorokaudessa ja nyt imetys sujuu ja maitoa riittää niin, että sitä on kertynyt jo toista litraa pakastimeenkin.

Tuoreimat mitat P:stä on otettu, kun ikää oli viikkoa vajaa 2 kuukautta. Tuolloin kokoa oli 58,7cm ja 5620 grammaa. Syntymästä pituutta on tullut siis jo 6,7cm ja painoa 1,5 kiloa. Vaatekoko on 62, mutta reiluimmat 56-koon vaatteet mahtuvat vielä ja pienimmät 62 on jo laitettu pois.

P on hymyillyt aidosti jo kolmeviikkoisesta asti. Nykyisin tulee jo naurua (?) tai ainakin nauruamuistuttavia äänähdyksiä esimerkiksi jos P:tä kutitetaan :) Päätä P kannattelee taitavasti ja on muutenkin jo tosi jämäkkä! Veikkaanpa että "yliaikaisuus" ja suurehko syntymäpaino on vaikuttanet suuresti P:n jämäkkyyteen ja tähän virkkuuteen.

P nukkuu päiväunia hyvin satunnaisesti 30 minuutista vajaaseen 3 tuntiin. Parhaiten uni maistuu yleensä vaunuissa tai turvakaukalossa, jos ollaan autolla liikkeessä. Hereillä P ei viihdy yhtään autossa ja saattaa muutenkin kesken unienkin herätä huutamaan kuin hyeena ja jatkaa niin kauan, että varmasti pääsee pois auton kyydistä. Öisin P heräilee yleensä n. kolme kertaa syömään klo.21 ja 8 välillä. Kahdeksan maissa on useimmiten aamu eikä P suostu jatkamaan unia pitempään.

Kaikenkaikkiaan pikku-P on oikea hurmurihymypoika, joka valloittaa kyllä jokaisen sydämen <3

Ristiäiset.

Vietettiin kuopuksen ristiäisiä kaksi viikkoa sitten, jolloin ikää meidän pikkuiselle oli ehtinyt kertyä tasan 6 viikkoa. Ajankohta oli tuo, koska tänä viikonloppuna juhlitaan esikoisen syntymäpäiviä ja halusin, että juhlat on selkeästi erillään toisistaan.






Nimeä me mietittiin ihan ristiäispäivään asti! Toiseksi nimeksi sovittiin jo raskausaikana Johannes, miehen suvun mukaan, mutta etunimi oli hakusessa pitkään. Lopulta ihana ystäväni, joka tuli meille ristiäiskakun koristeluun kertoi oman mielipiteensä kolmesta vaihtoehdosta ja valittiinkin sitten se! Sattuipa olemaan mun suosikkivaihtoehtokin. Nimeä en täällä julkaise, kuten en isoveljienkään.

Pappi valikoitui lähinnä sen perusteella, kuka sattui olemaan vapaana. Ehdottomasti olisin halunnut saman, joka kastoi pikku-N:kin, mutta hän vietti lomaa tuona ajankohtana. Meidän pienimmän ristiäispapiksi valikoitui kuitenkin todella mukava nainen, jota olen valmis suosittelemaan kyllä kaikille.

Olisin halunnut, että itse kastetoimitus olisi suoritettu seurakuntatalolla, kuten N:nkin, ja kahvitukset meillä kotona, mutta tuo läheinen seurakuntatalo ei ollut vapaana kyseisenä viikonloppuna, eikä lähiaikoina muunakaan mahdollisena ajankohtana. Näin ollen koko toimitus pidettiin alusta loppuun meillä kotona. Jälkeen päin olen erittäin tyytyväinen kotikasteeseen: tilaisuus oli näin paljon mukavampi ja rennompi! Erityisesti isoveljen ollessa vasta reilun puolitoista vuotta oli kotikaste ehdottomasti sopiva ratkaisu!

Meillä vietetään ristiäisiä pienimuotoisesti: paikalle oli tälläkin kertaa kutsuttu vain meidän molempien vanhemmat, sisaret sekä kummit. Kummeiksi tälle kuopukselle valikoitui minun sisko ja miehen serkku, joten nekin tulivat suvusta.

