Sitten aivan yllättäen 30 viikkoa alkoi olla täynnä ja yhtäkkiä kaikki kivut ja tuskat pamahti päälle yhtäaikaa! Tällä hetkellä vihaan tätä mahaa ja synnyttäisin vaikka heti, jos se vaan olisi "sallittua". Mutta ei se auta kuin kantaa. Osuutta vaivoihin voi toki olla aivan jättimäisen suurella mahalla (Sf huiteli 32:ssa raskausviikolla 32+1) ja kohtalaisen isolla painon nousulla (tähän mennessä jo 13kg)
Vanhan tutun närästyksen lisäksi tällä hetkellä vaivaa aivan tuskaiset liitoskivut! Kaikki alkoi oikeastaan kaatumisesta koulun pihalla, minkä jälkeen nivuset on ollut välillä niin tuskaisen kipeät, että hyvä kun kävellä saattaa!
 |
| Masu kasvaa ja vauhdilla. |
Muistan toki jonkinlaisia liitoskipuja olleen molemmissa edellisissäkin raskauksissa, mutta ei muistaakseni tätä luokkaa. Ehkä esikoisesta oli, kun silloin tulin hankkineeksi myös tukivyön. Keskimmäisestä puolestaan vaivasi issias-kipu ja jokin ihmeellinen hermosärky jalassa. Nyt sitten liitoskivut ja ajoittaiset kipeähköt supistukset. Myös väsymys on palannut, mutta ei onneksi ihan yhtä pahana kuin alkuraskaudessa.
Toinen mikä tällä hetkellä vaivaa ja pahasti on ajanpuute! Edelleenkään pikku-N ei ole luopunut pinnasängystä ja siirtynyt omaan huoneeseen. Edelleenkään en ole löytänyt kelvollisia tuplarattaita; niin meillähän ei ole enää mitään kärryjä, missä vastasyntynyttä voisi kuskata.. Että stressaako? No eipä tietenkään, ei lainkaan... Myös varastossa olevat pienimmät vauvan vaatteet on edelleen kaivamatta ja penkomatta.. Toivon tosiaan, että auttaa, kun mies kotiutuu tämän viikon jälkeen reissutöistä ja on taas kaikki illat kotona! *Iso huokaus*
No, kaikenkaikkiaan oon edelleen silti sitä mieltä, että tämä raskaus on ollut tosi helppo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti