Karhunpoika sairastaa.

Tämä viikonloppu on ollu kaukana luksuksesta ja ihanasta perheajasta! Perjantaina mulla oli verkko-opiskelua neljään asti, joten ei ehditty yhdessä tekeen yhtään mitään. Illasta mentiin lasten kanssa käymään mun siskon luona, jotta isimies ehti tehdä omia paperitöitään.

Lauantaina käytiin sentään tutustumassa Nallikarin talvikylään. Tosi kiva oli kyllä tänäkin vuonna! Kameran muistikortti päätti lakata toimimasta juuri tuolla reissulla, joten kuvat jäi ottamatta.. Lauantai-ilta meni rauhassa kotona völlatessä, mikä sekin kyllä rankan viikon päätteeksi tuli aivan tarpeeseen! Ostin kaupasta jo ainekset laskiasipulliinkin, mutta ei jaksettu millään ruveta leipomaan niitä.

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä sainkin herätä pikku-N:n oksentaessa tyynylle mun vieressä. Pari tuntia vierähtikin valvoessa ja siivotessa toisen jälkiä. Huoh, vihoviimeinen tauti tuo oksennustauti. Sunnuntaina alkoi tulla myös toisesta päästä ja sama meno jatkuu edelleen. Mikään ei tunnu pysyvän sisällä Tänään onneksi jo paremmin, eilisen päivän syönnit taisi jäädä yhteen nakkiin.

N on siitä omituisen reipas lapsi, että mahataudin pahimman vaiheenkin aikaan hän jaksaa hymyillä ja leikkiä. Tänään, kun tavaraa ei ole enää tullut kuin takapuolesta, N on myös halunnut jo syödä ja juoda. Heti syönnin jälkeen vaan saa juosta vessaan pesulle.

Meillä tarjotaan mahataudissa ihan juuri sitä mikä lapselle vaan maistuu: nakkeja, mehua, soppaa, sipsejä... Myös maitoa pieni haluaa juoda, vaikkei se taida tässä taudissa kovin hyväksi ollakkaan? Aamulla söi jo kokonaisen banaanin. Apteekista mies toi lisäksi eilen rela-tabletteja meille vielä terveille, ja pienelle rela-juomaa. Olipa farmaseutti saanut miehen ostamaan jonkin lisäravinnejuomankin (mikä vihdoin tänään tuntuu jo maistuvan), mutta mitään varsinaisia "mahatautilääkkeitä" ei ollut suositellut. Näillä mennään siispä.

Tämäkin päivä vietetään siis kotona sairastaen ja toivotaan ja rukoillaan, että minä ja esikoinen pysyttäisiin terveenä. Perjantai, ja reissuun lähtö, kun lähestyy uhkaavasti...

Isyyspakkaus

Hassua, tulossa on jo meidän kolmas lapsi, enkä tiedä näistä nykyajan vauvahömpötyksistä mitään! Silti haaveilen itselleni babyshowereista (olishan se ihana, jos ja kun(?) tämä jää meidän viimeiseksi) ja ajattelin väsätä isille isyyspakkauksen! Kaikkea te nykyihmiset keksittekin!

Mulla ei vaan todellakaan oo paljoa hajuakaan mikä on isyyspakkaus? Joku hauska pakkaus, joka auttaa isää pärjäämään tulevan vauvan kanssa? Onko mitään ideaa edes tehdä kolmatta kertaa isäksi tulevalle? Mitä ihmettä siihen laitettaisiin?

Googlesta ja Facebookin vauvaryhmistä oon löytänyt ehdotuksia mm. "hassuista" vaatteista ja ruokalapuista, pyllynpesu-tarvikkeista, isin herkuista ja tottakai: oluttölkki. Mut onkohan jotain must-juttuja?

Meillä siis on jo kaksi yhteistä muksua, mutta miehellä erityisesti on ollut alku vauvan kanssa aina jotenkin hankalaa. Ymmärrän toki, kun toinen on mun tississä kiinni ympäri vuorokauden.Voiskohan tämä auttaa asiaan?

 
Nyt antakaa tulla vinkkejä isyyspakkausta varten!? Ja onko idea ihan typerä jo, kun lapsi on kuitenkin meille jo kolmas? Help!

Rv 29+5

Masukuulumisia!Järkyttävän isohan se on ja jatkaa vaan kasvuaan! Tänään oli taas neuvolakäynti, missä ei sinänsä mitään uutta ollutkaan. Kaikki kunnossa. Paino noussut nyt jo semmoiset 11-12kg (KÄÄK!!!), että vois pikkuhiljaa tasaantua, vaan tästä kai se tahti vasta kiihtyy.. Sf-mitta huitelee edelleen käyrien yläpuolella, mutta se sentään näyttää jo vähän tasaantumisen merkkejä. Käsikopelolla vaikuttaisi, että tulokas on työntänyt päätään jo aika alas, ei kuitenkaan vielä kiinnittynyt tai laskeutunut, kuten ei tässä vaiheessa tietysti vielä tarvi ollakaan.

