Toisen dieettiviikon tunnelmia

1,9 kg. Se on ensimmäisen dieettiviikon saavutus. Aivan hyvä kai? Eihän sitä vissiin paljon nopeampaa saiskaan paino tippua, ettei kaikki tuu heti takas? Vaikkakin oon sellainen "mulle kaikki heti nyt"-tyyppi, että haluaisin puottaa päivässä tuon verran.

Tällä viikolla epäilen painon pudotuksen vähenevän edelleen. Liikuntaan ei ole aikaa yhtä paljon kuin viime viikolla ja viikonloppu menee reissatessa (=hotelliaamupalat, välipalaksi jäätelöä, päivälliseksi pizzaa..), joten voi olla että ensi viikko alkaa jopa painavammissa merkeissä. Mutta en lannistu.

Huomasin jo ensimmäisen viikon aikana, kuinka veden juonnilla on oikeasti suuri merkitys painoon. Päivinä, joina vettä meni vain vähän, paino tippui huomattavasti vähemmän, jos lainkaan. Yhtenä päivänä paino myös nousi edellisestä 500 grammaa. Luultavasti johtuen leivästä, jota söi päivällisen yhteydessä useamman palan.

Toisen viikon aluksi otin itsestäni strategiset mitat. Järkytyin. Oon tällä hetkellä nimenomaan sellainen "tasapaksupötykkä", niin kuin rakas avomieheni mua kuvaili, kun pyysin kertomaan oonko lihava vai mikä.

Tällä viikolla (ennen viikonloppua) en aio lipsua ruokavaliosta, aion juoda PAAALJON vettä sekä liikun, minkä vain kykenen ja ehdin. Viikonloppuna en sorru ahmimiseen. Aamiaisella syön mahdollisimman terveellisiä ruokia, enkä liikaa! Vaikka ruokailut tulevat olemaan todennäköisesti pikaruokia, pyrin valitsemaan keveimmän vaihtoehdon, ja kiinnitän huomion erityisesti annoskokoon! Herkuttelun sallin itselleni loman ajaksi, mutta en sorru ylilyönteihin, vaan muistan kohtuuden.

Näillä mennään kohti ensi viikkoa ja toivotaan parasta!

Muumifanin valtakunta

Mää rakastan muumeja yli kaiken! Kattelin niitä TV:stä itekin jo pikkutyttönä, ja uudestaan aina vähän isompana ja esikoisen kanssa on tullut katottua kaikki jaksot moneen kertaan näitten hänen neljän ensimmäisen elinvuoden aikana. Kohta kuopus alkaa katteleen muumeja ja minä saan kattoa ne taas uudestaan, jee!

Mun muumifaneus on alkanut ihan vaivihkaa. Sain ensimmäisen muumimukin lahjaksi äidiltä ehkä 6 - 7 vuotta sitten. Sitä ennen en ollut miettinytkään niitten keräilyä.Nyt niitä onkin kertynyt jo jokunen...

Mulla ei oo hajuakaan mikä niissä on se viehätys? Fiksut jutut kenties? Tai opettavaiset tarinat? Toisaalta myös hahmot on jotenkin niin symppiksen näkösiä että.

Muumit on tainneet hiipiä lähes jokaiseen huoneeseen meillä. Löytyy muumilakanoita

Tietysti nuo edellisten kuvien elokuvat ja mukit myös. Lisäksi muumi löytyy mm. näistä:

Kuopuksen muumitapetti

Esikoisen unikaveri

Muumit on siis tapettina, kirjana, palapelinä, vaatteina, hoitoalustana, kahvipurkkina, unikaverina...

Kuvissa esiintyvien lisäksi meiltä löytyy muumia pyyhkeissä, haarukoissa, useissa muissa vaatteissa (sukista paitoihin). Mutta haaveissa olisi ainakin nämä:

Erityisesti nuo hattivatti -lamput! Aivan ihania!

Mitä mieltä? Kohtuus vai meneekö jo överin puolelle tämä mun fanius?

Viikko kuvina!

Öö.. Ollaan uitu, uitu, uitu ja uitu? Suurinpiirtein niin! Maanantaina uskalsin ja ehdin vasta itse nakata talviturkin ja kohta vedet jo kylmeneekin!

