Ristiäiset.

Vietettiin kuopuksen ristiäisiä kaksi viikkoa sitten, jolloin ikää meidän pikkuiselle oli ehtinyt kertyä tasan 6 viikkoa. Ajankohta oli tuo, koska tänä viikonloppuna juhlitaan esikoisen syntymäpäiviä ja halusin, että juhlat on selkeästi erillään toisistaan.






Nimeä me mietittiin ihan ristiäispäivään asti! Toiseksi nimeksi sovittiin jo raskausaikana Johannes, miehen suvun mukaan, mutta etunimi oli hakusessa pitkään. Lopulta ihana ystäväni, joka tuli meille ristiäiskakun koristeluun kertoi oman mielipiteensä kolmesta vaihtoehdosta ja valittiinkin sitten se! Sattuipa olemaan mun suosikkivaihtoehtokin. Nimeä en täällä julkaise, kuten en isoveljienkään.

Pappi valikoitui lähinnä sen perusteella, kuka sattui olemaan vapaana. Ehdottomasti olisin halunnut saman, joka kastoi pikku-N:kin, mutta hän vietti lomaa tuona ajankohtana. Meidän pienimmän ristiäispapiksi valikoitui kuitenkin todella mukava nainen, jota olen valmis suosittelemaan kyllä kaikille.

Olisin halunnut, että itse kastetoimitus olisi suoritettu seurakuntatalolla, kuten N:nkin, ja kahvitukset meillä kotona, mutta tuo läheinen seurakuntatalo ei ollut vapaana kyseisenä viikonloppuna, eikä lähiaikoina muunakaan mahdollisena ajankohtana. Näin ollen koko toimitus pidettiin alusta loppuun meillä kotona. Jälkeen päin olen erittäin tyytyväinen kotikasteeseen: tilaisuus oli näin paljon mukavampi ja rennompi! Erityisesti isoveljen ollessa vasta reilun puolitoista vuotta oli kotikaste ehdottomasti sopiva ratkaisu!

Meillä vietetään ristiäisiä pienimuotoisesti: paikalle oli tälläkin kertaa kutsuttu vain meidän molempien vanhemmat, sisaret sekä kummit. Kummeiksi tälle kuopukselle valikoitui minun sisko ja miehen serkku, joten nekin tulivat suvusta.

Koristeluihin panostin hiukan enemmän kuin aiemmissa järjestämissäni juhlissa. Tilasin sinisiä ilmapalloja Decora housesta, kuten pöydälle asetellut helminauhat, söpöt lautasliinat ja kuppikakkujen koristetikutkin. Lisäksi alkukesän Ikea-reissulta löytyi sopiva kaitaliina, kynttilät ym. Muutenkin tehtiin paljon uusia hankintoja näitä juhlia varten, koska tuo vajaa kaksi vuotta sitten sattunut tulipalo tuhosi enimmät juhlatarvikkeet, jotka N:n ristiäisten jäljiltä oli tuolloin vielä esillä. Kastepöytä tuotti ehkä suurimman stressin: meillä ei ole edes sohvapöytää, joten pöytä täytyi hankkia ihan tätä tilaisuutta varten. Kierrätyskeskusksesta ei löytynyt, joten jouduttiin ostamaan Ikeasta ihan uusi. Nyt olisikin ylimääräinen pöytä pyörimässä nurkissa! Liina löytyi Hemtexistä ja kastemaljana toimi ihan joku Kärkkäisen halpa lasimalja. Juhlan aikaan kuulin, että anopilla olisi ollut malja, joka on ajanut kastemaljan virkaa miehen ristiäisissä, mutta eipä mulle kukaan ollut kertonut.

Tarjottavat ja koristelut hoidin aikalailla itse, miehelle jätin siivoustyöt. Tosiaan hyvä ystäväni ja taitava kakkuleipuri teki ristiäisiin kakun ja hoiti kuorrutuksen kuppikakkuihin, sekä muutenkin ihanasti autteli emännöimään juhlia ja valokuvasi: iso kiitos muru <3 Itse leivoin bebe-leivoksia (sinisellä kuorrutteella) ja kuppikakkuja hyvissä ajoin pakastimeen. Lisäksi tarjottiin mustaherukkahyydykekakkua, kinkkuvoileipäkakkua, lohipasteijoita ja keksejä ja karkkea. Oon niin hurahtanut tuohon leivontaan, että nautin kyllä täysillä!