 Edelleen kutsuisin tätä raskautta tosi helpoksi! Närästys toki vaivaa edelleen, eikä ole enää oikeastaan edes verrattavissa aiempiin raskauksiin, kun muustakin kuin Renniestä oli vielä apua. Sen sijaan muut fyysiset oireet, kuten issias-kipu tai viiltävä hermosärky sisäreisissä, ovat vielä ainakin toistaiseksi pysytelleet lähes täysin poissa. Enkä niitä huolikkaan. Edes unettomuus ei ole nyt vähään aikaan vaivannut. Kaikinpuolin olo on hyvä, mutta silti liikkuminen ja oleminen ahdistaa ja tuskastuttaa.

Kävelylenkeillä ja lapsia nostellessa on jo alkanut hieman myös supistella. Ei vielä mitenkään älyttömän kipeästi, mutta niin, että on ollut jo pakko hidastaa.

Hankintoja on edelleen tekemättä. Esimerkiksi se ehkä tärkein: tuplavaunut! En oo kyllä edes hirveästi ehtinyt kattoa minkälaiset mahdollisesti haluan. Toiveena olisi kuitenkin ainakin:
- istuimet vierekkäin, ei missään nimessä peräkkäin
- kääntyvät etupyörät, muuten kuulemma raskas työntää?
- pitäisi mahtua mahdollisimman pieneen tilaan koottuna
- hyvä kulku myös lumihangessa!

Nyt olisi yhdet Carenat tarjolla, mutta en vielä(KÄÄN) tiedä...

Pinnasänky pitäis saada tyhjäksi tämän tai ens kuun aikana, en vaan millään raskis laittaa meidän pikku-N:ää "isojen poikien sänkyyn". Pakko mikä pakko.. Vaatteita on vaikka kuinka, ja isoveljien vanhat on edelleen varastossa oottamassa! Äitiyspakkauskin tuli jo ja, oi että, tykkäsin kyllä! Mitä sitä muuta vauva tarviikaan? Mahdollinen sitteri ja jopa vauvakeinu olisi varattuna, mutta en tiedä niistäkään vielä.. Rintareppu löytyy ja sillekin epäilemättä tulossa PALJON käyttöä. Täytyykin melkein alkaa jo tosissaan miettiin puutteita ja tekeen loppuja hankintoja. Eihän se kymmenen viikkoakaan loppujen lopuksi niiin pitkä aika ole, ja mistä sen tietää, vaikkei ihan niin pitkään menisikään...

Koulutehtäviä oon kyllä jaksanut ihan hyvin hoitaa. Enemmänkin voisin, jos vaan saisin tehdä yksin enkä ryhmässä! Enemmänkin voisin kulkea myös koululla: vasta neljä lähipäivää takana ja tällä viikolla taas kolme eessä. Kamala sanoa, mutta oikeen ootan, että pääsen taas vähän pois kotoa!

Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä päättää ja aloitella taas uutta kouluviikkoa! Hyvää alkanutta viikkoa jokaiselle!

Ihana perheviikonloppu

Ihana viikonloppu kyllä taas ollut. Nyt melkein itkua väännetään, kun tuon isiukon pitää taas kerran lähtä kohti Kärsämäkeä ja työviikkoa. No, ens viikko mennee hurauksessa: mullakin on koulua koko viikko huomista lukuunottamatta. Toisaalta odotan innolla taas kouluun pääsyä, toisaalta kauhulla lasten kiukkuisia iltoja ja omaa väsymystä kruunaamaan kokoonpanon. Mutta palataan tähän viikonloppuun!

Perjantaina mentiin pitkästä aikaa käymään Hoplopissa. Tai no käytiinhän me syksyllä siellä, kun isi vietti isäkuukauttaan, mutta on siitäkin jo tovi hurahtanut. Ai että pojat nautti taas täysillä! Pienempikin oli paljon enemmän taas jo menossa mukana. Vauhdilla hurahti taas Hoplopissa 2,5-3 tuntia. Useammin pitäisi kyllä käydä!

Apua! Joku hukkuu pallomereen!

 Lauantaina vietettiin ihanan ystäväni BabyShowerit. Kuvia en tuolta muistanut ottaa, mutta mukavaa oli! Olikin ekat vauvakutsut, joissa itse olin mukana! Saapa nähdä joko saisin moiset itsekin ;)

Jokainen kutsuille tulija osallistui valmisteluihin jollain tapaa. Mun tehtävä oli värkkäillä dippikasviskupit ja mokkapalat. Ai että oli hyviä!

