Se, mikä mut veti aina takas oli ehdottomasti työkaverit! Yhtä mahtavaa porukkaa tuskin tulee enää vastaan! Työ oli raskasta eikä aina niin mukavaa, mutta ihanat ihmiset ympärillä autto jaksamaan päivästä toiseen!
Monen silloisen työkaverin kans ollaan edelleen jonkinlaisissa väleissä, mutta kaks ob ylitse muiden. Näiden kahden kanssa tavataan noin kerran kuussa jonku luona kahvitellen ja seurustellen. Eilen oli taas treffit. Ei meitä taida yhdistää muu kuin silloinen työpaikka (jossa nuo kaks työskentelee edelleen) ja pienet lapset (jokaisella 2 alle 5-vuotiasta), mutta ei sillä oo väliä. Jokaisella on elämäntilanne muuttunut monta kertaa ja kaikki yhdessä ei olla tehty töitä ties kuin pitkään aikaan. Noiden ihanien naisten kanssa aika juoksee liianki nopeesti ja arki on pientä juhlaa joka kerta. Ja lapsilla on mukavaa, kun on leikkikavereita. En usko, että meidän välille mikään tulee. Seuraavaa tapaamista odotellen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti