Suklaa-banaanipikkuleivät

Tylsän päivän piristeeksi leivottiin tänään esikoisen kanssa pikkuleipiä joulupakettiin ja toki myös itselle.Löysin kokonaisen kirjan pikkuleiville kirpparilta parilla eurolla jokin aika sitten ja nyt päätettiin ruveta tositoimiin. Ongelmana vaan oli, että kirja taitaa olla melko jenkkiläinen ja suurin osa resepteistä sisälsi sellaisia ainesosia, mitä ei edes meidän lähimarketista saa..

Valittiin vähistä vaihtoehdoista toteutukseen tämä:

Ja ohje on tässä:

Suklaa-banaanipikkuleivät
n.20kpl

125g voita
1,5dl hienoasokeria
1 kananmuna
1 banaani
2,7dl jauhoja
1tl leivinjauhetta
1tl piparkakkumaustetta
2 rkl maitoa
100 g suklaata pieninä paloina
n.1dl rusinoita




Lämmitä uuni 190 asteeseen.
Vaahdota voi ja sokeri. Lisää muna vähitellen välillä vatkaten. Survo banaani ja lisää se seokseen. Vatkaa seos notkeaksi.

Siivilöi seokseen jauhot, leivinjauhe ja piparkakkumauste ja sekoita lastalla käännellen. Lisää maito ja kääntele sekaan suklaa ja rusinat. Pudottele taikinaa teelusikallisina uunipellille riittävän kauas toisistaan. Paista uunin keskitasolla 15-20min., kunnes pikkuleivät ovat vaalean kullanruskeita. Anna jäähtyä.

Valmiit pikkuleivät!

Hyviä olivat! Erityisesti lapselle tietysti maistui liiankin hyvin!

Koska nämä tosiaan tulevat myös lahjaksi, piti pikkuleiville olla arvoisensa purkki! Se tehtiin näin:

1. Tarvittiin riittävän reilun kokoinen lasipurkki pestynä. Isompikin olisi saanut olla. Tässä tilaa n.15 pikkuleivälle.

2. Valkoinen kreppipaperi liimattiin erikeeperillä purkin päälle. Kanteen omansa.

 3. Valmiista pitsinauhasta leikattiin sopiva pätkä, jonka sidoin purkin ympärille kauniiksi rusetiksi ja etiketiksi pikkuleipäkirjasta "pakettikortti".

Mielikuva lopputuloksesta huomattavasti kauniimpi kuin lopputulos oikeasti. Mutta ainakin on itsetehty ja persoonallinen takuuvarmasti!

Yhtä juhlaa

Viikonloppu meni juhliessa, enempi tai vähempi. Perjantaina saatiin isimies kotiin, muutama tunti ehdittiin viettää aikaa yhdessä ja lähdin edesmenneen firman pikkujouluihin. Tai ainakin tyttöjen kanssa ravintolaan syömään!

Meidän pikkujoulun tyngät oli tosi kesyt. Käytiin syömässä ja lähdettiin kotiin. Jokainen oli vielä liikkeellä omalla autolla. Asukriisiä meinas pukata vaan taas pahemman kerran! Olin ennalta suunnitellut vaatetukseni, mutta kyseiset legginssitpä löytyikin kaapin sijaan pyykkikorista tarpeen vaatiessa! Varasuunnitelmaksi päätyi tämä:

 

No, onnistuin vielä unohtaan neuletakin tuosta päältä, niin meinas kylmä tulla ravintolassa! Käytiin siis syömässä Crecianissa. Pieni, max 10 pöytäinen kreikkalainen ravintola Oulun keskustassa. Tilasin itselleni Halloumikanaa pääruuaksi. Ruuassa ei ollut kellään meistä mitään moittimista ja annoskin oli sen verran reilu, että osa jäi syömättä. Myös palvelu oli erinomaista! Tuona iltana tuolla oli töissä mun laskujen mukaan 5 tarjoilijaa! Ja ruuatkin saatiin n.20 minuutin päästä tilaamisesta! Syötiin vielä jälkiruoka-annokset ja lähdettiin jokainen omille teille, eli kotia kohti. Mukava pieni piristys arkeen ja ihana nähdä ihania naisia!

Lauantaina vietin sitten omaa syntymäpäivääni! Olin etukäteen kutsunut perheeni ja muutaman ystäväni käymään kakkukahvilla ja muuten oltiin omalla porukalla vaan kotona tällä kertaa. Huh, 25 tuli täyteen mullakin, mihin tämä aika rientää?

