Lazy Sunday.

Perhesunnuntai <3

Aamu ja päiväkin pitkälle meni sohvalla löhötessä, TV:tä katellessa (hei, tulihan sieltä sentään Suomen vahvin nainen -kisat!) ja pizzaa (!!!) syödessä. Ei tehty mitään, ei yhtään mitään, mutta sekös se vasta onkin parasta.

Mulla oli toiveena vihdoin lähtee käymään siellä Hailuodossa, kun koko kesä ollaan oltu menossa, mutta eipä ollu mun miehistä lähtemään. Sen sijaan lähdettiin metsään, tarkoituksena löytää mustikoita poimittavaksi.

Loppujen lopuksi vietettiin metsässä varmaan pari tuntia, välillä paikkaa vaihtaen, ja saaliina oli huimat kaksi pakasterasiallista mustikoita. Joku oli ehtinyt ensin. Saadaan kuitenkin mustikkapiirakka noista tehtyä (heti kun jaksetaan), mikä oli esikoiselle tärkeintä. Mun mielestä tärkeintä oli tosi mukava yhteinen perheaika! Ja onhan suomalainen metsä vaan kaunis! Harmittaa oikein, ettei tule useemmin käytyä. Vois kyllä tehdä vaikka ne eväät mukaan ja lähteä metsäretkelle :)

 Iltapalaksi puuroa, ja juuri poimittujen mustikoiden lisäksi, pihan viinimarjapensaista viimeistä satoa. Hyvin maistuu meidän poikasille marjat!

Viikonloppu Tampereella

Viime viikonloppuna käytiin minilomalla Tampereella. Oon kinunnut sinne koko kesän, koska halusin päästä itse, ja päästä viemään esikoisen Särkänniemeen. Lisäksi rakastan Tamperetta kaupunkina yli kaiken!

Lähdettiin liikkeelle perjantaiaamuna kymmenen maissa. Tarkoitus oli huomattavasti aikaisemmin, mutta tottakai meidän porukalla lähtö taas venyi.. Tehtiin siis tämäkin reissu autolla. Menomatka sujui tosi mukavasti. Edes autoilua inhoava kuopus ei pahemmin huudellut matkan aikana. Molemmat pojat nukkuivat yli puolet matkasta. Pysähdyksiä oli taas useita; milloin kenenkin tarpeen takia.

Syötiin tavoillemme uskollisena ABC:n seisovasta pöydästä Viitasaarelta. Ruoka oli aivan perushyvää ja tuolla oli lapsille aivan mahtava leikkipaikka. Esikoinen sai kaverinkin, eikä olisi meinannut malttaa jatkaa enää matkaa.

Ajeltiin ensimmäiseksi Lempäälän Ideaparkkiin, missä oltiin perillä lähempänä kuutta. Kierreltiin vähän kauppoja ja käytiin vielä Kotipizzassa syömässä. Jäi tuo Ideaparkin käynti sen verran pikaiseksi, että päätettiin vierailla siellä vielä uusiksi tämän reissun aikana.

Viikonlopun majapaikkana toimi Cumulus Pinja Tampereella. Hotelli sijaitsi melko keskeisellä paikalla, toisen ilmeisesti pääkadun varrella keskustassa. Esimerkiksi Hakaniemen Cumulukseen verrattuna tämä oli pieni ja huone ahdas, mutta palvelu oli erinomaista ja hotellin yhteydessä olevasta ruokaravintolasta plussaa. Me kun tykätään noista Cumuluksista, ja Tampereellakin niitä oli muistaakseni neljä, voisin hyvin kuvitella seuraavalle kerralle silti eri hotellin.

Kuvassa näkyvän sängyn, ja matkasängyn, lisäksi huoneeseen mahtui vain pieni pöytä ja pieni kylpyhuone.

Näköalat huoneesta lisäksi mitä parhaat ;)

Lauantaiaamuna herättiin aikaisin koko porukka nauttimaan hotelliaamupalasta, mikä onkin ehkä parasta hotellielämässä!

 Esikoisen aamupala!

Miehen aamupala!

 Ja minun!

Kuopus söi vielä tämän reissun ainakin omia eväitä. Toki sai maistiaisia lähes kaikesta jo.





Aamupalan jälkeen laitettiin päivällä tarvittavat tavarat kasaan ja oltiin jo lähdössä kohti Särkänniemeä, kun älyttiin, ettei se aukea vielä yli tuntiin. Siispä käytettiin tuo aamupäivä hyväksi ja painuttiin takaisin Ideaparkkiin.

