maanantai 26. lokakuuta 2015

Matka jatkuu.

No niin! Nyt taas reiluksi kuukaudeksi venähtäneen lorvailun jälkeen otan itseäni niskasta kiinni ja jatkan laihduttamista. En jaksa vieläkään olla niin tiukka, kuin aiemmin ja aion sallia itselleni esimerkiksi kahvipöydän herkuttelut sukulaisten tai ystävien kanssa, kunhan kahvittelusta ei tule joka päiväistä, eikä siitä tule.

Tämä on nyt sitten uusi alku projektille ja unohdan jo aiemmat karisseet kilot. Nyt painoa on reilu 5 kg enemmän kuin ennen raskautta ja tavoitteeseen on matkaa vähintään reilu 10 kg! Edelleen imetän, joten mihinkään kovin erityisiin ruokavalioihin ei sen puolesta ole mahdollisuutta. En missään nimessä aio antaa minun painon pudotuksen vaikuttaa imetykseen millään tavalla. Liikkuminen on jäänyt taas lähes olemattomiin, joten sitä yritän lisätä mukaan arkipäiviin entistä enemmän, mutta ennen kaikkea panostan säännölliseen, terveelliseen ruokarytmiin ja huomattavasti vähempään herkutteluun!

Jo aiemmin käytössä ollut palkintojärjestelmä motivoi minua, joten pidän sen edelleen. Conssithan meille jo muutti ja nyt seuraavaan palkintoon on matkaa -3,1kg. Sitten palkitsen itseni muumikulholla!

Koulu jatkui nyt jo kunnolla ja tulevat tentit ja tehtävät tuo mukanaan aika paljon stressiä, mikä mulla tarkoittaa mm. sitä, että suklaata kuluu! Mutta en aio antaa yksittäisten sortumisten lannistaa mua, vaan aina sieltä pohjalta on ennenkin ponnistettu! Edelleenkään en ota paineita tästä laihtumisesta, siedän kyllä omaa peilikuvaani ihan hyvin näinkin, mutta mielellään mahtuisin entisiin housuihini ja olisihan se nyt mukava olla edes vähän timmimpi. Mutta kaikki aikanaan!

maanantai 19. lokakuuta 2015

Pikku-P 5kk

Äidin kulta-muru on nyt jo 5,5 kuukautta, että myöhässä ollaan taas.. Mutta kuitenkin, onnea muru <3

P oppi ryömimään päivän 5kk synttäreittensä jälkeen! Ensin edettiin puoli metriä vartissa, nyt mennään jo helposti huoneesta toiseen ja liikkeellä ollaan jatkuvasti. P menee myös konttausasentoon, mutta sillä tavalla ei vielä etene. Enää P ei kuitenkaan pysy hetkeäkään aloillaan ja esimerkiksi vaipan vaihdosta on tullut täyttä tahtojen taistelua. Jostain ihmeen syystä jo tässä vaiheessa kotona kiinnostaa mm. koiran kuppi ja kenkien syönti!

P oli lähes 5,5 kuukautta täysimetyksellä, kunnes eilen aloitettiin antamaan porkkanaa. Maistui! Myös sormiruokailu kiinnostaa mua, mutta ehkä vasta myöhemmässä vaiheessa! P juo äidin maitoa myös tuttipullosta, mikä mahdollistaa äidille välillä hetken oman ajan!

P:n 5kk mitat oli 7290g ja 65,3cm. Pituutta oli tullut reilu sentti ja painoa vajaa 400 grammaa. Paljonhn se ei ole, mutta kasvanut sentään on. Pituuskäyrä oli tällä hetkellä jyrkässä laskussa..

P rakastaa isoveljiään! <3 Usein nauru tulee jo jommankumman tullessa lähelle, viimeistään veljen höpötettyä jotain. P ei enää myöskään nirsoile vanhempien välillä, kun aikaisemmin jossain vaiheessa kelpasi vain äiti.
P tekee ensimmäisiä hampaita. Alaien on jo turvoksissa ja vaaleaa näkyy läpikin, lisäksi ien kutiaa selvästi hirveästi, mutta vielä ei hampaita näy..

