Reissupostaus osa 2 (Tukholma-Silja Symphony-Helsinki-kotimatka)

Ruotsin puolella jännitin kovasti esimerkiksi minimiehen ruokailuja, koska mulla ei ole hajuakaan miten pyydän edes englannin kielellä jotain lämmittämään lapselle ruuan? Onneksi tuo meidän isimies teki suuren vaikutuksen muhun ja näytti osaavansa kieliä. Muuten ois jäänyt nälkä koko porukalle. Kyllä minäkin osaan englantia, mutta en hemmetti uskalla puhua sitä. Kolmårdenissa oli myös hienosti huomioitu vauvat ja oli sijoitettu mikroja niin, että asiakas sai sitä itse vapaasti käyttää. On toki Suomessakin monesti niin, mutta tuolla oli lähes jokaisessa ruokapaikassa.

Kolmårdenin eläinpuistosta jatkettiin matkaa linja-autolla kohti hotellia (Skandic Ariadne), joka sijaitsi aivan sataman tuntumassa. Bussi matka, n.160km, sujui taas oikeen kivasti. Isi ja isopoikakin pääs vierekkäin istuun ja meidän jätkällä riittikin asiaa koko kahden tunnin matkalle. Pienempi nukkui lähes koko matkan ja mää sain taas torkkua ja levähtää, minkä nyt maisemilta maltoin. Kauempana Tukholmasta olis voinut ihan hyvin kuvitella olevansa perinteisellä Suomen haja-asutusalueella, mutta itse Tukholman maisemista ja vanhoista, ihanista rakennuksista pidin kovasti!

Hotelli oli aivan perushotelli. Ei mitään moitteita, muttei hirveesti kehujakaan.. Huone ihan ok, aamupala aivan hyvä yms. Sijainti oli kyllä kans tosi hyvä, että jos joskus tarvis muutenkin käydä Tukholmassa, voisin kyllä valita tuon. Ja huoneesta oli merinäköala, mikä oli kyllä plussaa. Hyvin tuolla yön nukkui.

Keskiviikkona lähdettiin puoli 10 linja-autolla kohti Tukholman keskustaan. Bussikuski jätti halukkaat Djurgårdeniin tai ihan keskustaan. Me valittiin keskusta. Ei oltu tehty sen suurempia suunnitelmia tuolle Tukholma-päibälle, niin käytettiin se kierrellen vanhaa kaupunkia ja keskustaa. Kuninkaan linnan nurkilla viihdyttiin jonkin aikaa ja shoppailtiin ainoastaan Åhlensin tavaratalosta. Niin ja pari pientä matkamuistoa. Kahvit juotiin jossain viihtyisässä pikkukuppilassa. Nopeesti meni päivä ja nähtävää ois kyllä riittäny varmasti toiseksi ja kolmanneksikin päiväksi. Esimerkiksi sen Djurgårdenin olisin halunnut nähdä itsekin, muualtakin kuin bussin ikkunasta. Kolmelta piti palata takas linja-autolle, joka vei meidät sitten satamaan.

Paluumatkan laivana oli Silja Symphony. Vastaanotto laivaan tultaessa yhtä mukava ja lasten kannaltahan tietysti erityisen kiva, kun Muumipeikko ja Pikku-Myy oli kans laivalla! Symphonyssä oli joitain huonompia puolia mun mielestä Serenadeen verrattuna. Esimerkiksi leikkialueita oli huonommin (no, riittävästi silti) ja myymälät vähän vähäisempiä (mikä harmitti, kun menomatkalla en ostanut mitään ja ajattelin paluumatkalla shoppailla kunnolla :D). Isoin puute oli kunnollinen lastenhoitohuone ja MIKRO! Ne kun löytyi Serenadelta. Kiva laiva oli silti tuokin. Jostain syystä mulla itellä vaan alkoi tuona paluumatkan iltana keinuttaan ja huimaan melko paljon. Mennessä ei tuntunut juuri lainkaan.

Käytiin illan aikana syömässä tällä kertaa "paremmassa" ravintolassa, eli maksettiin enemmän ja saatiin odottaa pitempään. Ruoka taas oli ehkä jopa vähän kehnompaa, kuin menomatkan ravintolassa. Lisäksi paluumatkalla henkilökunta tuntui olevan pääosin ruotsinkielistä. Englannilla onneksi pärjäsi.

