maanantai 29. joulukuuta 2014

Taisin olla kiltti?

Joululahjoja! Ai että rakastankin niitä! Tänä vuonna mun on täytynyt olla ihan super-kiltti: sen verran paljon ja hyvin se tuo pukki muakin muisti! Pitemmittä puheitta tässä parhaat ja mieleenpainuvimmat.

 Saanko esitellä, uusi ystäväni Hercules! Tarkemmin sanottuna OBH Nordica Hercules -yleiskone! Kuvassa jo koekäytön jälkeen. Kyllähän tuli pizzataikinat helpolla tänään! Harmi vaan, että joku (MINÄ!) laitoin iiihan väähään liian paljon suolaa, ja koko pizzat lensi lopulta roskiin, mutta koneen vika se ei silti ollut!

 Tässä sen sijaan uusi paras ystäväni Lux, tarkemmin Electrolux UltraPower Plus -varsi-imuri, meidän kodin uusi pelastaja! Niiiin kätevä ollut jo esimerkiksi kuusen havujen imurointiin vähintään 2 kertaa päivässä. Jopa meidän 1-vuotias osaa ja tykkää käyttää, mikä lapsityövoima ;)
 Oral-B Vitality -sähköhammasharja. Seuraava kuva perustelkoon tämän tarpeellisuuden.

Kaapin hyllyllinen suklaata ja etenkin ihania englannin lakritseja, nam!


Ensimmäiset osat uuteen keräilykohteeseen: Taika -kahviastiastoon. Niin tykkään!


Anna-Leena Härkösen Kaikki oikein. Härkönen on yksi ehdottomista suosikkikirjailijoista, ehkä jopa paras suomalainen. Hänen tuotantoaan on tullut kahlattua uskollisesti läpi, joten nyt sitten tämän vuoro.

Lisäksi paketeista paljastui mm. kaksi uutta muumimukia; juuri tänään laskin että yhteensä noita on kertynyt jo 27 kappaletta! Sukkia oli tietysti myös ja kaikenlaista pienempää, mutta yllä kuitenkin suosikit.  
Mitäs te saitte?

lauantai 27. joulukuuta 2014

Meidän jouluaatto.

Joulu alkaa olla ohi. Haikein mielin on minunkin tunnustettava se tosi asia, että arki koittaa. Ehkä nämä välipäivät voi kuitenkin vielä jouluksi laskea? Meillä ainakin syödään jouluruokaa vielä tänäänkin ja tontut saa hyppiä ikkunassa kyllä ainakin uuteen vuoteen.


Aatto meni tosi mukavasti! Melkein voisin sanoa, että paras aikuisiän jouluaatto! Herättiin rauhassa ja touhuiltiin viimeiset jouluvalmistelut: kinkun kuorutukset, kastikkeet ja liinan silitys yms. Kyllähän siinä taas vähän kiirus tuli, kun anoppi oli kutsuttu ruokapöytään yhdeksi. Kuitenkin ehdittiin syödä kaikessa rauhassa ennen pukin tuloa!


Joulupukki meille löytyi Facebookin kautta ja hyvä pukki olikin! Vähän etukäteen jännitin, miten käy ventovieraan pukin kanssa, mutta onneksi pelko osottautui turhaksi. Lapsetkin suhtautui pukkiin tosi kivasti, kumpikaan ei pelännyt!

Lahjoja varsinkin vanhempi poika sai ehkä vähän överisti, nuorempi ihan sopivan määrän, ja äitiä ja isiäkin muistettiin aivan mukavasti. Lahjoista lisää ihan erillisenä kirjoituksena. En tiedä miksi, mutta ite rakastan ostaa lahjoja! Varsinkin joulun aikaan on aivan ihana shopata kunnolla muille! Ehkä se johtuu siitä, kun 11 kuukautta vuodessa sitä kuitenkin keskittyy ostamaan eniten itselle ja ehkä omalle perheelle.