Mun syntymäpäivä näytti tältä:

Leivoin iki-ihanan pätkiskakun! Mun ehdoton lemppari!

Äiti toi kukkia!

Itsenäisyyspäivä

 

 

 

 

Ihan mahtavan sävyinen H&M:n kynsilakka.

Lahjaksi sain mm. suklaata, leffaliput, Kinuskikissan leivontakirjan, muumimukin ja voileipägrillin! Ihan tosi kiva oli viettää synttäreitä näinkin, ehkä ens vuonna isommat bileet. Illalla tehtiin mitä kaikki muutkin suomalaiset: tuijotettiin TV:stä kättelyä ja arvosteltiin ihmisten vaatetusta.

Tänään kurvattiin vielä kaverin pojan, ja samalla pojan kaverin, 5-vuotis synttäreille ennen kuin meidän isin piti taas jatkaa matkaa kohti työasuntoa.

Tämä viikonloppu menikin yhdessä hujauksessa ja melko kova tempoinen viikonloppu olikin. Tästä on hyvä jatkaa kohti ensi viikkoa, jolloin vauhti ei ainakaan hidastu!

Reissuleski

Huh, ensimmäinen viikko reissutyöleskenä lähenee loppuaan! Mukava kyllä saada meidän iskä viikonlopuksi takas kotiin, ei taideta päästääkään enää lähtemään! Nyt, kun viimeistä kokonaan yksinäistä päivää täällä vietellään niin alkaa olla tosissaan ikävä aikuista seuraa! Toisaalta tähän yh-arkeen on alkanut tottua, ja esimerkiksi iltalenkki menee jo rutiinilla.

Niin, arjessahan meidän isukin poissaolo ei kovin monessa näy. Oon tottunut pyörittämään arkea paljolti yksinään muutenkin. Isoimpina muutoksina mun elämään tällä viikolla on tullut iltalenkit, kun koira täytyy käyttää sekä lumityöt, jotka jouduin tekemään ihan itse! Missä toki ei sinänsä mitään vikaa ole, en vaan oo noita kumpaakaan tottunut arjessa hoitaan! Lisäksi meille tuotiin keskiviikkoiltana uudet sohvat, jotka sain sitten kahden pikkuapurin kanssa laittaa käyttökuntoon. Tosin piti hälyttää isä avuksi siirtämään vanha sohva pois.

Eniten isän poissaolon on huomannut esikoinen, joka on kyllä joka päivä vaatinut saada soittaa isälle ja haukkunut tämän puhelimessa mm. tyhmäksi, kun ei vieläkään ole tullut kotiin. Ensimmäisinä päivinä sain myös lohdutella, kun lapsi pelkäsi, ettei isi tulekaan enää ollenkaan kotia. Joka päivä esikoinen on isää kysellyt, mutta etukäteen pelkäämääni mulle kiukuttelua esimerkiksi ei ole ollut. Myöskään ikävä ei tällä ensimmäisellä viikolla ole lasta vaivannut niin paljoa, kuin olisin kuvitellut.

Mulle aikuisen seuran puute on näkynyt eniten tietokoneella kulutetun ajan lisääntymiseen. Kaikki illat olen jumiutunut Facebookkiin tai blogeja lukemaan, joten nukkumaan meno on siinä samalla viivästynyt ihan liikaa. Ja onhan se yksinäistä, kun ei ole ollut ketään kenelle kertoa päivän kulusta ja lasten kuulumisista, kun ei kokoaikaa viitsisi soitellakaan. Eikä se toki sama asia olekaan.

No, tänään me saadaan isi kotiin ja nautitaan siitä koko viikonloppu täysillä! Liian pian koittaa kuitenkin taas maanantai, ja uusi yksinäinen viikko voi alkaa...

Hampaista.

Joo-o, oon niin vahva kilpailija vuoden äiti palkintoon taas että! Oli nimittäin meidän 4-vuotiaan hammastarkastuskäynti tänään. Kertooko jo kaiken? Tämä vuoden äiti on muitanut huolehtia lapsen hampaiden hoidosta niinkin hienoon malliin, että pääsen kuskaamaan jälkikasvuani tammi-helmikuussa hampaiden paikkautuksessa! Oli reikiä, tarkkaa määrää hammashoitaja ei edes kertonut, mutta enemmän kuin yksi. Voin kertoa, että meinas itku päästä.