Helsingissä oltiin takas torstaiaamuna n.kymmenen aikaan. Ajatuksena oli viedä vähän ylimääräisiä kamppeita autolle ja suunnata siitä käymään hotellilla mutka. No, lähdettiin ratikalla kohti keskustaa, rautatieasemaa. Siitä vaihdettiin kulkuvälineeksi metro, jolla mentiin Kalasatamaan. Olin nimittäin katsonut puhelimella reittioppaasta miten päästään helpoiten mun auton luo ja sen mukaan tuolla ratikka-metro-yhdistelmällä ei tarvitsisi kävellä kuin 200 metriä.. Jäätiin siis Kalasatamassa metrosta ja lähdettiin käveleen. En luottanut miehen "vaistoihin" siitä, mihin suuntaan pitäis matkata, vaan päätin kattoa puhelimen navigaattorista. Fiksua, jos osaa käyttää samalla vähän järkeä. Lähettiin käveleen navigaattorin osoittamaan suuntaan. Käveltiin... Käveltiin... Ja käveltiin... Yhteensä vähintään 5 kilometriä (mukana siis meidän vanhempien lisäksi rattaat, joissa vauva, 2 perässä vedettävää matkalaukkua ja 4-vuotias poika) ja reilun tunnin ajan. Jossain välissä tajuttiin, että navigaattori oli opastanut meitä ihan väärään suuntaan! Mun puhelimessa se ei ainakaan osaa sanoa, että "tee U-käännös", vaan näyttää reittiä siihen suuntaan mihin ollaan menossa! Eli meillä olis ollut matkaa se 200 metriä tai ehkä 500, mut TÄYSIN TURHAAN käveltiin ainakin 5 kilometriä ylimääräistä. Vähän ehkä meinas ärsyttää...

Kun oltiin vihdoin päästy autolle ja jätetty ylimääräisen tavarat sinne, suunnattiin läheiselle ABC:lle "aamupalalle". Kello oli tuolloin jo yksi. Siitä lähdettiin viemään hotellille tavarat ja levähtämään hetkeksi. Tuon viimeisen Helsinki-päivän aikana ennen kotiinlähtöpäivää käytiin vielä mun kaverilla Itä-Helsingissä kylässä ja Kampissa ettimässä lapsille synttärivaatteet.

Perjantaina suunnattiin vielä Kamppiin kattelemaan vähäksi aikaa ennen kuin lähdettiin ajeleen kotiin. Isimies ajoi lähes koko matkan. Ja kotimatka sujui kans ihan mukavasti. Jos nyt sitä ei lasketa, että käytiin yks turha mutka Mikkelissä, mikä pidensi matkaa ainakin tunnilla. Tällä kertaa ei ollut edes mun vika! Kotiin päästiin kuitenkin ehjin nahoin ja suht iloisin mielin!

Semmoinen reissunpoikanen meillä. Mukavaa oli ehtiä tehdä ja nähdä paljon, mutta myös stressaavaa vaihtaa joka aamu paikkaa. Tuollaiseen reissuunkin olisi voinut suoraan varata aikaa sen kaksi viikkoa. Seuraavalla kerralla sitten..

Näin meillä nautitaan helteistä!

Muutama viime päivä on saatu nauttia ihanista poikkeuksellisista helteistä ja meidän poppoo on käyttäny ne hyväksi! Mulla on joka kesälle muutama asia, mitkä täytyy tehdä ja nyt on ollu vihdoin mahdollista toteuttaa niitä surkeen kesäkuun jälkeen.

Sunnuntaina käytiin liikennepuistossa. Se on kyllä kaikessa yksinkertaisuudessaan tosi kiva paikka. Ja halpa. Liikennepuistoreissun jälkeen oltiin lähdössä torin rantaan jätskille, mutta matkan varrelta löydettiinkin kiva pieni koju, josta saatiin jätskitkin. Kyseisestä paikasta ois saanut myös meksikolaista sapuskaa, mutta tällä kertaa tyydyttiin jätskeihin. Koko reissussa meni vaan pari tuntia, mutta se riitti pelastaan päivän!