Joulupukin käytyä keitettiin kahvit. Kahvin kanssa meillä oli tarjolla joulutorttuja, pipareita, kolmen sortin pikkuleipiä, glögikakkua ja suklaista maustekakkua. Kaikki maistui tosi hyvältä ja kaikkea riittää syötäväksi kyllä edelleen. Kahvittelun lomassa auottiin rauhassa vielä viimeiset lahjat ennen kuin anoppi suuntasi kotiin ja me alettiin jatkaa matkaa mun vanhempien luokse.

Mun vanhempien luona jouluiltaa vietti myös mun veli avovaimoineen. Syötiin vielä uudelleen vähän ja olipa pukki pyörähtänyt sielläkin erikseen. Paketteja riitti auottavaksi vielä useita jokaiselle. Loppuiltaa istuskeltiin rauhassa paketteja aukoen ja tutkien, kunnes yhdeksän jälkeen palattiin kotiin joulusaunan lämmitykseen. Lapsetkin jaksoi vielä saunoa ennen nukkumaan menoa.

Joulu sujui hyvällä aikataululla: mihinkään ei tullut liian kiire, eikä tylsyyskään ehtinyt vaivata. Rennolla mielellä oltiin koko päivä ja ilta. Siitä huolimatta joulupäivä oli kuitenkin enemmän mun makuun! Ja voihan se olla, että ens joulu pysytään ihan vaan omalla porukalla kotona.



 

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Me käymme joulun viettohon.

Valehtelematta koko viikonloppu ja alkuviikko on mennyt joulu valmisteluissa! Nyt alkais vihdoin olla valmista. Kiirettä on pitänyt, mutta hyvällä tavalla ja oon nauttinut kaikesta puuhastelusta ihan täysillä! Nyt hiljennytään meilläkin joulun viettoon ja seuraavaa päivitystä luvassa kunhan kinkut on sulateltu (OMNOMNOM). Sitten tulen kertomaan meidän joulun vietosta, lahjoista yms. sekä esittelemään lisää kotia!

Nyt:

Hyvää Joulua kaikille!

torstai 18. joulukuuta 2014

Rv 22+1

Tällä kertaa tuoretta päivitystä masun kasvatuksesta! Eilen sain neuvolasta raskaustodistuksen ja nyt pitäisi alkaa laitteleen Kelalle hakemuksia. Niin vihaan sitä touhua! No, ehkäpä samalla sais inspiraation hakea myös opintotukea ja mitähän kaikkea, huh.

Pitäisi kai myös päättää otanko tälläkään kertaa äitiyspakkausta vai en. Tykkään kyllä tämän vuoden pakkauksen sisällöstä ja vaatteiden väreistä, mutta loppujen lopuksi en taitaisi tarvita siitä juuri mitään! Kynsisakset, harja ja purulelu olisi ehkä tärkeimmät, ja noihin tuskin se korvaava rahasummakaan uppoaa?


 Toisaalta korvaava rahasummakin on aika onneton, että hukkaan se menisi helposti sekin.. No, aikaa miettiä onneksi vielä on! Meillä molemmat pojat on nukkuneet ensimmäiset parikuukautta tuossa äitiyspakkauksen laatikossa, mutta nyt ajatus on alkanut hirvittää, kun luin täältä pakkauslaatikon mahdollisista myrkkypitoisuuksista. Mutta pinnasänky tuntuu niin kamalan isolta vastasyntyneelle! Missä te olette nukuttaneet vauvanne ensimmäiset kuukaudet?

Tämä raskaus etenee hyvin samalla tavalla kuin aiemmatkin. Olo on kaikinpuolin ihan hyvä. Närästys vaivaa joka päivä enemmän tai vähemmän, riippuen muunmuassa siitä mitä syön, mihin aikaan ja kuinka hyvin olen nukkunut! Toinen vaiva on edelleen unettomuus: en saa unta iltaisin ja heräilen keskellä yötä. Nyt unettomuus ei ole onneksi ollut yhtä pahaa, kuin aiemmin, mutta olisi silti kiva voida nukkua kunnolla! Onneksi selkä ei ainakaan vielä vihoittele, eikä liitoskivut tms. ole vaivanneet. Mutta vielä ehtii..




keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Muumi-piparkakkutalo Marin tapaan.

