Meillä tosiaan asustaa kaksi pientä poikaa: toinen 4v. ja toinen 1v. pian 2kk. Ongelmana on, ettei kumpikaan osaa nukkua! Hassua kirjoittaa tällaista aamuna, kun ollaan koko porukka herätty 10:10, mutta kuitenkin :D
Esikoinen heräili vauvavuotenaan säännöllisen epäsäännöllisesti öisin. Alussa heräily oli hankalampaa, mutta vuoden iän lähestyessä myös heräily väheni. Ei tosin missään välissä loppunut kokonaan. Vuoden iässä esikoinen siirtyi nukkumaan omaan huoneeseen ja pidettiin samalla unikoulu, joka helpotti öitä vähäksi aikaa ja muutama kuukausi saatiin nukkua jo täysiä öitä. Sitten tapahtui taas jotain, en muista mitä, mikä heikensi öitä. Jossain vaiheessa alettiin hakea heräilevä taapero öisin meidän vanhempien väliin nukkumaan, kun siihen rauhoittui niin helposti. Sitten tulikin muutto uuteen asuntoon esikoisen ollessa 1v.9kk, jolloin siirtyi samalla "isojen poikien" sänkyyn nukkumaan ja takasiin meidän vanhempien huoneeseen. Öisin esikoisella oli tuolloin tapana kiivetä jossain välissä taas meidän viereen ja annettiin hänen sitten olla siinä. Parin kuukauden päästä siirrettiin pojan sänky omaan huoneeseen ja yöt oli taas vähän aikaa rauhallisia.
Esikoinen oli 2v.5kk, kun muutettiin taas. Oma sänky meni suoraan omaan huoneeseen, mutta poikapa ei. Tuolloin annettiin, typeränä, esikoisen nukahtaakin joka yö meidän viereen ja nukuttiin aivan täysin perhepedissä. Välillä varovasti ehdotettiin, että poika siirtyisi takaisin omaan sänkyyn nukkumaan, mutta hänpä ei halunnut, joten annettiin periksi. Esikoinen oli 3, kun sitten vihdoin opetettiin hänet omaan sänkyyn nukkumaan. Vähän pakollakin, kun 3 kuukauden päästä oli kuopus syntymässä. Pari iltaa tiukkaa nukutusta ja unikoulua, ja johan onnistui. Ainut vaan, että omassa sängyssä on tähän päivään saakka viihdytty n.2-5 tuntia alkuyöstä, jolloin tullaan taas äitin ja isin viereen. Tähän mennessä esikoinen on nyt nukkunut kaksi yötä kokonaan omassa sängyssä! Muuten tulee aina viereen. Eikä siinäkään nyt muuten olisi vielä mitään, mutta kun siinä vieressä pitää pyöriä niin he***etisti ja potkia joko mua ja isäänsä. Takas omaan sänkyyn ollaan viety välillä, mutta aika usein kumpikaan meistä ei herää siihen, kun poika siihen viereen kiipeää. Asia erikseen on sitten ne yöt, kun siihen tullaan niin älyttömän huudon kanssa, ettei varmasti kukaan voi olla heräämättä! Semmoista nukkumista esikoisen kanssa viimeiset melkein 4 ja puoli vuotta.
Kuopus taasen on koko vauvavuotensa herännyt vähintää kerran yössä, useimmiten 2-3 kertaa. Jo imettäessä opetin hänet siihen, että siirrän nukkumaan meidän viereen ensimmäisen heräämisen jälkeen, kun näin oli itselle helpompaa. Eikä siinä sinänsä mitään, mutta siitäkin tavasta pitäisi nyt oppia pois! Mikä on helpommin sanottu, kuin tehty... Kuopus herää joka yö myös 2-5 tuntia nukkumaan menonsa jälkeen ja hänet siirretään tosiaan vanhempien väliin. Siihen rauhoittuu nätisti nukkumaan, kunnes loppuyön aikana herää vielä keskimäärin 1-3 kertaa vaatimaan tiukempaa rutistusta, tuttia uudestaan suuhun tai välillä myös maitopulloa.
Välillä yöt on meillä aivan todella rauhattomia. Esikoinen herää kauhean huudon kanssa, eikä osaa tulla viereen ennen kuin haetaan. Tai kuopus herää yön aikana viisi kertaa ja huutaa joka kerta kurkku suorana. Tai jompi kumpi potkii ja tönii mua niin, etten voi nukkua enää muualla kuin sängyn jalkopäässä.. Alan olla aivan todella kypsä tähän tilanteeseen, mutten oikeastaan osaa mitään tehdä asialle. Huh, tulipa tekstiä! Sainpahan avuaduttua ;)