Koristeluihin panostin hiukan enemmän kuin aiemmissa järjestämissäni juhlissa. Tilasin sinisiä ilmapalloja Decora housesta, kuten pöydälle asetellut helminauhat, söpöt lautasliinat ja kuppikakkujen koristetikutkin. Lisäksi alkukesän Ikea-reissulta löytyi sopiva kaitaliina, kynttilät ym. Muutenkin tehtiin paljon uusia hankintoja näitä juhlia varten, koska tuo vajaa kaksi vuotta sitten sattunut tulipalo tuhosi enimmät juhlatarvikkeet, jotka N:n ristiäisten jäljiltä oli tuolloin vielä esillä. Kastepöytä tuotti ehkä suurimman stressin: meillä ei ole edes sohvapöytää, joten pöytä täytyi hankkia ihan tätä tilaisuutta varten. Kierrätyskeskusksesta ei löytynyt, joten jouduttiin ostamaan Ikeasta ihan uusi. Nyt olisikin ylimääräinen pöytä pyörimässä nurkissa! Liina löytyi Hemtexistä ja kastemaljana toimi ihan joku Kärkkäisen halpa lasimalja. Juhlan aikaan kuulin, että anopilla olisi ollut malja, joka on ajanut kastemaljan virkaa miehen ristiäisissä, mutta eipä mulle kukaan ollut kertonut.

Tarjottavat ja koristelut hoidin aikalailla itse, miehelle jätin siivoustyöt. Tosiaan hyvä ystäväni ja taitava kakkuleipuri teki ristiäisiin kakun ja hoiti kuorrutuksen kuppikakkuihin, sekä muutenkin ihanasti autteli emännöimään juhlia ja valokuvasi: iso kiitos muru <3 Itse leivoin bebe-leivoksia (sinisellä kuorrutteella) ja kuppikakkuja hyvissä ajoin pakastimeen. Lisäksi tarjottiin mustaherukkahyydykekakkua, kinkkuvoileipäkakkua, lohipasteijoita ja keksejä ja karkkea. Oon niin hurahtanut tuohon leivontaan, että nautin kyllä täysillä!

Kuopus sai ihania lahjoja! Muunmuassa Kunnaksen vauvakirjan (toivottavasti muistan täyttää!), "soittorasian", Marimekon Bo boo -astiaston, "sukupuu"-kehyksen, auton mallisen säästölippaan ym. Kaikenkaikkiaan ristiäiset oli muutenkin tosi onnistuneet ja ihanat! Jäi kyllä tosi hyvä fiilis näistä juhlista! Ainoastaan jäi harmittamaan, ettei mun oma mummo päässyt paikalle!

Rv 29+5

Masukuulumisia!Järkyttävän isohan se on ja jatkaa vaan kasvuaan! Tänään oli taas neuvolakäynti, missä ei sinänsä mitään uutta ollutkaan. Kaikki kunnossa. Paino noussut nyt jo semmoiset 11-12kg (KÄÄK!!!), että vois pikkuhiljaa tasaantua, vaan tästä kai se tahti vasta kiihtyy.. Sf-mitta huitelee edelleen käyrien yläpuolella, mutta se sentään näyttää jo vähän tasaantumisen merkkejä. Käsikopelolla vaikuttaisi, että tulokas on työntänyt päätään jo aika alas, ei kuitenkaan vielä kiinnittynyt tai laskeutunut, kuten ei tässä vaiheessa tietysti vielä tarvi ollakaan.

 Edelleen kutsuisin tätä raskautta tosi helpoksi! Närästys toki vaivaa edelleen, eikä ole enää oikeastaan edes verrattavissa aiempiin raskauksiin, kun muustakin kuin Renniestä oli vielä apua. Sen sijaan muut fyysiset oireet, kuten issias-kipu tai viiltävä hermosärky sisäreisissä, ovat vielä ainakin toistaiseksi pysytelleet lähes täysin poissa. Enkä niitä huolikkaan. Edes unettomuus ei ole nyt vähään aikaan vaivannut. Kaikinpuolin olo on hyvä, mutta silti liikkuminen ja oleminen ahdistaa ja tuskastuttaa.

Kävelylenkeillä ja lapsia nostellessa on jo alkanut hieman myös supistella. Ei vielä mitenkään älyttömän kipeästi, mutta niin, että on ollut jo pakko hidastaa.