Kuten jo usein on varmaan käynyt ilmi, niin minä tykkään leivonnasta tosi paljon! MUTTA, missään välissä en ole kehunut olevani siinä mikään mestari, enhän? Koska sitä en todellakaan ole! Tällä viikolla esimerkiksi kaikki on mennyt enemmän tai vähemmän pieleen..

Maanantaina menetin piparkakkutalo-neitsyyteni alkamalla rakentaa muumitaloa. No, useita osia sai tehdä kahteen kertaan, koska poltin ensimmäiset uunissa, talo romahti ja sortui täysin kokoamisvaiheessa ja 6 seinää ja 6 katon palasta muuttui kummasti viideksi. Lopputulos oli... No, tämä:




Oh my god... Miksei kukaan kertonut, että tavallinen piparkakkutalo on ehkä tsiljoona kertaa helpompi? Kuka haluaa ostaa muumitalon muotit? Hakea saa heti!


sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Joulu tulee, oletko valmis?

Nyt se iski minuunkin! Nimittäin joulustressi! Tahtoisin valmistella vielä vaikka ja mitä, mutta nyt tuntuu, että aika käy pelottavasti vähiin! Ja minä sentään aloitin jo ennen marraskuun puoliväliä! Joka päivälle riittää nyt jotain leipomus-, koristelu- tai lahjajuttuja, ja viimeiset ystäville menevät lahjat pitäisi ehtiä myös toimittaa heille ennen joulua! Toisaalta nautin tästä kaikesta, ja tiedän kyllä että joulu tulee vähemmälläkin, mutta toisaalta pyrin täydellisyyteen ja haluan toteuttaa enemmän, kuin mihin pystyn!




Mutta, kuten kuvastaa näkyy: lahjoja meillä on paketoitu jo useana iltana, yksi piparisatsi on ehditty leipoa ja viimeinen kuva vinkkaa (epäonnistuneisiis) joulukorttikuvauksiin! Ja saatiinhan ne kortitkin postiin asti ajallaan, että eiköhän tästä selvitä vielä jotenkin?

Vielä pitäisi paketoida lahjoja noin miljoona, ostaa niitä ainakin neljälle ihmiselle (joista ainakin pari on ihan mahdottomia!), leipoa uus satsi pipareita ja torttuja, sekä pikkuleipiä lahjaksi ja joku kuivakakkukin! Siivoaminen olisi ehkä myös aika oleellista ja loput koristelutkin voisi varmaan hoitaa jo ENNEN joulua? Puhumattakaan joulupukin järjestämisestä... Huoh, vielä yksi kuppi kahvia kiitos!

perjantai 12. joulukuuta 2014

Rv 19+4

30.11.2014

Nyt eletään selvästi sitä keskiraskauden loistofiilistä! En todellakaan muista kokeneeni tällaista kahden vanhemman lapsen raskauksissa, mutta nyt tuntuu, että virtaa kyllä riittää. Mahtava olo! Liekkö aiemmissa raskauksissa tämän olotilan puuttuminen johtunut siitä, että olen käynyt töissä koko raskausajan. Oikeastaan mitään fyysisiä oireita ei ole, mitkä tätä mun intoa latistaisi. Ainoat ongelmat on närästys, joka alkoi noin viikko-pari sitten, sekä jo välillä vaivaavat univaikeudet.

Närästys on ollut uskollinen vaiva jokaisen raskauden läpi. Rennie on mun paras ystävä! Nyt se on vaivannut muutamana päivänä jo käytännössä ympäri vuorokauden, ennen kuin älysin Rennietä hommata. Sillä pysyy kuitenkin suht hyvin kurissa.

Univaikeudet on myös vaivanneet jokaisessa raskaudessa: en saa unta illalla tai herään valvomaan keskellä yötä. Nyt nämä tosin alkoivat vaivaamaan jo tosi aikaisessa vaiheessa! Tähän helpotusta on tuonut tämä yleinen kaikkeenkykenevä olotila.