 Lauantai-iltaa vietettiin takapihalla makkaran paistossa. Kyllä, siinä oli samalla meidän perheen päivällinen! On se elävä tuli vaan aina niin tunnelmallinen!

 

Tänään sunnuntaina ihana keltainen möllykkä suostui taas kipuaan taivaalle ja houkutteli meidät kaikki pihalle! Värkkäiltiin takapihalla ja käytiin luistelemassa, tai ainakin isi ja esikoinen luisteli! Ihana ilma, ihana aurinko, ihana kevät(talvi) <3

Ja AI NIIN! Satuinpa kattoon telkkariakin oikeaan aikaan! Lauantai-illan Kingistä sain koodisanan tulevaa lomareissua varten (josta kerroinkin täällä) ja sainki varattua loman meille 30 prosentin alennuksella! Kerrankin oikeassa paikassa oikeaan aikaan! Lomalle lähdemme nyt sitten kahden viikon päästä, 20.-22.2, en malta oottaa!

ps. Jos joku tarvii, niin koodisana oli Katinkulta. Koodi on voimassa tähän iltaan klo.24 asti.

Lomakuumetta

No, ehkä paremminkin lomasuunnitelmia, koska sovittuna jo on, että tehdään kaksi pientä reissua tässä talven aikana vielä. Aion myös pitää huolen, ettei jää pelkälle suunnitteluasteelle, edellisestä mökkireissustakin on jo yli 4 kuukautta aikaa! Mihin sekin aika oikein katos?

Tärkein reissukohde tälle talvelle on:

Kiitos erityisesti TV-mainoksen! Heh, no ei, vaan esikoinen haluaa ehdottomasti päästä tuonne, kun on TV:ssä mainoksen nähnyt. Mikä passaa kyllä meille vanhemmillekin aivan hyvin. Tarkoitus on ollut tässä jo puolisen vuotta mennä Kuusamon tropiikkiin vastaavaan, missä vierailtiinkin keväällä, mutta mennään nyt sitten Vuokattiin!

.

Vuokatissa ollaan kyllä käyty aikaisemminkin, ilman lapsia tosin, mutta itse kylpylä-hotelli Katinkulta on kyllä uusi tuttavuus. Uskon, ja toivon, että hyvä sellainen. Ainakin kuvat lupaavat ihan hyvää!

Joka tapauksessa tuonne olisi tarkoitus matkana mitä pikemmin. Alunperin mietittiin (..mietin..) jo tätä viikonloppua, mutta koska viikonlopulle on luvassa muutakin kivaa, siirrettiin ens viikonloppuun. MUTTA hoksasin, että mulla onkin koulupäivä vielä perjantaina, kaiken lisäksi kesto on neljään asti. Siispä ei lähdetä silloinkaan. Nyt vaihtoehtoina on mennä ensi viikolla lauantaista maanantaihin, jolloin isimiehen täytyy vähän soveltaa työviikkojaan, tai sitten vasta seuraavana viikonloppuna. Mutta minä haluan heti!

Keväällä, kun käytiin Kuusamon tropiikissa, oli tuo pikku-N:kin vielä niin vauva, ettei hän juuri kiinnostunut esimerkiksi Angry birds puistosta, niin nyt on tosi mielenkiintoinen päästä näkemään viihtyykö pieni jo paremmin.

Uinti meille on onneksi tuttua jokaviikkoisen uintiharrastuksen ansiosta, joten sitä ei tarvitse jännittää. Jos en vaan synnytä altaaseen! ;) Kunhan nyt vaan pääsisi pian lähtemään ja edes pariksi päiväksi pois kotoa!

Toinen reissu on suunnitelmissa yhdessä mun vanhempien ja mahdollisesti myös siskon kanssa, mutta siitä lisää myöhemmin..

Miehiä mun makuun ;)

Anna laittoi blogiinsa Facebookissakin kiertäneen haasteen, johon laitetaan viitenä päivänä kuva hyvännäköisestä julkkismiehestä. No, minäkin tartun haasteeseen ;)

Ensimmäinen pakko kopioida tuolta Annan blogista, niin ihana mies että. Harmi, että nämä tällaiset on vaan mielikuvituksen tuotetta:

Eli Jani Pesonen! Jussi Vatasen hahmo Kingistä. Oijoi mikä mies, eikä pelkästään ulkonäöltään!