Maanantaina ilmat senku parani. Vietettiin päivä rannalla. Siis minä, pikkupojat ja ystävä ja sen poika. Toki rannalla lasten kans on ehkä kaikkee muuta kuin rentouttavaa, mutta pääsipähän lapset nauttiin ja uimaan ja saatiin me äiditkin aurinkoa. Poltin olkapäähänki jotku ihme sormenjäljet! Käytiin vielä Nallikarin leikkipuistossa, missä pysty mammatkin ottaan hetken rennosti jälkikasvun touhutessa. Kaikenkaikkiaan kuitenkin onnistunut ja mukava reissu ja se ilma <3

Oikea silmä ennen huoltoa

Vasen silmä ennen huoltoa

Sit pitikin jo pikapikaa kiirehtiä kaupan kautta kotiin laittaan sapuskaa ja syömään. Ja kauheella kiireellä muksut mummolaan ja ripsihuoltoon! Mun ripsien laittaja on niin mahtava tyyppi, että ei ees hirveen paljoo harmita käydä sen luona joka viikko, niinku nyt on täytyny. En tiedä miksi mulla varisee varsinkin toisesta silmästä tosi nopeesti pois nämä ripset. Seuraavaan huoltoon joudun kyllä menemään jo muualle, jos nyt ei ala pysyyn.

Matkalla Ranualle.

 Tänään suunnattiin Ranualle eläinpuistoon pikkupoikien ja mun äitin kanssa. Sää ei ainakaan huonontunut aiemmista päivistä. Eläinpuisto oli toki yhtä kiva, kuin aiempinakin vuosina. Nyt päästiin näkeen pari ruokintanäytöstäkin ekaa kertaa ja esikoinen pääs ratsastaan aasilla. Ranuan eläinpuisto on myös mukavan luonnonvarainen paikka esimerkiksi Korkeasaareen verrattuna. Yks iso miinus tulee ruokapaikoista! Itse eläinpuiston alueelta ei pystynyt ostaan oikeestaan muuta kuin jätskiä tai juotavaa! Alueen ainoa ravintola on sisääntulon yhteydessä ja sekin oli vähän turhan hieno ja tyyrin tuollaiselle paikalle, ainakin mun mielestä. Ja jos on kyseessä reissaus lasten kanssa, niin tuo mun äiti on ehkä maailman paras reissuseura! Se jaksaa niin kärsivällisesti olla mukana kaitsemassa näitä mun riiviöitä, ettei tartte yksin tehä kaikkee työtä!

Ei kiusaa paarmat!

Vähän vielä pitäis kasvaa karhun kokoiseksi.

Ihana nallevauva!

Moi!

Huh, muutama ihanan kesäinen perhepäivä vietetty, vielä jos Hailuodossa pääsis käymään. Viikon kohokohta edessä vasta lauantaina! Siitä lisää myöhemmin. I Can't wait!

Lauantain megamätöt

Lauantai! Ehdottomasti viikon paras päivä! Eikä varmaan vain mun mielestä. Saa olla koko poppoolla rauhassa aamulla, eikä (yleensä) oo kiire mihinkään. Nyt kun vauvauintikin loppu, niin ei tartte siitäkään stressata aamusin.

Eilinen alko yhtä laiskasti kuin lauantain vaan kuuluukin. Sit yhtäkkiä tuli meikäläiseenki vauhtia, kun appiukontekele ajo auton meidän pihaan! Nimimerkillä just suihkusta tulleena... No, aamupäivä/päivä meni appiukon kans kahvitellen jne. Ja miehen veli avovaimoineen tuli kans meille. Ei mitään erikoista.

Yks ukkelin ihana ystävä tuli meille grillaileen ja iltaa istuskeleen (okei, kello tais olla 2 kun se tuli). Ja minä pääsin kerranki vähemmällä ruuan laiton kanssa! Ja voi mitä ruokia!

nyhtöpossu

hampparin lisukkeet

ehkä maailman parhaat ranskikset!

pihvit ja pekonit

omnom

valmis hamppari ranskalaisilla

Melkein maailman parasta ruokaa <3 Ei lisättävää. Nam.

Pienenpieni 9kk

Joo, meidän pikkuisin täytti 9kk (kröhöm, jo juhannusaattona, mutta pistetään vaikka loman piikkiin?).

Pikku-N osaa kävellä reippaasti tukea vasten. Myös esimerkiksi taaperokärryn kanssa ja myös ulkona. Osaa kiivetä näemmä itse myös rattaista pois (kuten esikoisen syntymäpäivillä, kun meni tippumaan rattaista vaikka oli vöillä kiinni!). Nousee myös tukea vasten seisomaan joka paikkaan! Pikku-N jokeltelee iloisesti jo kunnon tavuja: mammammammammamaa tai tättättätätätää esimerkiksi. Pinsettiote on näppärästi hallussa.