Koska tämä raskaus on ollut tähän mennessä hyvin samanlainen, kuin aiemmat, on mulla vahva epäilys, että meille tulee jo kolmas poika! 9. päivä toivottavasti selviää. Oikeastaan mää ehkä toivonkin poikaa. Tämä kuitenkin mitä suurimmalla todennäköisyydellä on meidän viimeinen lapsi, niin olisihan se hänellekin helpompaa, kun on poikia jo kaksi talossa ja saisi heistä leikkikaveria. Toki meidän pojat varmasti ottaisi tytönkin mukaan leikkeihin, mutta ei se kuitenkaan ole sama asia. Lisäksi olisi niin helppoa ja halpaa kierrättää kaikki poikien vaatteet ja lelut vielä kolmannelle, eikä hankkia kaikkia uusia yhtäkkiä tytölle. Tottakai musta olisi kuitenkin mukava myös hoitaa pientä prinsessaa ja pukea joku pinkkiinkin sekä kasvattaa mukaan jakamaan naisten juttuja mun kanssa. Tulkoon kumpi vaan, meille kelpaa :)

Nyt tästä raskaudesta alkaa pikkuhiljaa tietää jo kaikki. Ajattelin kuitenkin rakenneultraan asti pitää sitä vielä sisäpiirin tietona, ennen kuin julkaisen nämä postauksetkin kaikelle kansalle.

torstai 11. joulukuuta 2014

Rv 16+1

6.11.

Kahteen kertaan jo ehditty ultrassa tarkistaa vauvan olemassa ja viikot, joten kyllä se taitaa sieltä vaan tulossa olla. Asiaa on tässä jo jonkin aikaa ehditty sulattelemaan ja kyllä se nyt on jo täysin hyväksytty ja iloinenkin asia. Että tervetuloa vaan meille pieni!

Olo on onneksi jo aivan hyvä! Oikeastaan pahimmat olot kesti viikot 6-9 tai 10 ja sitten varsinkin pahoinvointi hävisi onneksi kokonaan. Väsymys on edelleen ajoittain aivan uuvuttavaa, mutta pääosin olo on onneksi tosi hyvä!

Vatsakin on tässä ehtinyt jo jostain pullahtaa esiin. Oikeastaan musta tuntuu, että se tuli jo 3-4 viikkoa sitten. Toki vasta hyvin vähän, mutta tietyissä vaatteissa sen kyllä jo huomaa. Kaikkein huvittavinta asiassa on ehkä se, että vaikka näen omia vanhempia viikoittain, en oo heille vielä uskaltanut mitään asiasta sanoa.. No, jossain vaiheessa se selviää.

Esikoiselle kerrottiin tulevasta pienokaisesta vajaa viikko sitten. Nyt on yksi innokas odottaja lisää! Kovasti yhdessä jo mietitään tuleeko sieltä tyttö vai poika ja mikä laitettaisiin nimeksi. Rakenneultra on joulukuun alussa, joten jospa me sitten tiedettäisiin lisää!


keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Rv 7+3

8.9.2014
Kävin eilen varmuuden vuoksi yksityisellä utrassa. Lähinnä jännitti, ettei raskaus ole kohdunulkoinen, mutta samalla sitten tarkistettiin alkioiden määrä (!!) ja koko. Raskausviikoiksi varmistui nuo 7+3 ja laskettu aika on 22.4.

Väsymys ei ole ainakaan helpottanut yhtään! Voisin aivan helposti viettää kaikki päivät vain maaten ja nukkuen! Pahoinvointi on onneksi jäänyt suurimmaksi osaksi aamuihin ja aamupäiviin, kun sitä aiemmin oli ihan koko päivän! Tosin määrä on pahentunut siinä määrin, että tänäkin aamuna aamupala jäi osittain syömättä, kun piti lähteä vessaan yökkimään.

Olo on kaikinpuolin ihan kamala, ja se näkyy myös ulospäin! Ehkä tästä kuitenkin selvitään...

tiistai 9. joulukuuta 2014

Rv 6+6 (luultavasti)

 4.9.2014

Jep. Raskaana. Plussasin vajaat kaks viikkoa sitten. Neuvolaan en oo vielä aikaa saanut, mutta netin mukaan viikkoja ois nyt tuon 6+6 ja laskettu aika menis huhtikuun loppupuolelle.

