Rv 39+0

Voihan väsymys ja epätoivo. Uskotteko, että tämä vauva ei synny koskaan? Meinasin, että tällä viikolla tulee, mutta nyt en enää usko siihenkään.

Eilen kävin neuvolassa tarkastuksessa raskausepäilyn vuoksi. Eipä mitään uutta. Verenpaine oli korkeampi kuin koskaan (n.150/100), mutta siinä istuskellessa ja uudelleen mitattaessa laski lukemat kuitenkin 147/89... Kotona mittailut olleet lähempänä lukemaa 135/85, eli en nyt varsinaisesti ole huolissaan. Käskynä nyt oli seurata paineita päivittäin kotona ja ottaa lukemat ylös. Pissa oli neuvolakäynnillä puhdas. Sitäkin on nyt määrä stiksailla kotona päivittäin.

En nuku enää juuri lainkaan. Milloin herättää vessahätä, milloin turvotus, milloin herään ihan muuten vaan! Ja olo on tönkköjäykkis, ärtynyt ja hermostunut kokoajan. Lisäksi tietysti väsynyt. Lapsille ei jaksa antaa tarpeeksi aikaa ja huomiota, niin saakin sitten olla kokoajan komentamassa. Voihan...

SF-mitta oli jo hurja 37! Eipä ole näin isoissa lukemissa edellisissä raskauksissa käynytkään! Huh. Painosta en viitsi edes puhua. Mieli alkaa olla aika maassa, kun ei mitään jaksa eikä mihinkään kykene. Toisaalta tuleva silti pelottaa, vaikka sitä niin kovasti jo odottaa. Tule pian vauva!

Rv 38+2, raskausmyrkytys?

Viimeisiä viedään! Huh, enää maksimissaan jotain 4 viikkoa? Ja samalla: Apua! Enää korkeintaan neljä viikkoa! Oumaigaad. Viimeinen koulupäivä ennen vauvan syntymää on kans nyt "lusittu".

Kävin eilen taas neuvolassa. Tällä kertaa ei enää mennytkään kaikki rutiinilla. Multa löydettiin oireita mahdollisesta raskausmyrkytyksestä. Onko tämä nyt sitten lievää raskausmyrkytystä vai pelkkää epäilyä, se jäi vähän epäselväksi, mutta kuitenkin.. Pissanäytteessä oli proteiinit yhdellä plussalla, verenpaine oli korkea (143/87), mutta ei vielä hälyttävän korkea kuitenkaan. Turvotus on lähipäivinä lisääntynyt valtavasti ja sitä onkin jo aivan jäätävän paljon. Varmaan viikon päivät oon herännyt aamuyöstä siihen, kun kädet on niin turpeana ja kipeät, että itkeä tekis mieli! No, oireet oli sen verran lieviä vielä, että tarkkailulinjalla mennään. Seuraava neuvola jo tiistaina. Sain ohjeeksi seurata itse omaa vointia nyt tiistaihin asti ja tarvittaessa hakeutua Oyssiin synnyttäjien vastaanotolle. Lähinnä tällainen tilanne olisi kuulemma voinnin radikaali huonontuminen, kovat päänsäryt tai näköhäiriöt. Enpä voi kiistää etteikö meinais vähän jännittää. Varsinaisesti nyt ei ole mitään, mitä voisin itse tehdä, mutta lepo on kuulemma suositeltavaa. Eli eipä oteta poppakonsteja synnytyksen edistämiseksi käyttöön vieläkään.

Tästä raskaudesta mahdollinen myrkytys ei ole juurikaan ehtinyt edes käydä mielessä. Ei ennen kuin nuo yölliset käsikivut alkoivat. Jotenkin koko raskaus on mennyt ihan huomaamatta ohi ja kohta pitäisi jo synnyttää! Huhhuh. Esikoisesta lieviä myrkytysoireita oli sinä päivänä, kun hän jo syntyi, että niistä ei sen kummemmin tarvinut välittää. Toisesta ei ollut minkäänlaisia oireita.

Toinen, millä neuvolatäti sai mut peloteltua, oli se, ettei vauva ole vielä lainkaan laskeutunut. Eikä siinä mitään, mutta nyt kuulemma jos menee lapsivedet, täytyy sairaalaan mennä ambulanssilla vaakatasossa. Tällaisessa tilanteessa olisi riskinä, että napanuora luiskahtaa esiin. Hui, en oo moisesta aikaisemmin kuullutkaan, vaikka muistaakseni isoveljetkin pysytteli melko loppuun ylhäällä.

 

Tällä hetkellä olo ei ole muuttunut eilisestä käynnistä, vaan yhtä huonona pysyttelee edelleen. Mieli on aika maassa ja pelottaa kovasti miten tämä loppuaika nyt menee. En millään haluaisi myöskään osastoseurantaan loppuajaksi, mutta se saattaa olla edessä, jos oireet on tiistaihin mennessä pahentuneet. Jää nähtäväksi..

Rv 33+5

Aijaijai ja oivoivoi. Kymmenennelle raskausviikolle asti kärsin kuvotuksen tunteesta ja aivan loppumattomasta väsymyksestä. Raskausviikot 10-30 voisi melkein jopa sanoa, että olin elämäni kunnossa ja virtaa riitti. Vointi oli mitä parhain.

Sitten aivan yllättäen 30 viikkoa alkoi olla täynnä ja yhtäkkiä kaikki kivut ja tuskat pamahti päälle yhtäaikaa! Tällä hetkellä vihaan tätä mahaa ja synnyttäisin vaikka heti, jos se vaan olisi "sallittua". Mutta ei se auta kuin kantaa. Osuutta vaivoihin voi toki olla aivan jättimäisen suurella mahalla (Sf huiteli 32:ssa raskausviikolla 32+1) ja kohtalaisen isolla painon nousulla (tähän mennessä jo 13kg)

Vanhan tutun närästyksen lisäksi tällä hetkellä vaivaa aivan tuskaiset liitoskivut! Kaikki alkoi oikeastaan kaatumisesta koulun pihalla, minkä jälkeen nivuset on ollut välillä niin tuskaisen kipeät, että hyvä kun kävellä saattaa!

Masu kasvaa ja vauhdilla.

Muistan toki jonkinlaisia liitoskipuja olleen molemmissa edellisissäkin raskauksissa, mutta ei muistaakseni tätä luokkaa. Ehkä esikoisesta oli, kun silloin tulin hankkineeksi myös tukivyön. Keskimmäisestä puolestaan vaivasi issias-kipu ja jokin ihmeellinen hermosärky jalassa. Nyt sitten liitoskivut ja ajoittaiset kipeähköt supistukset. Myös väsymys on palannut, mutta ei onneksi ihan yhtä pahana kuin alkuraskaudessa.

Toinen mikä tällä hetkellä vaivaa ja pahasti on ajanpuute! Edelleenkään pikku-N ei ole luopunut pinnasängystä ja siirtynyt omaan huoneeseen. Edelleenkään en ole löytänyt kelvollisia tuplarattaita; niin meillähän ei ole enää mitään kärryjä, missä vastasyntynyttä voisi kuskata.. Että stressaako? No eipä tietenkään, ei lainkaan... Myös varastossa olevat pienimmät vauvan vaatteet on edelleen kaivamatta ja penkomatta.. Toivon tosiaan, että auttaa, kun mies kotiutuu tämän viikon jälkeen reissutöistä ja on taas kaikki illat kotona! *Iso huokaus*

No, kaikenkaikkiaan oon edelleen silti sitä mieltä, että tämä raskaus on ollut tosi helppo!