Maanantaina oltiin päivä leikkipuistossa poikien, kaverin ja kaverin lasten kanssa, illasta käytiin poikien ja mun äitin kans maton pesulla ja uimassa.
Tiistaina käytiin kyläilemässä poikien kans ja illasta perheen kesken uimassa.
Keskiviikkona käveltiin poikien mummulaan 30 asteen helteessä, kävin fiksuna likkana ripsien huollossa ja hikoilin ripsistä puolet pois kotimatkaa kävellessä. Illasta kävin yksin uimassa tuossa meidän lähirannalla.
Torstaina mentiin poikien ja ystävän sekä hänen pojan kanssa taas uimaan.

Tänään käytiin tutkailemassa vähän uusia maisemia tuolla vanhalla moottoriradalla, mutta oli niin kivaa, että unohtui kaivaa kamera kokonaan laukusta! Pitänee palata sinne pian.

Mukavaa viikonloppua!

Päivä Vauhtipuistossa

Käytiin sunnuntaina ensimmäistä kertaa Vauhtipuistossa. Sinänsä asia on outo, että me vanhemmat ollaan kuitenkin asuttu Oulussa lähes aina, eikä kumpikaan meistä oo käynyt tuolla edes lapsena. Nyt harmittaa, kun se on auki enää tämän viikon, niin ei ehditä uudelleen enää tänä kesänä tuonne.

Ilma oli sunnuntaina sopivan lämmin ja aurinkoinen tuollaiseen minihuvipuistokäyntiin. Vauhtipuisto oli juuri sopiva paikka tuollaiselle villille 4-vuotiaalle. Ehkä vuoden vanhemmalle vielä täydellisempi, kun mekään ei uskallettu vielä päästää tuota meidän ukkelia lokariautoihin tai mönkkäreihin. Tekemistä tosin riitti paljon ilman noitakin. Hintakin oli jopa aivan kohtuullinen! Ranneke 12 euroa. Hyvin riitti tekemistä reiluksi pariksi tunniksi ja olisi tuolla voinut olla pitempäänkin!

Project: redhead

Aloin keväällä tavoittelemaan itselleni samanlaista tukkaa kuin Johanna Kurkelalla tai Indican Jonsulla:

Kuvat lainattu!

Mun projektissa on vaan muutama ongelma:

1. luonnostaan mun tukka on melko tummanruskea, ja oli sitä myös projektin alussa.
2. haluan värjätä itse, koska inhoan kampaajakäyntejä!
3. en suostu laittaan värinpoistoa tai vaalennuksia.

Värjäsin aluksi keväällä 2-3 kertaa jollain halvimmilla väreillä, mitä kaupasta löytyy: ei tarttuneet saati pysyneet. Kunnes löysin tämän Mahtimaman blogista:

Pelastus! Tältä mun punainen näyttää tänään, viimeisin värjäyskerta sunnuntaina:

Vielä toivoisin hieman punaisempaa! Tällä hetkellä tukka on vähän liian tumma ja liian violetti!













Väri myös pysyi hyvin, edellisen kerran värjäsin 20.6 ja nyt 3.8.Alempi kuva otettu kaksi päivää ennen uutta värjäystä. Eli edellisestä kulunut aikaa 6 viikkoa.

Värjäysten välissä käytin n. kerran viikossa Biozellin Color Maskia, mikä varmasti osaltaan auttoi värin säilyvyydessä. Yllätyin silti pitkäkestoisuudesta varsinkin kun olosuhteet ei ole mitkään helpot: todella helteiset ilmat ja mun nopeasti rasvoittuva tukka, jota on pakko pestä shampoon kanssa päivittäin .

Jos jollain on lisävinkkejä punaisen tukan hoitoon liittyen, otan ilolla vastaan!

Isopienimies

Meidän kirppu täytti 10 kuukautta 20.7. 10 kuukautta! Muistan, kun se täytti kuukauden ja sanoin anopille, että enää 11 tällaista pätkää ja toinen on jo vuoden vanha! Nyt jäljellä enää kaksi.

Kirppu painoi 10 kk neuvolassa 9100g ja oli 73,8cm pitkä. Painoa on 1,7kg vähemmän kuin isoveljellään samassa iässä, mutta neuvolatädin mukaan ihan on sopivan kokoinen ja kasvu menee käyrillä.