Ei tässä nyt ihan näin pitänyt käydä. Mun oli tarkoitus ottaa vihdoin aikaa vähän itselle ja kasvattaa rauhassa tuo nuorimmaisin vähän isommaksi ennen kuin harkitsisinkaan kolmatta lasta. Kuitenkin haaveissa on ollut vielä yksi.. Valittaminen ei vaan auta, joten pakko yrittää sopeutua ajatukseen kolmannen tulosta ja yrittää kääntää iloksi tämä juttu...

Tämä väsymys tappaa mut. Olo on joka päivä kuin pahimmassa krapulassa; tiedättehän, kun ei jaksa kylkeä kääntää ja liikkuminen sängystä vessaan vaatii jo kaikki voimat. Siihen päälle vielä jatkuva etova olo. Nälkä on kyllä ihan kokoajan, mutta mitään ei tee mieli ja kokoajan ällöttää. Jopa veden juonti aiheuttaa yökkäysrefleksin.

Eli ei, en ole muistanut liikkua, enkä pysyä tiukassa dieetissä. En vaan jaksa ajatella niin pitkälle..


Salaisuus.

Mulla on ollut pienen pieni salaisuus. Tarkemmin sanottuna tällä hetkellä vajaa 400grammainen. Ja nyt aion paljastaa sen julkaisten seuraavien päivien aikana muutaman päiväkirjamerkinnän tältä syksyltä! Nämä toivottavasti myös vähän selittää mun pitkää blogitaukoa ja esimerkiksi dieetin loppua keskenkaiken. Aluksi ajatukset oli hyvin ristiriitaisia, mutta nyt nautitaan ja odotellaan jo ihan täysillä. Mutta ajankohtaisia kuulumisia myöhemmin!

maanantai 8. joulukuuta 2014

Suklaa-banaanipikkuleivät

Tylsän päivän piristeeksi leivottiin tänään esikoisen kanssa pikkuleipiä joulupakettiin ja toki myös itselle.Löysin kokonaisen kirjan pikkuleiville kirpparilta parilla eurolla jokin aika sitten ja nyt päätettiin ruveta tositoimiin. Ongelmana vaan oli, että kirja taitaa olla melko jenkkiläinen ja suurin osa resepteistä sisälsi sellaisia ainesosia, mitä ei edes meidän lähimarketista saa..


Valittiin vähistä vaihtoehdoista toteutukseen tämä:



Ja ohje on tässä:

Suklaa-banaanipikkuleivät
n.20kpl

125g voita
1,5dl hienoasokeria
1 kananmuna
1 banaani
2,7dl jauhoja
1tl leivinjauhetta
1tl piparkakkumaustetta
2 rkl maitoa
100 g suklaata pieninä paloina
n.1dl rusinoita




Lämmitä uuni 190 asteeseen.
Vaahdota voi ja sokeri. Lisää muna vähitellen välillä vatkaten. Survo banaani ja lisää se seokseen. Vatkaa seos notkeaksi.














Siivilöi seokseen jauhot, leivinjauhe ja piparkakkumauste ja sekoita lastalla käännellen. Lisää maito ja kääntele sekaan suklaa ja rusinat. Pudottele taikinaa teelusikallisina uunipellille riittävän kauas toisistaan. Paista uunin keskitasolla 15-20min., kunnes pikkuleivät ovat vaalean kullanruskeita. Anna jäähtyä.

Valmiit pikkuleivät!
Hyviä olivat! Erityisesti lapselle tietysti maistui liiankin hyvin!

Koska nämä tosiaan tulevat myös lahjaksi, piti pikkuleiville olla arvoisensa purkki! Se tehtiin näin:


1. Tarvittiin riittävän reilun kokoinen lasipurkki pestynä. Isompikin olisi saanut olla. Tässä tilaa n.15 pikkuleivälle.
2. Valkoinen kreppipaperi liimattiin erikeeperillä purkin päälle. Kanteen omansa.
 3. Valmiista pitsinauhasta leikattiin sopiva pätkä, jonka sidoin purkin ympärille kauniiksi rusetiksi ja etiketiksi pikkuleipäkirjasta "pakettikortti".

Mielikuva lopputuloksesta huomattavasti kauniimpi kuin lopputulos oikeasti. Mutta ainakin on itsetehty ja persoonallinen takuuvarmasti!