Kuopus sai ihania lahjoja! Muunmuassa Kunnaksen vauvakirjan (toivottavasti muistan täyttää!), "soittorasian", Marimekon Bo boo -astiaston, "sukupuu"-kehyksen, auton mallisen säästölippaan ym. Kaikenkaikkiaan ristiäiset oli muutenkin tosi onnistuneet ja ihanat! Jäi kyllä tosi hyvä fiilis näistä juhlista! Ainoastaan jäi harmittamaan, ettei mun oma mummo päässyt paikalle!

Juhannus 2015

Me suunnattiin juhannukseksi tuttuun kohteeseen, Ukkohallaan. Ei vähiten kauniiden maisemien, mutta myös halvan hinnan ja lyhyehkön matkan vuoksi. Edellisiä reissuja Ukkohallaan ja kuvia mahtavista maisemista eri vuoden aikoina siis täällä ja täällä.Nytpä on tullut nähtyä Ukkohalla vuoden sisään niin syksyllä, talvella kuin kesälläkin.

Varattiin Ukkohallasta kolme vierekkäistä mökkiä, kun porukkaa taas lähti mukaan heti reilusti: meidän perhe, mun vanhemmat ja sisko perheineen. Oli hyvä ratkaisu nuo omat mökit, vaikka meidän täytyikin välillä istua omassa mökissä keskenään, kun pienet meni aikaisin nukkumaan ja nukkui päiväunia. Ainoastaan sää ei ehkä ollut paras mahdollinen, mutta perinteinen Suomen juhannussää kylläkin. Pilvistä ja välillä sateista, mutta riittävän hyvä ulkoilusää! Kotimatkalla poikettiin vielä ihastelemaan Hepoköngästä, viimeisien kuvien kaunista vesiputousta!

Kaikenkaikkiaan reissu oli oikein onnistunut ja mukava!

Kuulumisia ja vihdoin toteutettu isyyspakkaus.

Ohhoh, miten aika rientää! Blogin päivitykseen ei ihan oikeasti ole ollut aikaa ja tällä kertaa synnä ei ole ollut edes oma laiskuus/ laiskottelu, heh!

Meiän pikku kuopus on huomenna jo 3-viikkoinen! En voi väittää ehtineeni nauttimaan juuri vauvantuoksuisista päivistä, kun arki ja elo kotona on ollut toistaiseksi selviytymistä kolmen lapsen kanssa, syöttämistä, pukemista ja pesua. Huh. En nyt vieläkään ala kirjoittamaan pitempää tarinaa meidän elosta, vaan ajattelin tähän väliin esitellä isyyspakkauksen, jonka sain valmiiksi ja isälle annettua, vasta viime viikolla :) Parempi myöhään kuin ei ollenkaan, eikö? Tässäpä se nyt sitten olisi:

Energiaa isille, sitä vauva-arjessa tarvitaan!

Super-Isi <3

Perus tuttipullo, korvike ja tuo ihana ruokalappu!

Tutit teksteillä "äänenvaimennin" ja "isin kulta", Vauva - omistajan opas ja body kuvan tekstillä.

Vaipat ja puhdistuspyyhkeet

Isin ja vauvan yhteiseen aikaan

Tuon piti olla aikuisviihdelehti, mutta enpä sellaista saanut hankittua! Ja säästöpakkaus kondomeja, koska ehkä kolme on jo tarpeeksi? :D

Ei mitään kauhean erikoista, mutta pientä kivaa kuitenkin :) Isi tykkäs, vaikka epäilin, että tämä olisi sen mielestä ihan hölmöä :) Aiempaa pähkäilyä nykyajan vauvahömpästä siis täällä. Ai niin, pidettiinhän mulle ne Baby showeritkin! Niistäkin kerrotaan myöhemmin!

Prinssi tuli taloon!

Meidän perheessä on uusi tyyppi. Pieni prinssi saapui vihdoin täydentämään mieslaumaa viime sunnuntaina, 3.5, klo.14.19 raskausviikkoja oli tuolloin 41+4. Pienestä toki voi olla montaakin mieltä, kokoa tällä jätkällä oli nimittäin syntyessään 4140 grammaa ja 52 senttiä! Hurjan isohan hän on verrattuna isoveljiensä syntymäkokoihin 3310 g ja 3274 g.

Synnytyksestä en sen enempää ala tässä vaiheessa kertomaan, mutta nopea oli tälläkin kertaa! Huvittavaa on, että sunnuntaiaamuna heräiltiin rauhassa 8-9 välillä ja sanoin miehelle, että ei taas mitään oireita tulevasta synnytyksestä yön aikana, että ei se tänäänkään synny. Tais mennä käynnistämiseen (mikä olisi ollut ajankohtainen todennäköisesti ma tai ti!). Söin rauhassa aamupalan ja odoteltiin lasten kanssa keittiön pöydän äärellä miehen kokkailemien nakkipiilojen valmistumista, kun hiljalleen alkoi supistella.