Erikoinen reissu siitä, että minä en ostanut itelle yhtään mitään! Kerrankin näinkin! Miehelle Ideaparkissa oli pari liikettä, mistä ostelee kesäisin vaatteensa muutenkin, ja löysi hän taas pari paitaa ja parit shortsit. Pojillekaan ei Ideaparkista löydetty vaatetta, vaikka niitä lähdettiin hakemaan. Esikoisen lemppari olikin tietysti Toys'r'us, mikä onneksi tulee Oulun Ideaparkkiinkin syksyllä! Tuolta löydettiin muutama halpa löytö sekä se kauan kaivattu Turtles- juomapullo leikkikouluun! Loppujen lopuksi Ideaparkissa vierähti aivan liian kauan, ja tuli jo kiire Särkänniemeen.

Matkalla yritettiin metsästää Otto-automaattia Tampereen keskustasta. Ajettiin ympyrää ties kuinka monta kertaa, ennen kuin bongasin sellaisen. Menin nostaan miehen kortilla rahaa, jonotin pitkään, ja kappas! Tunnusluku, jonka mies sanoi, oli väärä. No, jatkettiin matkaa etsimään uutta automaattia ja löydettiinkin kohtalaisella vaivalla. Siitä sitten kohti Särkänniemeä ja seuraava ongelma olikin parkkipaikan metsästys. Lopulta sekin päättyi hyvin ja saatiin paikka ihan läheltä, vaikka liikenteenohjaajat yritti saada meitä ajamaan johonki parkkihalliin kilometrin-parin päähän.

Kuitenkin, kello oli jo melkein kolme meidän vihdoin mennessä Särkänniemeen. Oltiin ostettu Elämysavaimet etukäteen, koska siellä oli kuitenkin niin paljon meitä kiinnostavaa nähtävää.
Aloitettiin visiitti Akvaariosta ja Koiramäestä.

Akvaario oli mulle taas pieni pettymys; odotin ehkä liikoja, kun en oo siellä aiemmin käynyt. Koiramäki taasen oli kyllä tosi kiva! 2012, kun viimeksi vierailtiin Särkänniemessä, oli tuolla pelkkä kotieläinpuisto, ja kyllä tuo koiramäki siihen verrattuna oli jo vielä paljon parempi! Erityisen kivaa oli, kun isommalle pojalle löytyi vähän leikkijuttuja ja teatteriesitys oli myös mukava.En oo koskaan ite lukenut Kunnaksen kirjoja eikä niitä oo luettu meidän pojillekkaan, mutta nyt heti sopivan sauman tullessa me suunnataan kyllä kirjastoon!

Koiramäen jälkeen meillä oli noin tunti aikaa ennen delfinaariossa alkavaa esitystä, joten suunnattiin huvipuistoalueelle. Esikoinen halus tosi moneen laitteeseen ja useaan jompikumpi meistä vanhemmista meni hänen kanssaan. Mutta edistys esimerkiksi viime kesäiseen "äiti, mua pelottaa, haluan pois!"-lapseen, on huima!

 

Minä en älynnyt ladata kameran akkua ennen reissua, joten sehän loppui Särkänniemessä jo alkuunsa. Loppureissu mentiin kännykällä..

Delfinaarioesitys oli kesäkuiseen Kolmårdenin vastaavaan verrattuna todella vaisu ja tylsäkin jopa, mutta ihanhan noita oli kiva kattoa kuitenkin. Delfinaariosta suunnattiin takasin huvipuistolaitteisiin ja Angry birds -puistoon. Kivasti ehdittiin kiertää laitteita, mutta silti aika loppui aivan kesken. Tietääpähän ensi kerralla, jos sellainen toivottavasti tulee, että varaa aikaa Särkänniemeen kunnolla!

Lopuksi muun puiston sulkeuduttua mentiin vielä esikoisen kanssa Näsineulaan katteleen huikeita maisemia. Mies ja kuopuksen kans maanpinnalle, voimakkaan korkeanpaikankammon vuoksi.

Särkänniemestä suunnattiin hotellille ja hotellin Huviretki-ravintolaan syömään. Ruoka oli todella hyvää ja uskaltauduin maistamaan vuohenjuustoa ihan ensimmäistä kertaa. Ei ollut aivan mun juttu, vaikkei varsinaisesti pahaa ollutkaan. Ravintolasta mentiin suoraan huoneeseen ja pikkuhiljaa nukkumaan.