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Yhtä juhlaa

Viikonloppu meni juhliessa, enempi tai vähempi. Perjantaina saatiin isimies kotiin, muutama tunti ehdittiin viettää aikaa yhdessä ja lähdin edesmenneen firman pikkujouluihin. Tai ainakin tyttöjen kanssa ravintolaan syömään!

Meidän pikkujoulun tyngät oli tosi kesyt. Käytiin syömässä ja lähdettiin kotiin. Jokainen oli vielä liikkeellä omalla autolla. Asukriisiä meinas pukata vaan taas pahemman kerran! Olin ennalta suunnitellut vaatetukseni, mutta kyseiset legginssitpä löytyikin kaapin sijaan pyykkikorista tarpeen vaatiessa! Varasuunnitelmaksi päätyi tämä:



No, onnistuin vielä unohtaan neuletakin tuosta päältä, niin meinas kylmä tulla ravintolassa! Käytiin siis syömässä Crecianissa. Pieni, max 10 pöytäinen kreikkalainen ravintola Oulun keskustassa. Tilasin itselleni Halloumikanaa pääruuaksi. Ruuassa ei ollut kellään meistä mitään moittimista ja annoskin oli sen verran reilu, että osa jäi syömättä. Myös palvelu oli erinomaista! Tuona iltana tuolla oli töissä mun laskujen mukaan 5 tarjoilijaa! Ja ruuatkin saatiin n.20 minuutin päästä tilaamisesta! Syötiin vielä jälkiruoka-annokset ja lähdettiin jokainen omille teille, eli kotia kohti. Mukava pieni piristys arkeen ja ihana nähdä ihania naisia!

Lauantaina vietin sitten omaa syntymäpäivääni! Olin etukäteen kutsunut perheeni ja muutaman ystäväni käymään kakkukahvilla ja muuten oltiin omalla porukalla vaan kotona tällä kertaa. Huh, 25 tuli täyteen mullakin, mihin tämä aika rientää?

Mun syntymäpäivä näytti tältä:


Leivoin iki-ihanan pätkiskakun! Mun ehdoton lemppari!


Äiti toi kukkia!

Itsenäisyyspäivä

    
Ihan mahtavan sävyinen H&M:n kynsilakka.
Lahjaksi sain mm. suklaata, leffaliput, Kinuskikissan leivontakirjan, muumimukin ja voileipägrillin! Ihan tosi kiva oli viettää synttäreitä näinkin, ehkä ens vuonna isommat bileet. Illalla tehtiin mitä kaikki muutkin suomalaiset: tuijotettiin TV:stä kättelyä ja arvosteltiin ihmisten vaatetusta.

Tänään kurvattiin vielä kaverin pojan, ja samalla pojan kaverin, 5-vuotis synttäreille ennen kuin meidän isin piti taas jatkaa matkaa kohti työasuntoa.

Tämä viikonloppu menikin yhdessä hujauksessa ja melko kova tempoinen viikonloppu olikin. Tästä on hyvä jatkaa kohti ensi viikkoa, jolloin vauhti ei ainakaan hidastu!

perjantai 5. joulukuuta 2014

Reissuleski

Huh, ensimmäinen viikko reissutyöleskenä lähenee loppuaan! Mukava kyllä saada meidän iskä viikonlopuksi takas kotiin, ei taideta päästääkään enää lähtemään! Nyt, kun viimeistä kokonaan yksinäistä päivää täällä vietellään niin alkaa olla tosissaan ikävä aikuista seuraa! Toisaalta tähän yh-arkeen on alkanut tottua, ja esimerkiksi iltalenkki menee jo rutiinilla.

Niin, arjessahan meidän isukin poissaolo ei kovin monessa näy. Oon tottunut pyörittämään arkea paljolti yksinään muutenkin. Isoimpina muutoksina mun elämään tällä viikolla on tullut iltalenkit, kun koira täytyy käyttää sekä lumityöt, jotka jouduin tekemään ihan itse! Missä toki ei sinänsä mitään vikaa ole, en vaan oo noita kumpaakaan tottunut arjessa hoitaan! Lisäksi meille tuotiin keskiviikkoiltana uudet sohvat, jotka sain sitten kahden pikkuapurin kanssa laittaa käyttökuntoon. Tosin piti hälyttää isä avuksi siirtämään vanha sohva pois.