P viettää päivät hymyillen aina ja kaikille, kunhan vaan saa olla sylissä! Moni onkin ihmetellyt, miten hän voi olla aina niin iloinen! Lattialla P viihtyy jatkuvasti paremmin, mutta on edelleen aivan sylivauva <3

perjantai 16. lokakuuta 2015

Lasten päivähoidosta.

Musta ei ole kotiäidiksi. Viihdyn kyllä lasten kanssa kotonaKIN ja on tässä hyvät puolensa ehdottomasti, mutta en osaisi olla pelkästään kotiäitinä vaikka siihen asti, että kuopus täyttää 3 tai menee jopa eskariin. Tottakai tykkään omista lapsista ja haluan hoitaa heitä, mutta kotiäitiys ei vaan öö...riitä?



En myöskään kannata subjektiivista päivähoito-oikeutta sellaisenaan. Mun mielestä lapsen ei tarvitse saada olla päivähoidossa 5 päivänä viikossa 8 tuntia kerrallaan, jos vanhempi on kotona. Tottakai tähän on poikkeuksia, kuten lapsen erityisen tuen tarve tai vanhemman sairaus, mutta noin niinkun yleisesti! Kyllä, lapsi voi olla päivähoidossa muutenkin, mutta ainakin vähemmän! Jossain välissä kaavailtu 20 tuntia viikossa kuulostaa mun mielestä aivan kohtuulliselta, kunhan tosiaan nämä poikkeukset muistetaan ottaa huomioon!

Esikoisen äitiysloma oli juuri loppunut, kun aloitin jo osa-aikaisen työnteon. Tein 3 päivää viikossa töitä, ja lasta hoiti jompikumpi mummo tai isä. Tämä järjestely toimi tosi hyvin ja kaikki nautti täysillä! Esikoinen oli vuoden ja 8 kuukautta, kun hän sitten meni päiväkotiin. Aloitin tuolloin töiden LISÄKSI myös opiskelut, joten enää hoito muiden avulla ei onnistunutkaan.

Mulla ei ollut ennakkoluuloja tai odotuksia päivähoidosta. Itsekin olen niissä harjoitteluissa ollut ja ainoa mitä etukäteen mietin, oli etten alle vuoden ikäistä hoitoon halua laittaa. Enkä laita. Esikoisen päivähoito kesti tuolloin vuoden verran ja kaikki meni ihan hyvin. Lapsi hyötyi itsekin päivähoidosta ja oppi mm. syömään kunnolla itse vasta tuolla. Välillä vaan tuntui, että hoitohenkilökunnalta unohtui, kuinka pieni meidän ipana oikeasti olikaan ja odotuksia hänelle oli vähän liikaa. Jossain vaiheessa päivistä tuli palautetta vaan tyyliin "Tänään ei ole ollut yhtään kiusaamista" tai "tänään K on härnännyt toisten leikkejä kokoajan". 2-vuotias!

No joo.. Otin esikoisen pois päivähoidosta palvelutakuulla, kun jäin äitiyslomalle keskimmäisestä kesällä 2013. Syksyllä K aloitti kunnan järjestämässä ulkoleikkikoulussa 3 päivänä viikossa 3 tuntia kerrallaan. Hän viihtyi tuolla "kerhossa" hyvin ja minäkin sain vähän hengähtää, kun kotona oli vain yksin lapsi. Vaikkakin kolme tuntia on oikeasti todella lyhyt aika ja kuskaukset mukaan laskettuna ehdin olla kotona rauhassa vain noin kaksi tuntia. K jatkoi kerhossa kaksi vuotta, kunnes tuntui, ettei se enää riitä. K:lla on ollut aina vähän hankaluuksia toisten lasten kanssa leikkiessä (rajuja leikkejä, tönimistä ja välillä lyömistä vahingossa ja tahallaankin), ja hän on todella vilkas, joskus jopa ylivilkas. Lisäksi K:lla on hienomotoriikassa vähän hankaluuksia.