 Pikku-N on harjoitellut myös pottailua jo. On käynyt istumassa potalla ehkä yhteensä 10 kertaa ja lähes puolilla pottakerroista on tehnyt jo pissat. Meillä edetään kuitenkin tässä asiassa hyvin hissukseen ja epäsäännöllisesti toistaiseksi.

Pikku-N kävi myös jo ensimmäisen "ulkomaan" matkansa, kun käytiin laivalla Tukholmassa ja Kolmårdenissa. Matka sujui mainiosti kaikin puolin myös pienen kanssa.

Pikku-ukko ei edelleenkään viihdy autossa, mutta ei enää huuda kurkkusuorana kaikkia matkoja. Onneksi.
N nukkuu alkuyön omassa sängyssä ja 12-2 välillä herätessä "vaatii" päästä viereen, missä meneekin loppuyö. Herää 1-3 kertaa yöllä ja syö vähintään kerran. Pikku-N saa rintamaitoa vielä 1-3 kertaa vuorokaudessa, muuten pullosta korviketta. N syö jo tosi monipuolisesti eikä oo tullut vastaan mitään, mikä ei sopisi. Seuraavaksi ruokavalioon lisätään maitotuotteet. Pikku-N haluaisi syödä itse kaiken ja sormiruokaileekin ahkerasti, lähinnä leivänpaloja ja kurkkusiivuja toistaiseksi.Tykkää kaikesta ruuasta (ja hiekasta, mullasta, nurmikosta). Menee hirveetä vauhtia koiran kupille, jos vain pääsee ja kaataa vedet lattialle sekä syö ruuat!

Pikku-N ja isoveljensä viihtyy kohtalaisen hyvin keskenään. Erityisesti N haluaa touhuta veljen lähellä; veli saattaa huutaa välillä että pikkunen sotkee sen leikit. Yleisesti tykkäävä toisistaan ja toistensa seurasta valtavasti.

N on hurmuri ja hymypoika, josta tykkäävät kyllä kaikki <3

Road trip to Kokkola

Käytiinpäs tänään päivän mutka Kokkolassa. Aamulla kymmenen jälestä lähettiin ajeleen ja illalla kasin maissa kotiin. Mukana siis minä ja pikkupojat, sekä mun äiti ja mummu. Mun äiti ja mummu on Kokkolasta kotosin ja halus päästä moikkaan sukulaisia. Erehtyivät kysyyn mua mukaan ja minähän lähen mihin vaan, kunhan joku huolii seuraksi :D

Eipä siinä Kokkolaa nyt suuresti ehtinyt nähdä sukuloidessa, mutta pakko laittaa tällaisia inspiraatiokuvia, mitä vanhempien ihmisten pihoilta saattaa saada.

 

Ai että! Mulla heräs niin halu saada itsellekkin vanhahko talo ja tuollainen ihana puutarha <3

Työttömyysbileet

Toissa päivänä käytiin "kuoppaamassa" edellinen työpaikka. Eli siis vietettiin vanhan työporukan kanssa läksiäisiä, kun meidän työpaikkaa ei ole enää. Minähän oon ollut viimeiset 10 kuukautta äitiyslomalla, eikä mun sopimus kyseisessä paikassa enää ollut voimassa, mutta luvattu oli, että olisin päässyt vielä takaisin.

Itse työpaikkaa en varsinaisesti tule ikävöimään. Ja samaa työtä voi kyllä tehdä Oulussa muuallakin. Mutta se työporukka! Sitä tulee kyllä ikävä. Ja toki myös asiakkaita, ainakin osaa niistä. Nyt pitäis alkaa pikkuhiljaa vissiin kattelemaan uutta työpaikkaa. En ole enää äitiyslomalla, olen työtön!

Käytiin siis Oskarin kellarissa syömässä. Jotkut kokoontui terassille jo aiemmin, mutta itse en päässyt/ehtinyt. Sapuska oli hyvää ja erityisesti ruuan kanssa nautittu päärynäsiideri! Edellisen sellaisen taisin juoda marraskuussa 2012. Mulla oli oma hovikuski reissulle, ihana ex-työkaveri, nykyinen hyvä ystävä.

Meidän pikkuinen mammanpoikakin oli pärjännyt isin kanssa ilman mitään ongelmia. Kivi vierähti sydämeltä, se kun on menossa viikon päästä mummulaan yökyläileenkin. Ihana, kun toinen ei oo enää ihan täysin riippuvainen minusta ja pystyn elämään jo vähän omaakin elämää.