Eniten isän poissaolon on huomannut esikoinen, joka on kyllä joka päivä vaatinut saada soittaa isälle ja haukkunut tämän puhelimessa mm. tyhmäksi, kun ei vieläkään ole tullut kotiin. Ensimmäisinä päivinä sain myös lohdutella, kun lapsi pelkäsi, ettei isi tulekaan enää ollenkaan kotia. Joka päivä esikoinen on isää kysellyt, mutta etukäteen pelkäämääni mulle kiukuttelua esimerkiksi ei ole ollut. Myöskään ikävä ei tällä ensimmäisellä viikolla ole lasta vaivannut niin paljoa, kuin olisin kuvitellut.

Mulle aikuisen seuran puute on näkynyt eniten tietokoneella kulutetun ajan lisääntymiseen. Kaikki illat olen jumiutunut Facebookkiin tai blogeja lukemaan, joten nukkumaan meno on siinä samalla viivästynyt ihan liikaa. Ja onhan se yksinäistä, kun ei ole ollut ketään kenelle kertoa päivän kulusta ja lasten kuulumisista, kun ei kokoaikaa viitsisi soitellakaan. Eikä se toki sama asia olekaan.

No, tänään me saadaan isi kotiin ja nautitaan siitä koko viikonloppu täysillä! Liian pian koittaa kuitenkin taas maanantai, ja uusi yksinäinen viikko voi alkaa...

torstai 4. joulukuuta 2014

Hampaista.

Joo-o, oon niin vahva kilpailija vuoden äiti palkintoon taas että! Oli nimittäin meidän 4-vuotiaan hammastarkastuskäynti tänään. Kertooko jo kaiken? Tämä vuoden äiti on muitanut huolehtia lapsen hampaiden hoidosta niinkin hienoon malliin, että pääsen kuskaamaan jälkikasvuani tammi-helmikuussa hampaiden paikkautuksessa! Oli reikiä, tarkkaa määrää hammashoitaja ei edes kertonut, mutta enemmän kuin yksi. Voin kertoa, että meinas itku päästä.



Omia hampaita oon saanut paikkauttaa koko aikuisiän tämän tästä, mutta lapsena mulla ei ollut kuin yksi tai kaksi reikää. Miksi siis mun pojalla on! No: kiireessä lapsi huolehtii usein itse hampaanpesun. Varmasti ainakin puolet pesukerroista on sellaisia, että annan hänen hoitaa pesun itse, katson vierestä. Mehua meillä juodaan lähes päivittäin. Karkkipäivä on kyllä, mutta siitäkin saatetaan joustaa ja joustetaankin vähän turhan usein! Etenkin keksejä ja muita vastaavia saa aina mummolassa ja käydään siellä kuitenkin vähintään kerran viikossa. Xylitol-pastilleja kyllä ostetaan, ja lapsi tykkää niistä, samoten purkkaa, mutta kun niitä pitäisi muistaa vielä säännöllisesti käyttääkin! Voi itku.


Tiedän kyllä, mistä lapsen hampaiden reiät johtuu. Miksi ihmeessä siis annan näin tapahtua? Vastaus on yksinkertainen: koska oon heikko! Oon nimittäin itse aivan toivoton sokerihirmu, niin en kai mää voi lapseltakaan kieltää makeita, jos itse syön vieressä? Nyt lupaan sen itselle, lapselle ja teille kaikille, että tähän tulee muutos! Heti!

Omat reiät ja niiden hoidon vielä kestän, mutta niin käy sääliksi tuo lapsirukka, kun joutuu hampaiden paikkautukseen. Ja minun takia. Voi voi..

Että sellainen vuoden mamma täällä!

Ps. Ai niin: aamupäivän kruunas vielä parkkisakko, jonka sain, kun en muistanut laittaa parkkikiekkoa. Jei.

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Päivä ponipihalla.