Toiseksi:

Markus Järvenpää. Syke-sarjasta tuttu Toni

Kolmanneksi:

Näyttelijä Josh Hartnett. Rakkaus kestänyt jo teinivuosilta asti <3

Neljäntenä Salkkari-Aki

Eli näyttelijä Sami Uotila

Ja viides, mutta ei vähäisin (nämä ei nyt ollu ehkä top 5 tässä järjestyksessä). Tämä mies ei juuri esittelyjä kaipaa...

Cheek <3

Lapsiluvusta.

Kaksi tai kolme. Se on ollut mun vastaus pitkään, kun ollaan kavereiden kanssa keskusteltu sopivasta lapsiluvusta. No, näemmä meillä nyt se kolme. Ainakin.

Sanoin kaikille, että tämä tuleva vauva on meidän viimeinen, ehdottomasti. Mutta sitten kävin rakenneultrassa, jossa varmistui jo pitkään epäilemäni asia: poikahan se sieltä on tulossa. Taas. Soitin asiasta miehelle, joka ei päässyt reissutöiltään mukaan ultraan ja jo hänen kommentti oli, että jospa se seuraava olisi tyttö. Haha, nauroin tuolloin.

Tarkemmin kuitenkin aloin asiaa pohtia jo samana iltana. Olin ollut varma koko alkuraskauden, että tottakai meille tulee poika, mutta kun asia varmistui, iski silti pienoinen haikeus ja ehkä jopa...pettymys? Onhan se helppoa, kun kaikki on poikia ja kätevää ja mitä kaikkea, mutta olisihan se oma pieni prinsessa silti ollut kiva. Ehkä joskus vielä sittenkin?

Tällä hetkellä en rehellisesti osaa arvioida jääkö lapsiluku tähän vai olisiko meille oikea luku sittenkin jopa neljä. Tuskin ainakaan enempää. En ainakaan tällä hetkellä usko. Nyt voin kyselijöille rehellisesti sanoa, että en tiedä neljännestä, mutta ei ainakaan vielä ihan lähiaikoina. Tarkoittaen minun mielessäni ettei ainakaan viiteen vuoteen. Kun nuorena on aloittanut, on onneksi aikaa pitää myös taukoa, heh.

Mutta entäs se kolme lasta? Kaikelta kannalta mahdollisimman epäkäytännöllinen luku! Perhematkat ja -huoneet on aina tehty neljälle hengelle! Kaikki lippupakettien perhepaketitkin koskevat aina neljää henkeä! Ihmisellä on kaksi polvea, tai kaksi kainaloa, joihin voi lapset ottaa: siis ne kaksi! Mihin se kolmas laitetaan? En mää voi sanoa yhdelle, että nyt et saa tulla syliin, kun ei äitin syliin mahdu. Just oon vuoden verran toitottanut esikoiselle, että äitin syliin saa aina tulla ja aina on tilaa molemmille lapsille. Niin, siis KAHDELLE!


Viisi ei mahdu enää mukavasti istumaan edes normaalissa henkilöautossa, saati minun pienessä Nissanissani, johon ei ole toivoakaan saada kolmea lasta istuimineen ängättyä takapenkille. Saati tuplavaunuja peräkonttiin! Kotiinko meidän täytyy jumahtaa? No, ratkaisu tulee toivottavasti jostain aikanaan, sillä autoa minä en ole vaihtamassa. Mies sen sijaan suunnittelee farmarin laittoa (meillä kun on useastakin syystä kaksi autoa taloudessa).

 Entäs meidän koti sitten? Makuuhuoneita on kolme: vanhemmille ja kaksi huonetta lapsille. Kolme lasta kahteen huoneeseen ei kuulosta mahdottomuudelta, ei edes vaikka huoneiden koko on hädintuskin 10 neliömetriä, mutta silti mukavinta se varmasti ainakin jossain vaiheessa olisi saada asustaa huonettaan yksin? Lisäksi tämmöinen 104 neliöön tiivistetty omakotitalo ei ole mistään kohdasta niin suuri, että tänne helposti ainakaan mahduttaisi vielä yhden ihmisen tavarat. Esimerkiksi kaappitila on kyllä käytetty viimeistä senttiä myöten.

Ei saa taas käsittää väärin! Tämä uutukainen on jo aivan täysin odotettu tulokas ja rakas ainakin minulle jo nyt! Mutta mun mielipide on, että elämä silti olisi helpompaa kahden kanssa. Tai jopa yhden. Kuitenkaan minä en tavoittele helppoa elämää, siitä kertokoon jo reissuleskeys kahden lapsen äitinä opiskellen samalla ammattikorkeakoulussa ylläpitäen sosiaalista elämää kuitenkin kiitettävästi. Ei missään nimessä helppoa, mutta taatusti useimmiten mukavaa ja etenkin sopii mulle aivan hyvin!