Täällä jälleen, eli kuulumiset viideltä vuodelta!

 Oho, vaadittiin viisi vuotta, ammattiin valmistuminen, noin kolmen vuoden työura ja uusi perheenjäsen ennen kuin sain kirjoitettua seuraavan postauksen! Mutta hah, äitiyslomaa ei vaadittu, kuin muutama kuukausi, kun olen jo vailla jotain omaa tekemistä ja aivoille työskentelyä, joten hei! Täällä taas ollaan! 

Niin, tuossa tulikin hyvin tiivistetysti viimeisen viiden vuoden kuulumiset, heh. Tärkeimpänä tietysti: meidän perheeseen on syntynyt uusi vauva ja viimeistään nyt ollaan viimeistenkin määritelmien mukaan suurperhe. Joskaan edelleenkään en osaa mieltää meidän perhettä sellaiseksi. Heinäkuun lopussa meidän perhe täydentyi jälleen yhdellä pienellä miehen alulla. Vajaa 3,7kg ja 51cm täyttä rakkautta <3 Nyt tämä rakkaus on jo melkein 2 ja puoli kuukautta vanha ja osaa jo vaikka mitä. Voisin jälleen päivitellä, miten tämä aika juoksee. Haikein mielin ollaan luopumassa pienestä vastasyntyneestä ja ottamassa vastaan sosiaalinen vauva, joka on jo paljon muutakin kuin nukkuva nyytti.

Olenkin jo aiemmin kertonut opiskeluista ja niiden etenemisestä. Valmistuin sairaanhoitajaksi muutaman kuukauden suunnitellusta myöhässä; marraskuussa 2018, erikoistumisalana psykiatria. Jo opintojen loppuvaiheessa pääsin töihin aiempaan työssäoppimispaikkaani ja työskentelin tuolla noin puolentoista vuoden ajan ennen kuin vaihdoin paremmin opintoja vastaavaan työhön. Tuosta työstä jäinkin sitten äitiyslomalle kesäkuussa. Äitiysloman jälkeen minulla ei ole työtä, mihin palata, mutta mietitään sitä sitten myöhemmin. Haaveena olisi olla kotona, kunnes nuorimmainen täyttää kaksi vuotta, mutta talous tahtoo tökkiä jo nyt.. 

Mikä ei ole muuttunut viidessä vuodessa? No, edelleen murehdin ylimääräisistä kiloista, joita nyt on sen 25 ylimääräistä. Edelleen asustetaan samaa punaista puutaloa, nyt vaan huomattavasti ahtaammin. Edelleen rakastan leipomista ja mielellään myös sisustaisin, mutta näissä puitteissa se on aivan liian haasteellista. Matkustelu on pysynyt intohimona, mutta yks hemmetin k on sitä hidastanut huomattavasti. Valokuvaus myös säilynyt rakkaana harrastuksena, joskin mielellään oppisin sitä lisääkin. Ihmisenä minä en koe muuttuneeni mihinkään. Uutta olen oppinut ja tietysti viisi vuotta kasvanut, toivottavasti järkevämpään suuntaan, mutta sama Mari täällä edelleen pyörii. 

Pikainen päivitys tämän hetkisiin kuulumisiin olkoon tässä. Toivottavasti ei mene viittä vuotta seuraavaan kirjoitukseen. Ihanaa syksyn jatkoa jokaiselle!