Sunnuntaiaamuna heräiltiin melko myöhään. Käytiin aamupalalla, mentiin huoneeseen pakkaan tavarat ja luovutettiin huone. Suunnattiin keskustaan. Matkan varrelle sattui sattumalta aivan ihana leikkipuisto Pikku Kakkosen teemalla! Varmaan tuttu paikka jokaiselle tamperelaiselle, mutta näin turistille tuo vaikutti lasten paratiisilta! Kohtalaisen pieni aidattu alue, josta löytyy hirveesti erilaisia kiipeilytelineitä, hiekkalaatikkoa, kiikut ym.

Vietettiin päivää muuten vain kävellen keskustassa. No, shoppailtiin myös ihan vähän. Satuttiin löytämään Chilifestarit, joissa piipahdettiin myös, mutta ei me sieltä mitään mukaan napattu.

Kaikenkaikkiaan aivan tosi kiva reissu mun mielestä ja kyllä tuo tuntu muu perhekin tykkäävän :) Suunnittelen jo mahdollista seuraavaa reissua, vaikkei ole hajuakaan milloin päästään tai mihin mennään..

Age of the dinosaur

Käytiin vihdoin ja viimein tutustumassa Age of the dinosaur -näyttelyyn Oulun taidemuseolla. Keväällä vielä ajattelin, että tuonnehan ehtii vaikka monta kertaa tämän kesän aikana ja lopulta päästiin paikalle vasta noin 10 päivää ennen näyttelyn sulkeutumista. Parempi näin, kuin ei lainkaan.

Mentiin siis keskiviikkona puoliltapäivin tuonne minun poikien ja ystävän sekä hänen poikansa kanssa. Olihan meidän 4-vuotiaat innoissaan!

Itse näyttely oli kuitenkin ainakin meille mammoille hienoinen pettymys. Kolme salia, joista kahdessa vähän fossiileja yms., kolmannessa niitä liikkuvia ja äänteleviä dinosauruksia. Oltaisiin odotettu enemmän jotain konkreettista ja tietoa dinosauruksista ynnä muuta. Reilu puoli tuntia, niin oltiin kierretty koko paikka. Kierrettiin sitten uudelleen tuo "äänekäsalue". Pojat kyllä tykkäs, mikä tietenkin olikin pääasia, mutta tosiaan me oltais ystäväni kans odotettu vähän enemmän hehkutukseen ja hintaan nähden.

Pahoittelen kuvien laatua. En ottanut kameraa mukaan, kun kuvittelin, ettei tuolla saisi kuvata. Puhelimen kamera ei pimeässä pystynyt parempaan.

Uusavuton feministi

Mää oon ihan surkee nainen! Mun feministinen puoli kärsi, kun tajusin eilen, etten osaa mitään -yhtään mitään- niin sanottuja miesten töitä! Sen siitä on saanut, kun on suoraan äitin ja ISÄN helmoista muuttanut miehen kans asumaan.

Esimerkiksi autot! Oon kyllä ajellut autolla vuodesta 2008, ja väitän olevani ihan hyvä kuskikin. Mutta, mitä tulee huoltoon tai muuhun, niin oon aivan onneton! Osaan tankata ja lisätä jopa tuulilasinpesunesteen, mutta se siitä. En osaa vaihtaa renkaita, saati tarkistaa rengaspaineita. Mulla ei tuu mieleenkään, että vaikka öljyt pitäis joskus tarkistaa. Osaisin sen kyllä, jos vaan älyäisin, että niin pitää tehdä.

En oo tainnut eläissään vaihtaa hehkulamppua. Senkin varmaan osaisin, mutta eipä oo tullut vaihdettua.Mitä tahansa pitää asentaa seinään, sen tekee meillä mies. Ruohon oon leikannut kerran; kun mies laittoi ruohonleikkurin ensin käyntiin mulle! Kaasugrillillä oon grillannut kerran. Puusaunan oon sentään oppinut lämmittämään, jopa useimmiten saan sen syttymään ihan itse. Okei, senkin homman jätän mielummin miehen hoidettavaksi silti!

En mää itteäni nyt ihan tyhmänä pidä; enköhän määkin yllä mainittuihin pystyis, mutta ei vaan oo tullut alettua, kun on se mies talossa, jolta kaikki tämmöiset hommat onnistuu kuin vettä vaan. Eikä se kyllä välttämättä kovin innokkaasti edes anna mun kokeilla, kun tietää osaavansa itse paremmin.

Meillä on ollut nyt varsinkin mun kotona ollessa tosi perinteinen työnjako muutenkin: minä hoidan kodin ja teen ruuan, mies hoitaa pihahommat ja autot jne. Mut kyllä mun ehkä täytyy vähän ryhdistäytyä ja aktivoitua! Täytyyhän sitä aikuisen naisen pärjätä ilman ukkoakin!