Meidän pikku-N seisoo jo usein ilman tukea ja ottaa satunnaisia askeleitakin. Esimerkiksi sohvaa vasten kävellessä saattaa välillä irroittaa ja jatkaa matkaa tuetta, ja sitten kohta taas nappaa kiinni. N kuitenkin on huomannut, että konttaamalla pääsee tarvittaessa myös tosi lujaa vauhtia, joten en usko, että hänellä on vielä minkäänlaista tarvetta alkaa kävelemään oikeasti. N on taitava kiipeilijä ja nousee esimerkiksi rattaissa tai syöttötuolissa ylös jatkuvasti.

Noin viikko sitten kirppu aloitti osoittelemaan asioita ja esineitä odottaen, että ne nimetään hänelle. Parin päivän päästä alkoi jo kuulua, että "pu!", tarkoittaen lamppua. Nyt tuleekin mun mielestä jo ensimmäinen sana eli: "Ampu!". Onhan tuo jo tarpeeksi lähellä alkuperäistä, onhan? Muutenkin jokeltelu on jo monipuolisempaa kuin aiemmin. Lähinnä N silti pärisee ja murisee.

Kirppu rakastaa vettä! Kaikki suihkusta mereen ja kaikki siltä väliltä kelpaa. Vedessä läträäminen on ihan mahtavaa. N tykkää kovasti myös kiikkua ja touhuta hiekkalaatikolla. Sisällä lempihommaa on ehdottomasti leikkivasaralla hakkaaminen.

Yöt on edelleen tosi katkonaisia. N herää 1-3 kertaa yössä. Kerran saa maitopullon ja jossain välissä nostan meidän viereen jatkaan unia. Nyt ollaan jätetty toinen maitopullo pois ja sekös on aiheuttanut melkoisen metelin. Pitäis alkaa tosissaan pitään jotain unikoulua ja siirtään N omaan huoneeseen. Kunhan sais sieltä tämän tietokoneen pois...

 N syö jo käytännössä melkein mitä tahansa, paitsi suolaa. Erityisesti rakastaa jäätelöä! Ja pihalla konttaa monesti viinimarjapensaan juureen mussuttamaan marjoja.

Project -15kg

Tänään se vihdoin alkaa! Kauan suunniteltu, mutta jossain määrin ikuisuusprojekti! Nimittäin laihdutus.

 Puntariin ostin uudet patterit eilen ja järkytyin todella tuloksesta. Tavotteena olisi pitemmällä tähtäimellä pudottaa yhteensä 20kg, mutta 15 olisi jo hyvä. Painan nyt sen 15 kg enemmän kuin ennen viimeisintä raskautta. Tänään pitää vielä käydä ostamassa mittanauha, jotta voi vielä paremmin seurata tuloksia.

Sain tuttavalta ohjeet ruokavaliota varten. Sinänsä noissa toki ei ollut mitään, mitä en olisi jo tiennyt: paljon proteiinia, vähän hiilareita, ei herkkuja jne. Mutta ajattelin nyt pyrkiä noudattaan noita ohjeita melko tarkasti. Toki joustan, koska muuten mulla ei pinna tähän projektiin riitä. Esimerkiksi kahvilareissulla ystävän kanssa ei ole mahdottomuus syödä jokin pienenpieni pulla. Pitäis vaan keksiä vielä hyviä kevyitä ruokia, mitä koko perhe jaksaisi syödä!

Liikuntaa en oo miettinyt sen kummemmin vielä. Minähän en oo liikkunut koskaan käytännössä ollenkaan, joten kaikki on eteenpäin. Kiireisessä lapsiperhearjessa liikunnalle ei suuresti jää aikaa, joten alkuun ainakin tyydyn pitkiin kävely(juoksu?)lenkkeihin ja näihin kodin tarjoamiin kuntoilumahdollisuuksiin. Multahan löytyy ainakin kuntopyörä ja kahvakuula ja pihalla on pojan trampoliini! Kaipaisin selkeän liikuntaohjelman kuitenkin myös. Ainakin tuossa syksymmällä, kun sitä paremmin ehkä ehtisi noudattaan.

Motivaatiokuvatkin on vielä ottamatta, mutta nekin kerkeää kyllä.

Vaikeaahan tämä tulee olemaan, kun oon päästäny itteni näin pulskaan kuntoon. Ja kun minä nyt vaan satun tykkäämään syömisestä. Sipseistä, suklaasta ja jäätelöstä! Nollatoleranssi ei ole vaihtoehto, mutta jos nyt edes päivittäisen herkun AHMIMISEN voisi vaihtaa satunnaiseen pieneen herkutteluun, niin eiköhän tästä hyvä tule!