Hankintoja on edelleen tekemättä. Esimerkiksi se ehkä tärkein: tuplavaunut! En oo kyllä edes hirveästi ehtinyt kattoa minkälaiset mahdollisesti haluan. Toiveena olisi kuitenkin ainakin:
- istuimet vierekkäin, ei missään nimessä peräkkäin
- kääntyvät etupyörät, muuten kuulemma raskas työntää?
- pitäisi mahtua mahdollisimman pieneen tilaan koottuna
- hyvä kulku myös lumihangessa!

Nyt olisi yhdet Carenat tarjolla, mutta en vielä(KÄÄN) tiedä...

Pinnasänky pitäis saada tyhjäksi tämän tai ens kuun aikana, en vaan millään raskis laittaa meidän pikku-N:ää "isojen poikien sänkyyn". Pakko mikä pakko.. Vaatteita on vaikka kuinka, ja isoveljien vanhat on edelleen varastossa oottamassa! Äitiyspakkauskin tuli jo ja, oi että, tykkäsin kyllä! Mitä sitä muuta vauva tarviikaan? Mahdollinen sitteri ja jopa vauvakeinu olisi varattuna, mutta en tiedä niistäkään vielä.. Rintareppu löytyy ja sillekin epäilemättä tulossa PALJON käyttöä. Täytyykin melkein alkaa jo tosissaan miettiin puutteita ja tekeen loppuja hankintoja. Eihän se kymmenen viikkoakaan loppujen lopuksi niiin pitkä aika ole, ja mistä sen tietää, vaikkei ihan niin pitkään menisikään...

Koulutehtäviä oon kyllä jaksanut ihan hyvin hoitaa. Enemmänkin voisin, jos vaan saisin tehdä yksin enkä ryhmässä! Enemmänkin voisin kulkea myös koululla: vasta neljä lähipäivää takana ja tällä viikolla taas kolme eessä. Kamala sanoa, mutta oikeen ootan, että pääsen taas vähän pois kotoa!

Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä päättää ja aloitella taas uutta kouluviikkoa! Hyvää alkanutta viikkoa jokaiselle!

11

Kuopus täytti jo 11 kuukautta! Ei voi olla mahdollista. Mun vauva on kohta virallisesti taapero. Mihin tämä aika menee ja kaikki muut kliseet tähän perään..?..

Pikku-N oppi kävelemään 8.8., ollessaan 10,5 kuukauden ikäinen. Ensimmäiset muutama päivä sen jälkeen horjuva kävely muuttui vielä usein konttaukseksi, mutta nyt ei konttaa enää juuri lainkaan ja kävelykin on jo huomattavasti sujuvampaa. N ei vaan oikein vieläkään osaa nousta seisomaan ilman tukea, joten jos horjahtaa nurin, pitää kontata lähimmän tuen luokse ja sitten voi jatkaa matkaa.

N kiipeilee jo sohvalle, veljensä sänkyyn ja portaita ylös aina jos sellaiset jossain näkee. Ja osaa onneksi yleensä laskeutua hallitusti alaskin jo. 

Yöt meillä menee edelleen samalla mallilla kuin aiemmin: N herää 1-3 kertaa yössä. Aamu on nykyisin yleensä 7 aikaan ja nukkumaan menee edelleen 20-21 välillä. Unikoulu alkaisi olla varmaan ajankohtainen pikkuhiljaa.. Päivällä nukkuu kahdet päikkärit, aamulla n.1,5 tuntia ja päivällä 1-2 tuntia. Päikkärit N nukkuu yleensä vaunuissa, mutta suostuu onneksi nukkumaan ihan missä vain.

N syö hyvin. Maistelee mielellään kaikkea ja tykkää erityisesti sormiruokailusta. Haluaisi kovasti samaa ruokaa, kuin muutkin syövät, mutta en oo vielä osannut tehdä sellaista, mitä voisi pienellekin antaa. Haluaisi myös syödä itse, mutta sekin on toistaiseksi jäänyt lupaamatta. Imetys on oikeastaan kokonaan loppunut. N haluaa rinnalle korkeintaan 2 kertaa viikossa, eikä sieltä juuri mitään enää tulekaan. Kyllähän sitä tarpeeksi kauan kestikin.