Oon hyvä lukemaan aina nuo ilmaisjakelulehdet, mitä meille Oulun alueella jaetaan. Viimeksi viime viikolla bongasin moisesta Pelastakaa lapset ry:n -järjestämän perhetapahtuman, joka järjestettiin viime lauantaina.

Kuva Kalevan sivuilta.
Lähdettiin tapahtumaan kokoonpanolla minä ja lapset sekä ystävä kahden lapsensa kanssa. Isimiehet sai jäädä kotiin! Tapahtuma alkoi keitto-ja kahvitarjoilulla Villa Hannalassa, joka on varsinkin ulkoapäin todella romanttisen kaunis ja näyttävä huvila täällä Oulussa. Enkä ookkaan kyllä aikaisemmin tuolla käynyt. Keitto oli hyvää ja lapsillekin maistui. Kahvi vielä parempaa! Jälkiruuaksi sai vielä tikkarin ja suklaata!

Hannalasta lähti ilmainen bussikuljetus Hietasaaren ponipihalle, jossa tapahtuma jatkui. Meidän muksuille jo bussiin pääsy on elämys: niin vähän niillä matkustellaan!

Ponipihalla kierreltiin katselemassa poneja, aasia, laamoja ja lampaita. Ei pienet lapset sen enempiä tarvikaan! Erään ponin vetämän kärryn kyytiin pääsi myös ajelulle! Myös ponipihalla tarjoiltiin karkkeja ja pipareita, niin jo oli lapset lahjottu onnellisiksi ;) Onneksi oli meidän karkkipäivä!

Ihan mahtavaa, että tuollaisia tapahtumia lapsiperheille järjestetään ja kaiken lisäksi ILMAISEKSI kaikki! Tykästyin kyllä tuohon ponipihaan kans tosi paljon! Mahtava olikin kuulla, että nykyisin se on myös yleisölle avoinna (talviaikaan erillisestä tilauksesta, mutta silti), kun aiemmin tuolla ei vissiin ole ollut suotavaa edes käydä!

Lisää tällaisia toivon minä! Yleisesti ottaen Oulu on mun mielestä muutenkin hyvä kaupunki lapseperheelle!



tiistai 2. joulukuuta 2014

DIY: Posliinimaalatut lautaset ja jääkaappimagneetit

Jostain oon onnistunut kaivaan kipinän askarteluun ja etenkin lasten kanssa loogisesti. Oon ihan älyttömän huono keksimään mitään ideoita, mutta niitä onneksi on jostain putkahdellut.

Mun äitille me taiteiltiin posliinisia tarjoiluastioita. Astiat tietysti ostin, jos olisi ollut aikaa olisin hakenut kirpparilta, mutta Citymarket sai kelvata. Tilasin posliinitussit netistä, Sinellistä. Tällaista me sitten saatiin aikaan:


Helppoa kuin mikä: lautasen pitää olla täysin puhdas ja kuiva ennen taiteilua. Senkun annoin lasten piirtää vaan, sitten käytettiin uunissa tussipakkauksen suosittelema aika, jotta väri tarttuu kiinni. Pitäisi kestää jopa konepesua.


Persoonallinen lahja ainakin, jos ei muuta. Ja mikseipä noita johonkin voisi käyttääkin. 4-vuotias taiteili isomman lautasen, 1-vuotias pienemmän.

Isänpäiväksi askarreltiin isomman pojan kanssa itsetehtyjä magneetteja, joihin idean sainkin Sallan blogista täältä. Näitä tehtiin isille ja molemmille papoille kaksin kappalein. Magneetit ostin Clas Ohlsonilta, nuo puiset sydämet Suomalaisesta kirjakaupasta ja nappeja ynnä muita koristuksia Kärkkäiseltä. Meillä kun aiemmin ei ole askarreltu, niin ei ole päässyt mitään nappikokoelmaa kertymään.



Taas niin helppoa ja mukavaakin! Liimasin magneetit noihin "alustoihin" ehkä jotain 2 tuntia ennen koristelua ja hyvin pysyivät. Pojan annoin liimata itse kaikki koristeet Erikeeperillä ja jätettiin kuivumaan yön yli. Naurettavan pieni vaiva ja tosi kauniita magneetteja saatiin! Kiitos vielä ideasta Salla!