Limatulppaahan mulla alkoi mennä jo viikolla 38+4. Ensin sitä selkeästi meni parina päivänä, sitten tuli ehkä viikon, jopa kahden, tauko ja viimeisen viikon verran ennen synnytystä paksua limavuotoa tuli päivittäin paljon ja tuntuvien, mutta ei vielä kipeiden, supistusten saattelemana. Muutenkaan kipeitä supistuksia mulla ei juuri ollut. Viikon verran ennen synnytystä joka päivä tuntui supistelua, joko kovettumisena tai jo vähän kivuliaana, mutta aina loppui levossa. Kunnes ei enää loppuneetkaan.

Mää oon synnyttänyt nyt kolme kertaa ja jokainen synnytys on ollut melko erilainen. Jokainen raskaus on ollut myös hyvin erilainen. Erityisesti kuitenkin jokainen synnytys on lähtenyt käyntiin hyvin erilaisilla ennakko-oireilla, joten tällä yritänkin sanoa, ettei synnytystä ennakoivaa oireilua kannata odotella, eikä merkkeihin, tai niiden puutteisiin, kannata luottaa. Ja kyllä sen vaan synnyttäjä itse tietää, milloin on tosi kyseessä.

Rv 41+2

Hah, kasassa ollaan ja pysytään! Ei tämä aio syntyä ei. Että vappupallon kasvatusta edelleen. Tuleva tyyppi kerran halus viettää vapunkin masussa, niin kai mää voin palkita sen nautiskelemalla pelkkää munkkia, simaa ja metrilakua koko vapun? Ja muutenki vaikka siihen asti, että pallo sanoo poks? Näin mää asian ainakin suunnittelin!

Niin joo, hyvää vappua vaan kaikille! Meidän vappu koostuu munkin leivonnasta, mitä teinkin eilen, ja vappupäivän perinteisistä: vappumarkkinat torilla ja vappuajojen kattominen kaupungilla. Esikoisen mielestä vapussa parasta on kuitenkin ollut kerhon naamiaiset ja vappuajot.

 

Niin, joo se maha! Eilen kävin viimeistä kertaa vielä neuvolassa. Eihän siellä tietenkään paljoa osattu sanoa, neuvolatätikin tuumas vaan, että kyllä ois jo aika päästä synnyttään. Paino oli noussut viikossa yli kilon ja verenpaine oli taivaissa. Mutta jos ei halua syntyä, niin minkäs teet? Ja niin, kiellettiin mua makaamasta mahalla: tulokkaan sydänäänet laski heti huimasti, kun niitä yritti kuunnella makuuasennossa. Sf-mitta oli jo 38, mutta neuvolatäti sanoikin, että kasvaa jotenkin tosi pystyyn tämä mun maha. Toki ite epäilen ja pelkään, ettei tämä tyyppi mikään pieni tule syntyessään olemaankaan; onhan se selvääkin, kun viihtyy masussa niin pitkälle. Edelliset kuitenkin syntyi lasketun ajan tienoilla 3,3-kiloisina ja tämä on nyt jo yli viikon pidemmällä...

Lähete Oyssiin yliaikaisuuskontrolliin on nyt tehty ja kutsua sinne odotellaan. Toivon mukaan heti maanantaina tai tiistaina pääsisin ja samantien saisivat kyllä käynnistääkin! Keskiviikko on jo huonompi päivä, kun lapsenvahti sinne on epävarma.

Hullun tuntoista, kun tuntee ihan selvästi jo vauvan pään tuolla lantiossa/ haaroissa. Ei tahdo voida istua, seistä eikä maata, kun joka asennossa painaa. Voi, mikset sinä jo synny? Tietenkin nyt olisi hyvä hetki nauttia viimeisistä hetkistä ennen yhtä pientä tissitakiaista, mutta hankalaa se on, kun olo on mikä on. Nyt olisi kuitenkin jo viimeistään hyvä aika syntyä, kun oon saanut kaiken tehtyä, vietettyä myös vappua lasten kanssa! Ja mikäs olisikaan parempi päivä kuin 1.5.15? :)