Ennen lähtöä iski tietenkin älytön vaatekriisi. Pengoin koko vaatekaapin läpi, eikä tietenkään ollut taaskaan mitään sopivaa päällepantavaa. Kun ei ole tuollaisia tilaisuuksia koskaan, niin ei ole niihin sopivia vaatteitakaan. Lopulta päädyin tähän:

 

Paita: Seppälä

Legginssit: Only

Etu alalla näkyy mustat korkkarit, jotka on Dinskosta.

Tuon kyseisen paidan oon ostanut varmaan valehtelematta viis vuotta sitten (!!!) Seppälän alennusmyynneistä ja päällä se oli ensimmäistä kertaa toissapäivänä! Tulipahan pidettyä :p

Reissupostaus osa.1(Helsinki-Silja Serenade-Kolmården)

Palattiin siis perjantai-iltana myöhään meidän joka vuotiselta kesälomareissulta. Reissut on aina valitettavan pikaisia, kun miehellä on niin huonosti mahdollisuuksia pitää lomia kesäsin. Aloitettiin nämä reissaamiset vasta 2011, kun esikoinen oli noin vuoden ikäinen. En tiedä miksei kuljettu jo kaksistaan. Tosin mulla ei ollut lomia ennen tuon esikoisen syntymää, että oisko siinä selitys..

Anyway, lähdettiin siis viime sunnuntaina 29.6 joskus puolenpäivän maissa ajeleen kohti Helsinkiä. Mulla tosiaan oli ensimmäiset kauhuskenaariot liittyen kuopuksen kanssa autossa matkustamiseen; se kun ei oo autossa tykännyt istua ikinä! No, tyytyväinen se ei matkaan ollut, mutta ei itkenyt kuitenkaan hetkeäkään sitä omaa "en hengitä"-itkua, mitä tekee, kun jokin on oikeesti pielessä. Kitinää ja kätinää oli melko paljon, mutta nukkuikin. Minä ajoin ja ajomatkassa kesti melkein yhdeksän tuntia! Niin joo, tuo ukkokulta onnistui hankkiin itselleen ihan hirveen flunssan päivää ennen reissuun lähtöä, ja olikin sitten koko loman ihan veto pois..

Joskus ennen Lahtea vaihdettiin kuskia, koska minähän en suostu ajamaan lähelläkään Helsinkiä! Sopivasti tulikin sitten älytön liikenneruuhka. Jonkin onnettomuuden takia Lahden moottoritie eteni pahimmillaan 20km/h. Toivottavasti ei mitään vakavaa tietystikkään! Helsingissä sattui vaan yks läheltäpiti-tilanne, kun toinen auto meinas tulla kylkeen. Eipä tullu, kun osas kuski käyttää tööttiä, toisin kuin valitettavan monet ei tunnu osaavan. Saatiin autokin yöksi ihan hotellin nurkan taakse ilmaiseen parkkiin, joten menomatkassa ei mitään isompaa valittamista ole!

Yövyttiin ensimmäinen yö Hakaniemen Cumuluksessa. Hinta tuolle yölle oli n.90€, mikä ei Helsingin hotellista ole paljon. Oltiin samassa paikassa jo viime vuonna ja voisin palata myös ensi kesänä. Ei MITÄÄN valittamista. Sijainti todella rauhallinen, huone mukavan kokoinen ja hyvässä kunnossa, aamupala erinomainen. Hinta-laatusuhde ehdottomasti aivan sopiva. Ja kun tuo metro kulkee vielä aivan hotellin edestä, niin ei tarvinut kävelläkään pitkiä matkoja kahden lapsen kanssa. Tai ei olis tarvinut.. No siitä kohta lisää..

Maanantaiaamuna käytiin mutka leikkipuistossa, joka löydettiin myös ihan hotellin nurkan takaa. Viime vuonna sitä etsittiin ympäri kaupunkia.. Siirrettiin auto vähän kauemmaksi ilmaiselle parkkipaikalle, josta kuitenkin oli vain n.kilometrin matka meidän hotellille. Samaa parkkipaikkaa käytettiin viime vuonnakin ja se osottautui hyväksi valinnaksi. Aiempina vuosina ollaan jätetty auto johonkin Lauttasaareen kadun varteen ja matka sieltä keskustaan on ollut huomattavasti pitempi. Lähdettiin Kamppiin tapaamaan paria mun vanhaa kaveria, jotka asustaa nykyisin Helsingissä. Toista heistä oonkin nähnyt vain kerran esikoisen syntymän jälkeen! Ihana oli nähdä tyttöjä ja yllättävän luonnollista pitkänkin tauon jälkeen! Pian meille tulikin kuitenkin jo kiire alkaa selvittään tietä Olympia terminaaliin, jossa meidän piti olla 15.30, kun laiva Tukholmaan lähti 17.00. Seikkailtiin ratikalla lähelle, mutta käveltiin myös varmaan kilometrin matka.