Eilen tuli ehkä se viimeinen niitti, kun yritin alkaa kokoaan meidän uutta senkkiä.

Melkein kaks tuntia käytin aikaa, ja sain kasattua nuo kolme laatikkoa suunnilleen puoliksi. Luovutin ja hain ukon avuksi. (Kasaus kesken vieläkin! Kuva lainattu Sotkan sivuilta).

Hei, kertokaa pliis etten oo ainut! Onhan joku muukin yhtä onneton tapaus!? Onhan??

Illan pikaset

Viikonloppu reissattiin Tampereella perheen kesken (siitä lisää myöhemmin), mukavaa oli ja rentoutti kyllä vaikkakin loma oli melko tynkä. Perjantaiaamuna lähdettiin kymmenen maissa ja sunnuntai-iltana kotiuduttiin kymmenen maissa!

Tänään on taas iskeny arki oikein kunnolla vasten kasvoja, vaikka kotiin olikin ihan kiva taas palata! Ilma on huomattavasti harmaampi kuin oli Tampereella ainakaan viikonloppuna. Lapset on huomattavasti kiukkuisempia, molemmat! Ja minä ehdin tälle päivää istahtaa vasta nyt. Enkä ehtis vieläkään, mutta välillä on pakko hengähtää.

Huomenna alkaa esikoisella leikkikoulu. Toisaalta sitä on odotettu molemmat, mutta toisaalta sekin on yksi stressin aihe lisää.. Onhan se huojentavaa saada poika kolmeksi tunniksi jonkun toisen hoitoon, mutta silti tuo mun "oma aika" menee suureksi osaksi vientiin ja hakemiseen ja niiden suunnitteluun. Saapahan lapsi ainakin leikkikavereita.

Viikonloppu katkaisi myös mun laihdutusyritykset. Reissussa söni juuri sitä, mitä vaan huvitti: sipsiä, karkkia, suklaata, pizzaa, jätskiä ja paljon leipää! Siispä tämä viikko alkoi täsmälleen samoista puntarin lukemista, kuin viime viikkokin. Viime viikon treenit meni hukkaan, mutta oli tuo loma sen arvoinen! Pääasia, ettei paino edellisviikosta ainakaan noussut.

Pohjalta on hyvä ponnistaa ylöspäin ja nyt on mieli tämän päivän jälkeen niin maassa, että ei kuin eteenpäin, kohti uusia pettymyksiä!

Äiti

Kuka muu tässä maailmassa herättää yhtä paljon tunteita? Ja arvostelua? Hyvässä ja pahassa. Puolesta ja vastaan.

Tuntuu oikeesti, että me äidit ollaan ihan yleisen arvostelun kohteena ja jokaisella on oikeus sanoa mielipiteensä kaikesta, mitä me tehdään. Ja kukapa onkaan pahempi arvostelija, kuin toinen äiti! Teit niin tai näin, niin aina väärinpäin.

Otetaan nyt esimerkiksi vaikka imetys. Siitähän ei saa edes julkisesti puhua, ilman että joku loukkaantuu. Minä itse oon hyvä esimerkki: ensimmäistä lasta imetin max 2 viikkoa. Ei vaan onnistunut, joten luovutin suosiolla. Tästä sain itekin kuulla jopa omalta isältä palautetta! Tottakai. Kenelläpä ei olis mielipidettä asiasta? Vaan kukapa tulee kysyneeksi edes, että mikset imetä!? Meidän tilanteessa vauva sai jo synnytyssairaalassa pullomaitoa ja minä huonoa ohjausta imetyksen suhteen. Siksi vauva ei oppinut koskaan kunnollista imuotetta ja huomasi saavansa maidon paljon helpommin pullosta. Joten vauva raivos rinnalle ja minä itkin lohduttomana mukana, kun en saanut omaa vauvaa syötettyä. Siitä seurasi varmaan sitten vielä kierre, kun vauva vaistos mun stressin ja kireyden imetyksen suhteen, niin ei halunnut rintaa senkään vertaa. Eli pullo voitti, piste.

Toisen lapsen kanssa imetys on sujunut todella helposti ja luonnollisesti kokoajan. Sekään ei taas ole kelvannut kaikille! Tuntuu, että viimeistään jostain kolmen kuukauden iästä on saanut kuulla joka puolelta ehdotuksia imetyksen vähentämisestä. No, kuopus saa vieläkin rintamaitoa toisinaan.