Rv 40+3

Täällä edelleen odotellaan! Tai ei edes odotella, tulkoon kun on tullakseen, joskushan tämänkin on pakko! Olo on onneksi ihan kohtalainen, ainoastaan selkä tahtoo vaivata heti, jos jotain yrittää tehdä. Mutta jos ei tehdä mitään, niin sitten ei kulu aika! Leivonnasta oon löytänyt henkireiän tähän puuduttavaan odotukseen ja pakastin onki täyttynyt jo mukavasti. Esikoinenkin kyseli jo eilen, että "miksi sää äiti taas leivot?" :D

Edellinen neuvolakäynti oli torstaina. Ei varsinaisesti mitään uutta siellä. Pääsin pitkästä aikaa omalle tutulle neuvolatätille ja oli kyllä mukava ehtiä käydä vielä ennen synnytystä. Ei ole hänen mukaansa mitään huolestuttavia oireita raskausmyrkytyksestä: verenpaine kotimittauksilla on ollut koholla vain vähän, pissa puhdas ja turvotuskin "kohtalaista". Hyvä näin! Vauva oli vihdoin laskeutunut ja kiinnittynyt, lähtökuopissa siis! Kyllä todellakin joutaisi jo syntyäkkin!

Musta on tosi erikoista, että näistä minun ipanoista jokainen syntyy aina vaan myöhemmin kuin edellinen! 39+6, 40+1 ja tämä syntyy varmaan 42? Tosin vauvapalstoilta oon lukenut, että ois ihan tyypillistä, että kolmas menis pisimpään? Ja hui, pelkään kyllä sitä käynnistystäkin, en tiedä miksi, mutta jotenkin ajatus vaan hirvittää!

Anopilla olis muutto ens viikolla, tiistaina, ja varmasti parempaakin tekemistä kuin alkaa meidän isompia poikia. Ja vappuna haluaisin niin viettää itse aikaa omien lasten kanssa. Mutta tämä alkaa nyt näyttää sen verran jääräpäiseltä, että syntyy juuri silloin, kuin ei pitäisi, heh! Saapa nähdä, seuraava neuvola-aika olisi 30.4 ja silloin kirjoitetaan lähete tuonne Oyssin suuntaan, jos ei vielä ole syntynyt.. Jännä nähdä miten käy!

 *Kuvat fiilistelynä edellisen vaavin ensimmäisiltä viikoilta <3

Rv 40+0

Tänään se olisi! Laskettu aika. Ei tule hurraa huutoja ei: tätä päivää on odotettu kuin kuuta nousevaa ja odotus näyttää vaan jatkuvan. Jep..

No, positiivisena ainakin tämä mattimyöhänen on saanut kaiken valmiiksi: tänään kävin vielä ostamassa pikku-N:lle uuden välikausihaalarin ja molemmille pojille hanskat, sekä tietysti aina jotain muuta pientä kivaa! Ja eilinenhän meni vielä koulupäivänä! Täyttä opiskelua loppuun asti: vielä päivää ennen laskettua aikaa, heh!

Tuntemuksia tulevasta synnytyksestä ei ole ollut käytännössä mitään. En tiedä onko tämä edes vieläkään laskeutunut, saati kiinnittynyt lähtökuoppiin. Olo on tällä hetkellä aivan kohtalainen, liikkuminen on hankalaa ja tallustan kuin pingviini, mutta muuten ihan ok. Ei ole suurempia kipujakaan onneksi. Lähinnä tämä odotus alkaa tosissaan jo ärsyttää: joka aamu herään miettimään, joko se tänään syntyisi ja joka ilta menen pettyneenä nukkumaan, kun ei vieläkään. Päivät kuluu hitaasti, vaikka kokoajan olen jotakin touhuamassakin. Jos tänään vielä bebe-leivokset pyöräyttäisi tuota isimiestä ilahduttamaan! Pakastimesta vierasvaraksi löytyykin jo mokkapaloja, kinderpiirakkaa, porkkanapiirakkaa, mustikkapiirakkaa ja korvapuusteja, ai että kenellä on ollut aikaa?

No, itseasiassa isyyspakkaus on edelleen kesken. Päätin sen siis tehdä joo, mutta se unohtui useaksi viikoksi kaapin perälle odottelemaan täydennystä ja nythän tässä meinaa olla jo HIEMAN kiire. Suurin hankaluus on, etten löydä mistään pornolehteä, jonka olisin ehdottomasti halunnut pakkaukseen liittää! Joutunee olemaan ilman...

Huhhuh, kyllä tämä valaana olo alkaa jo tosissaan olla raskasta. Tule jo vauva-rakas, tule jo!