N on oikea flirtti hymypoika! Vasta Citymarketissa lirkutteli eräälle vanhemmalle naiselle, niin ettei tämä malttanut jatkaa ostoksia. Sanoi, että oikeen sydämestä ottaa, kun on niin suloinen pieni. Ja onhan se, äitin oma kulta <3

Nykyisin N kaipaa selvästi enemmän seuraa ja tekemistä. Ei voi enää istua telkkaria tuijottamassa, kun pitää huomioida toista kokoajan. N myös tykkää leikkiä jo enemmän leluilla oikeasti, eikä vain syödä niitä. Harjat on tosi mahtavia! Saattaa ottaa ison lattiaharjan ja kulkea ympäriinsä "lakaisten" lattioita. Tykkää N myös autoista ja päryyttääkin hienosti niillä ajaessaan. N tykkää myös tanssimisesta omalla ihanalla pepun ketkutus tyylillään <3

N:llä on nyt seitsemän hammasta, joista viimeiset viisi tuli neljän viikon sisään heinä-elokuun vaihteessa. Hampaiden tulo aiheutti paljon epämääräistä kitinää ja pahaa mieltä.

Edelleen N osoittelee esineitä ja asioita ja tavuja tulee jo useampia. Sanavarasto ei ole "ampu"n lisäksi karttunut enempiä. Esikoinen muuten sanoi tasan vuoden ikäisenä ensimmäisen sanansa, joka oli "lampa" eli lamppu myöskin :)

Vain koira osaa poseerauksen jalon taidon :D

Isopienimies

Meidän kirppu täytti 10 kuukautta 20.7. 10 kuukautta! Muistan, kun se täytti kuukauden ja sanoin anopille, että enää 11 tällaista pätkää ja toinen on jo vuoden vanha! Nyt jäljellä enää kaksi.

Kirppu painoi 10 kk neuvolassa 9100g ja oli 73,8cm pitkä. Painoa on 1,7kg vähemmän kuin isoveljellään samassa iässä, mutta neuvolatädin mukaan ihan on sopivan kokoinen ja kasvu menee käyrillä.

Meidän pikku-N seisoo jo usein ilman tukea ja ottaa satunnaisia askeleitakin. Esimerkiksi sohvaa vasten kävellessä saattaa välillä irroittaa ja jatkaa matkaa tuetta, ja sitten kohta taas nappaa kiinni. N kuitenkin on huomannut, että konttaamalla pääsee tarvittaessa myös tosi lujaa vauhtia, joten en usko, että hänellä on vielä minkäänlaista tarvetta alkaa kävelemään oikeasti. N on taitava kiipeilijä ja nousee esimerkiksi rattaissa tai syöttötuolissa ylös jatkuvasti.

Noin viikko sitten kirppu aloitti osoittelemaan asioita ja esineitä odottaen, että ne nimetään hänelle. Parin päivän päästä alkoi jo kuulua, että "pu!", tarkoittaen lamppua. Nyt tuleekin mun mielestä jo ensimmäinen sana eli: "Ampu!". Onhan tuo jo tarpeeksi lähellä alkuperäistä, onhan? Muutenkin jokeltelu on jo monipuolisempaa kuin aiemmin. Lähinnä N silti pärisee ja murisee.

Kirppu rakastaa vettä! Kaikki suihkusta mereen ja kaikki siltä väliltä kelpaa. Vedessä läträäminen on ihan mahtavaa. N tykkää kovasti myös kiikkua ja touhuta hiekkalaatikolla. Sisällä lempihommaa on ehdottomasti leikkivasaralla hakkaaminen.

Yöt on edelleen tosi katkonaisia. N herää 1-3 kertaa yössä. Kerran saa maitopullon ja jossain välissä nostan meidän viereen jatkaan unia. Nyt ollaan jätetty toinen maitopullo pois ja sekös on aiheuttanut melkoisen metelin. Pitäis alkaa tosissaan pitään jotain unikoulua ja siirtään N omaan huoneeseen. Kunhan sais sieltä tämän tietokoneen pois...

 N syö jo käytännössä melkein mitä tahansa, paitsi suolaa. Erityisesti rakastaa jäätelöä! Ja pihalla konttaa monesti viinimarjapensaan juureen mussuttamaan marjoja.

Kesävauva!