Toinen suurimmista arvostelun aiheista on tietnekin äidin työssäkäynti! Jos hoidat lasta kotona, olet verorahoja tuhlaava laiska akka. Jos menet töihin ja laitan lapsen hoitoon, olet huono äiti, joka ajattelee vain itseään. Näinhän se tiivistetysti menee?

Minä palasin osittain töihin esikoisen ollessa vajaa 10 kuukautta. Saatiin lapsen hoito järjestymään mummojen avulla, joten töihin lähtö ei ollut suuri kynnys. Esikoinen meni tarhaankin kuitenkin jo ollessaan 1v. 8kk. Mulla ei ole päiväkotijärjestelmää vastaan mitään, esikoiselle se teki vaan hyvää. Mutta eipä mennä siihen nyt..

Kuopus on nyt pian 11 kuukautta, eikä mulla vielä ole mitään intressejä palata työelämään. Johtuen toki myös siitä, ettei ole työpaikkaa mihin palata ja ammattikin on ehkä väärä! Kuitenkin kuopuskin lähtee päiväkotiin todennäköisesti viimeistään tammikuussa, mikäli vain saan opiskelu- tai työpaikan.

Ja entäpäs jos jätät lapsen yöhoitoon jollekin toiselle aikuiselle, esimerkiksi omalle isälle? Ja satut lähtemään esimerkiksi yöelämään!? Herranjestas, miten huono äiti taas olet. Äidillähän ei saisi olla lainkaan muuta elämää, kuin pyllyn pesu ja hampaiden harjaus. Kukaan muuhan ei voi hoitaa lasta yhtä hyvin, kuin äiti. Ei edes se lapsen oma isä tai mummo tai setä tai serkku. MUTTA, jos väsyt tai pahimmassa tapauksessa masennut, niin saat syyllistystä, kun et vienyt lasta aikanaan hoitoon tai hankkinut apua. 

Ehkä tämä kaikki kumpuaa omasta tarpeesta olla hyvä ja täydellinen äiti. Jokainen äiti, kun varmasti haluaa lapselleen parasta. Sitä myötä jokainen tuntee välillä riittämättömyyden tunnetta ja syyllisyyttä, kun ei kykenekään täydellisyyteen (kuten kukaan meistä ei kykene). Ehkä se oma ajatusmaailma on kuitenkin pahin vihollinen. Yritetään siis hyväksyä omat ja toisten valinnat juuri sellaisina kuin ne on. Oma äiti on kuitenkin omille lapsilleen useimmiten se paras äiti.

Retki rannalle.

Meidän esikoinen on jo jonkin aikaa halunnut päästä retkelle. Ei sillä tosin itselläkään ole sen kummempaa määritelmää ollut mikä on retki. Tärkeintä, että on eväät mukana. Siispä me keksittiin sellainen. Oli sen verran lämmin päivä, että esikoisen idea oli, että voitaisiin tehdä siitä uintiretki.

Oltiin vasta syöty päivällinen, joten kenelläkään ei varsinaisesti ollut nälkä. Koska eväät kuitenkin on retken juju, piti sellaiset silti tottakai olla. Vesimelonia, viinirypäleitä ja miniluumutomaatteja. Sopi jokaiselle perheenjäsenelle; myös vauvalle ja mun dieetille!

Pakatiin uikkarit kassiin ja lapset Croozeriin ja polkastiin tuohon meidän lähirannalle, mihin matkaa tulee varmaan alle 2 kilometriä (1,9 km kertoo Google maps). Ranta oli varjoinen ja vähän tuulinen, joten montaa ihmistä siellä ei meidän lisäksi ollutkaan. Vesi kuitenkin oli aivan lämmintä vielä.

Minä kun otan nykyisin kaiken vähäisimmänkin liikunnan treeninä, niin uin kuin viimeistä päivää. Tosin en kovinkaan kauaa. Mies ei suostu tulemaan veteen, joten mun hommaksi jäi myös lasten uitto. Varsinkin meidän pikku-kirppu rakastaa vettä yli kaiken ja viihtyisi siellä vaikka kuinka kauan.

Tässä taas esimerkki siitä, miten touhun ei tarvitse olla kovin erikoista ollakseen todella mukavaa. Mun mielestä eilinen oli paras päivä pitkään aikaan ja ainakin isompi poika tykkäs kovasti kans! Ilmojen nyt viiletessä ja epävakaistuessa näyttää pahasti siltä, että tämä oli kesän viimeinen rantareissu.