No, laivaan ehdittiin hyvissä ajoin. Laiva oli siis Silja Serenade. Tuli ihan juhlallinen olo, kun laivaan astuessa bändi soitti ja joku tuli katteleen hytin numeroa ja opasti suoraan oikealle hissille ja neuvoi siitä kulun hytille. Hytti nyt oli mitä oli. Kaks kerrossänkyä ja ikkuna Promenadelle. Muuten laivassa oli mun mielestä erinomaiset palvelut ja ostosmahdollisuudet. Ja myös aamupala aivan maittavaa. Samppa ei tullut merisairaaksi, vaikka niin etukäteen pelkäsin. Ite tunsin keinumisen paljon enemmän ja kärsin huimauksesta. Myös pienin itkeskeli aina välillä, liekkö sitäkin vaivannut huono olo. Mikä taas aika erikoista: laivalta poistumisen jälkeen tuota ukkokultaa alkoi vaivaan keinutus ja vaivaa edelleen välillä!

 Tiistaiaamuna 9.30 laiva oli perillä Tukholmassa. Siitä meillä tulikin kiirus etsiä oikee bussi, joka vei meidät Kolmårdeniin. Löytyi onneksi helpolla, mutta viimeisiä me taidettiin olla, jotka tuohon bussiin nousi. Siksi  esikoinen ja isukki joutui istumaan viereiden ihmisten viereen, mikä nyt vähän harmitti, kun kyseessä oli kuitenkin 160 kilometriä.. Bussimatkakin meni kuitenkin tosi hyvin, vaikka sitäkin pelkäsin etukäteen. Molemmat muksut nukkui aikalailla koko matkan ja itekin sai levähtää kunnolla.

Bussi oli Kolmårdenin eläinpuiston parkkipaikalla joskus ehkä puoli 1 ja siitä kuljettaja jakoi meille liput, niin eläinpuistossa oltiin ehkä yhden maissa. Aikaa oli klo.18 asti, jolloin eläinpuisto sulkeutui. Tuossa ajassa täytyi ehtiä käydä myös safarikierros ja delfinaarioesitys.

 Aika kävi kyllä tosi vähiin ja loppumatkasta meidän täytyi melkein juosta, että ehdittiin kävästä syömässä ja katsoa suurin piirteinkään kaikki eläimet. Pihalla ois ollut vielä erikseen joku akvaario-meininki, joka ois myös maksanut erikseen. Sieltä olis löytynyt haita ja kaikkee sen sellaista, mistä meidän esikoinen olis kyllä tykännyt hirveesti, mutta eipä riittänyt aika.

 Itse Kolmårdenin eläinpuisto oli kyllä mun mielestä aivan mahtava paikka! Hintavakin kyllä, mutta ehdottomasti käymisen arvoinen. Ei voi edes verrata näihin kotimaisiin eläinpuistoihin, vaikka esimerkiksi Korkeasaarikin on suht. iso paikka.

 Safarikierros kuvassa näkyvillä gondoli-vaunuilla oli yksi etukäteen kovasti jännittettävistä asioista. Meidän isimiehellä kun on paha korkeanpaikan kammo! Mun mielestä kierros oli vaan huipulla tavalla jännittävä ja aivan mahtava kokemus, mutta isimies-parka pelkäs välillä niin, ettei voinut kattoa alas.

Kunnon näköalat!

 Tämä kaveri kuvassa jäi ehkä päälimmäisenä mieleen koko Kolmårdenista! Huippu tyyppi! Niin ilmeellä seuras meitä pleksin takana pällistelijöitä! Päästiin pari metriä tuosta eteenpäin, niin kuulu kauhea kolahdus, kun tuo tyyppi ilmeisesti nakkas jotain suoraan siihen pleksiin :D

Norsujakaan kukaan meistä ei ollut nähnyt aikaisemmin! Vähän itseasiassa petyttiin, kun kuviteltiin niitä vieläkin isommiksi! Ehkä ne olis sitä ollutkin, jos ois ihan viereen päässy!


Tässä nyt ensimmäinen sepostus meidän matkasta. Jatkan loppuun myöhemmin!