Ruotsin puolella jännitin kovasti esimerkiksi minimiehen ruokailuja, koska mulla ei ole hajuakaan miten pyydän edes englannin kielellä jotain lämmittämään lapselle ruuan? Onneksi tuo meidän isimies teki suuren vaikutuksen muhun ja näytti osaavansa kieliä. Muuten ois jäänyt nälkä koko porukalle. Kyllä minäkin osaan englantia, mutta en hemmetti uskalla puhua sitä. Kolmårdenissa oli myös hienosti huomioitu vauvat ja oli sijoitettu mikroja niin, että asiakas sai sitä itse vapaasti käyttää. On toki Suomessakin monesti niin, mutta tuolla oli lähes jokaisessa ruokapaikassa.
Kolmårdenin eläinpuistosta jatkettiin matkaa linja-autolla kohti hotellia (Skandic Ariadne), joka sijaitsi aivan sataman tuntumassa. Bussi matka, n.160km, sujui taas oikeen kivasti. Isi ja isopoikakin pääs vierekkäin istuun ja meidän jätkällä riittikin asiaa koko kahden tunnin matkalle. Pienempi nukkui lähes koko matkan ja mää sain taas torkkua ja levähtää, minkä nyt maisemilta maltoin. Kauempana Tukholmasta olis voinut ihan hyvin kuvitella olevansa perinteisellä Suomen haja-asutusalueella, mutta itse Tukholman maisemista ja vanhoista, ihanista rakennuksista pidin kovasti!
Hotelli oli aivan perushotelli. Ei mitään moitteita, muttei hirveesti kehujakaan.. Huone ihan ok, aamupala aivan hyvä yms. Sijainti oli kyllä kans tosi hyvä, että jos joskus tarvis muutenkin käydä Tukholmassa, voisin kyllä valita tuon. Ja huoneesta oli merinäköala, mikä oli kyllä plussaa. Hyvin tuolla yön nukkui.
Keskiviikkona lähdettiin puoli 10 linja-autolla kohti Tukholman keskustaan. Bussikuski jätti halukkaat Djurgårdeniin tai ihan keskustaan. Me valittiin keskusta. Ei oltu tehty sen suurempia suunnitelmia tuolle Tukholma-päibälle, niin käytettiin se kierrellen vanhaa kaupunkia ja keskustaa. Kuninkaan linnan nurkilla viihdyttiin jonkin aikaa ja shoppailtiin ainoastaan Åhlensin tavaratalosta. Niin ja pari pientä matkamuistoa. Kahvit juotiin jossain viihtyisässä pikkukuppilassa. Nopeesti meni päivä ja nähtävää ois kyllä riittäny varmasti toiseksi ja kolmanneksikin päiväksi. Esimerkiksi sen Djurgårdenin olisin halunnut nähdä itsekin, muualtakin kuin bussin ikkunasta. Kolmelta piti palata takas linja-autolle, joka vei meidät sitten satamaan.
Paluumatkan laivana oli Silja Symphony. Vastaanotto laivaan tultaessa yhtä mukava ja lasten kannaltahan tietysti erityisen kiva, kun Muumipeikko ja Pikku-Myy oli kans laivalla! Symphonyssä oli joitain huonompia puolia mun mielestä Serenadeen verrattuna. Esimerkiksi leikkialueita oli huonommin (no, riittävästi silti) ja myymälät vähän vähäisempiä (mikä harmitti, kun menomatkalla en ostanut mitään ja ajattelin paluumatkalla shoppailla kunnolla :D). Isoin puute oli kunnollinen lastenhoitohuone ja MIKRO! Ne kun löytyi Serenadelta. Kiva laiva oli silti tuokin. Jostain syystä mulla itellä vaan alkoi tuona paluumatkan iltana keinuttaan ja huimaan melko paljon. Mennessä ei tuntunut juuri lainkaan.
Käytiin illan aikana syömässä tällä kertaa "paremmassa" ravintolassa, eli maksettiin enemmän ja saatiin odottaa pitempään. Ruoka taas oli ehkä jopa vähän kehnompaa, kuin menomatkan ravintolassa. Lisäksi paluumatkalla henkilökunta tuntui olevan pääosin ruotsinkielistä. Englannilla onneksi pärjäsi.
Helsingissä oltiin takas torstaiaamuna n.kymmenen aikaan. Ajatuksena oli viedä vähän ylimääräisiä kamppeita autolle ja suunnata siitä käymään hotellilla mutka. No, lähdettiin ratikalla kohti keskustaa, rautatieasemaa. Siitä vaihdettiin kulkuvälineeksi metro, jolla mentiin Kalasatamaan. Olin nimittäin katsonut puhelimella reittioppaasta miten päästään helpoiten mun auton luo ja sen mukaan tuolla ratikka-metro-yhdistelmällä ei tarvitsisi kävellä kuin 200 metriä.. Jäätiin siis Kalasatamassa metrosta ja lähdettiin käveleen. En luottanut miehen "vaistoihin" siitä, mihin suuntaan pitäis matkata, vaan päätin kattoa puhelimen navigaattorista. Fiksua, jos osaa käyttää samalla vähän järkeä. Lähettiin käveleen navigaattorin osoittamaan suuntaan. Käveltiin... Käveltiin... Ja käveltiin... Yhteensä vähintään 5 kilometriä (mukana siis meidän vanhempien lisäksi rattaat, joissa vauva, 2 perässä vedettävää matkalaukkua ja 4-vuotias poika) ja reilun tunnin ajan. Jossain välissä tajuttiin, että navigaattori oli opastanut meitä ihan väärään suuntaan! Mun puhelimessa se ei ainakaan osaa sanoa, että "tee U-käännös", vaan näyttää reittiä siihen suuntaan mihin ollaan menossa! Eli meillä olis ollut matkaa se 200 metriä tai ehkä 500, mut TÄYSIN TURHAAN käveltiin ainakin 5 kilometriä ylimääräistä. Vähän ehkä meinas ärsyttää...
Kun oltiin vihdoin päästy autolle ja jätetty ylimääräisen tavarat sinne, suunnattiin läheiselle ABC:lle "aamupalalle". Kello oli tuolloin jo yksi. Siitä lähdettiin viemään hotellille tavarat ja levähtämään hetkeksi. Tuon viimeisen Helsinki-päivän aikana ennen kotiinlähtöpäivää käytiin vielä mun kaverilla Itä-Helsingissä kylässä ja Kampissa ettimässä lapsille synttärivaatteet.
Perjantaina suunnattiin vielä Kamppiin kattelemaan vähäksi aikaa ennen kuin lähdettiin ajeleen kotiin. Isimies ajoi lähes koko matkan. Ja kotimatka sujui kans ihan mukavasti. Jos nyt sitä ei lasketa, että käytiin yks turha mutka Mikkelissä, mikä pidensi matkaa ainakin tunnilla. Tällä kertaa ei ollut edes mun vika! Kotiin päästiin kuitenkin ehjin nahoin ja suht iloisin mielin!
Semmoinen reissunpoikanen meillä. Mukavaa oli ehtiä tehdä ja nähdä paljon, mutta myös stressaavaa vaihtaa joka aamu paikkaa. Tuollaiseen reissuunkin olisi voinut suoraan varata aikaa sen kaksi viikkoa. Seuraavalla kerralla sitten..