Omia hampaita oon saanut paikkauttaa koko aikuisiän tämän tästä, mutta lapsena mulla ei ollut kuin yksi tai kaksi reikää. Miksi siis mun pojalla on! No: kiireessä lapsi huolehtii usein itse hampaanpesun. Varmasti ainakin puolet pesukerroista on sellaisia, että annan hänen hoitaa pesun itse, katson vierestä. Mehua meillä juodaan lähes päivittäin. Karkkipäivä on kyllä, mutta siitäkin saatetaan joustaa ja joustetaankin vähän turhan usein! Etenkin keksejä ja muita vastaavia saa aina mummolassa ja käydään siellä kuitenkin vähintään kerran viikossa. Xylitol-pastilleja kyllä ostetaan, ja lapsi tykkää niistä, samoten purkkaa, mutta kun niitä pitäisi muistaa vielä säännöllisesti käyttääkin! Voi itku.

Tiedän kyllä, mistä lapsen hampaiden reiät johtuu. Miksi ihmeessä siis annan näin tapahtua? Vastaus on yksinkertainen: koska oon heikko! Oon nimittäin itse aivan toivoton sokerihirmu, niin en kai mää voi lapseltakaan kieltää makeita, jos itse syön vieressä? Nyt lupaan sen itselle, lapselle ja teille kaikille, että tähän tulee muutos! Heti!

Omat reiät ja niiden hoidon vielä kestän, mutta niin käy sääliksi tuo lapsirukka, kun joutuu hampaiden paikkautukseen. Ja minun takia. Voi voi..

Että sellainen vuoden mamma täällä!

Ps. Ai niin: aamupäivän kruunas vielä parkkisakko, jonka sain, kun en muistanut laittaa parkkikiekkoa. Jei.

Päivä ponipihalla.

Oon hyvä lukemaan aina nuo ilmaisjakelulehdet, mitä meille Oulun alueella jaetaan. Viimeksi viime viikolla bongasin moisesta Pelastakaa lapset ry:n -järjestämän perhetapahtuman, joka järjestettiin viime lauantaina.

Kuva Kalevan sivuilta.

Lähdettiin tapahtumaan kokoonpanolla minä ja lapset sekä ystävä kahden lapsensa kanssa. Isimiehet sai jäädä kotiin! Tapahtuma alkoi keitto-ja kahvitarjoilulla Villa Hannalassa, joka on varsinkin ulkoapäin todella romanttisen kaunis ja näyttävä huvila täällä Oulussa. Enkä ookkaan kyllä aikaisemmin tuolla käynyt. Keitto oli hyvää ja lapsillekin maistui. Kahvi vielä parempaa! Jälkiruuaksi sai vielä tikkarin ja suklaata!

Hannalasta lähti ilmainen bussikuljetus Hietasaaren ponipihalle, jossa tapahtuma jatkui. Meidän muksuille jo bussiin pääsy on elämys: niin vähän niillä matkustellaan!

Ponipihalla kierreltiin katselemassa poneja, aasia, laamoja ja lampaita. Ei pienet lapset sen enempiä tarvikaan! Erään ponin vetämän kärryn kyytiin pääsi myös ajelulle! Myös ponipihalla tarjoiltiin karkkeja ja pipareita, niin jo oli lapset lahjottu onnellisiksi ;) Onneksi oli meidän karkkipäivä!

Ihan mahtavaa, että tuollaisia tapahtumia lapsiperheille järjestetään ja kaiken lisäksi ILMAISEKSI kaikki! Tykästyin kyllä tuohon ponipihaan kans tosi paljon! Mahtava olikin kuulla, että nykyisin se on myös yleisölle avoinna (talviaikaan erillisestä tilauksesta, mutta silti), kun aiemmin tuolla ei vissiin ole ollut suotavaa edes käydä!

Lisää tällaisia toivon minä! Yleisesti ottaen Oulu on mun mielestä muutenkin hyvä kaupunki lapseperheelle!

DIY: Posliinimaalatut lautaset ja jääkaappimagneetit

Jostain oon onnistunut kaivaan kipinän askarteluun ja etenkin lasten kanssa loogisesti. Oon ihan älyttömän huono keksimään mitään ideoita, mutta niitä onneksi on jostain putkahdellut.

Mun äitille me taiteiltiin posliinisia tarjoiluastioita. Astiat tietysti ostin, jos olisi ollut aikaa olisin hakenut kirpparilta, mutta Citymarket sai kelvata. Tilasin posliinitussit netistä, Sinellistä. Tällaista me sitten saatiin aikaan:

Helppoa kuin mikä: lautasen pitää olla täysin puhdas ja kuiva ennen taiteilua. Senkun annoin lasten piirtää vaan, sitten käytettiin uunissa tussipakkauksen suosittelema aika, jotta väri tarttuu kiinni. Pitäisi kestää jopa konepesua.

Persoonallinen lahja ainakin, jos ei muuta. Ja mikseipä noita johonkin voisi käyttääkin. 4-vuotias taiteili isomman lautasen, 1-vuotias pienemmän.

Isänpäiväksi askarreltiin isomman pojan kanssa itsetehtyjä magneetteja, joihin idean sainkin Sallan blogista täältä. Näitä tehtiin isille ja molemmille papoille kaksin kappalein. Magneetit ostin Clas Ohlsonilta, nuo puiset sydämet Suomalaisesta kirjakaupasta ja nappeja ynnä muita koristuksia Kärkkäiseltä. Meillä kun aiemmin ei ole askarreltu, niin ei ole päässyt mitään nappikokoelmaa kertymään.

Taas niin helppoa ja mukavaakin! Liimasin magneetit noihin "alustoihin" ehkä jotain 2 tuntia ennen koristelua ja hyvin pysyivät. Pojan annoin liimata itse kaikki koristeet Erikeeperillä ja jätettiin kuivumaan yön yli. Naurettavan pieni vaiva ja tosi kauniita magneetteja saatiin! Kiitos vielä ideasta Salla!

Päivä paistaa risukasaankin

Jaiks. Oon ihan täpinöissään! Pääsin kouluun! Musta tulee isona sairaanhoitaja! Oon niin innoissaan varsinkin tulevasta opiskelusta (hullu!) ja jopa kaikista tenteistä ja tehtävistä. Joo, epäilemättä innostus tulee laantumaan, mutta motivaatio on kohdillaan ainakin tähän alkuun! Yritän myös olla vaatimatta itseltä liikoja opiskeluun ja esimerkiksi aikatauluihin liittyen, koska kiire on kuitenkin melko tehokas motivaation tappaja. Täpinöitten lisäksi tuntuu muutenkin, että elämä rullaa taas mallillaan.

Oon niin mielissään nyt tästä blogistakin. Jotenkin energiaa ja kirjoitusintoa riittää taas vaikka muille jakaa! Aikaa ei ehkä vaan samoissa määrin... Tästä on ehtinyt kuluvien kuukausien aikana kehittyä mulle jo oikein rakas harrastus, jota voin onneksi jatkaa niin pitkään kuin itse haluan. Muutenkin mahtava harrastaa täysin omilla ehdoilla: pitää taukoa, jos siltä tuntuu ja kirjoittaa enemmän, kun on sellainen fiilis.

Oon innostunut myös Oriflamesta, ja sen edustajuudesta, ihan täysillä! Aikaisemmin en jaksanut tuotteita juuri yrittääkään myydä, mutta nyt pyrin tutustumaan niihin itse monipuolisesti ja suosittelen jo kohta varmaan vastaantulijoillekin.Mutta ihan rehellisesti voin sanoa, että mun mielestä nuo tuotteet on pääosin tosi hyviä! Ja ainakin mun budjetille hinnatkin on ihan sopivia. Mitä muuta voi toivoa?

Kääks. Lisäksi alan tosissaan rakastaa tätä ikuisuusprojektia nimeltä koti <3 Varsinkin näin joulun lähestyessä on aivan mahtava koristella kotia ja siivota nurkkia joulun viettoon. Valitettavasti mun kaksi pientä terroristiä vaan ei oo tässä suureksi avuksi! Eli tässäkin innostusta latistaa eniten ajanpuute. Ja rahan myöskin.

Tottakai innostusta aiheuttaa myös nuo kaksi pientä ipanaa, jotka on useimmiten mitä mainiointa seuraa, mutta nuo edellä mainitut on kuitenkin pitkästä aikaa sellaisia täysin mun omia juttuja, joita voin touhuta olemalla Mari, enkä äiti! Kyllä se vaan auttaa jaksamaan, kun saa keskittyä välillä myös johonkin omaan!

Voin kertoa, että nyt elämä hymyilee, kuten meidän kuopus:

Iloista sunnuntaita jokaiselle!