Alunperin ajattelin, että K ja N menevät molemmat päivähoitoon keväällä 2015, kun lähden opiskelemaan taas. No, tulikin "pieni" muutos suunnitelmiin, kun P syntyi. En halunnut laittaa isompia muutamaksi kuukaudeksi hoitoon ennen kuin olisin ottanut heidät äitiyslomalle jäädessä taas takaisin kotiin. Anoppi pääsi onneksi hoitamaan heitä tuolloin ja kevät oli ja meni.

Nyt elokuussa K sitten meni päiväkotiin, VAIKKA mun äitiysloma tietenkin jatkuu vielä. K on päiväkodissa 10 päivää kuukaudessa, eli 2-3 päivänä viikossa. Ja mää kotona! No, välillä myös koulussa tai tekemässä koulutehtäviä muualla, mutta siis pääosin kotona.. Enkö mää sitten tee just päinvastoin kuin yllä kirjoitin? En. K tosiaan on päivähoidossa korkeintaan 18 tuntia viikossa, jos on kolmena päivänä, koska päivän pituus on 9-15 ellen sitten tosiaan ole siellä koulussa. Syy K:n päivähoitoon ei myöskään ole siinä, etten itse häntä "jaksaisi" kotona hoitaa. Päinvastoin! K on kuitenkin jo iso (5-vuotias), joten hänestä on oikeasti jo apua kotona ja etenkin N kaipaa K:n seuraa valtavasti. Lisäksi aikaisin aamulla herääminen ja lapsen kuskaaminen hoitoon ei ole ainakaan mulle helppoa! K meni päiväkotiin kolmesta syystä: 1.ja tärkein: hän tarvitsee kavereita enemmän kuin minä pystyn niitä hänelle tarjoamaan! Suren ja murehdin vähintään viikottain sitä, että ostettiin talo juuri tästä, koska meidän naapurustossa lapsia ei vain ole! Paljon yritän leikittää K:ta mun kavereiden lasten kanssa, mutta heitäkään ei ehditä riittävän usein nähdä. Pikkuveljetkin on vielä niin pieniä, ettei heistäkään iloa ole tarpeeksi. 2. K:n hienomotoriikka tarvitsee harjoitusta tulevaa esikoulua ja kouluakin varten, enkä minä osaa enkä ehdi häntä harjoittaa tarpeeksi ja 3. K:lle tekee todella hyvää harjoitella ryhmässäoloa ja yhteisleikkejä nyt vähän "vapaammin" ennen kouluikää. Päiväkodin aloituksesta keskusteltiin myös yhdessä leikkikoulun lastenhoitajan, toimintaterapeutin ja varhaiskasvatuksen erityisopettajan kanssa, joten tämä on myös eräänlainen tukitoimenpide.

Kuitenkin, vaikkei mulla pitäisi olla siihen mitään syytä, poden lähes joka kerta lasta tarhaan viedessä huonoa omaatuntoa. Nythän mää oon just se laiska äiti, joka vie lapsen hoitoon ja tulee kotiin makaamaan? Vaikka eihän se niin mene, mutta kuitenkin.. Mulla on syitä, ja hyviä sellaisia, viedä mun iso poika päivähoitoon. Ja tosiaan opiskelenkin kokoajan äitiysloman yhteydessä, että enhän mää ole edes kotiäiti. Ehkä nykyään omatunto huutaa jo hieman vaimeammalla äänellä, kun meidän poika viihtyy päiväkodissa tosi hyvin, mutta edelleen se jaksaa huudella. Ensi kevätkin on tarkoitus mennä niin, että pienet hoidetaan kotona ja esikoinen päiväkodissa, joten en saa synninpäästöä vielä silloinkaan. Asiaa ei myöskään auta päiväkodin johtajan tai yhden hoitajan asenne, joka selvästi vastustaa meidän K:n päivähoidossa kulkua, kun tarve ei toki yhtä kova ole kuin täysillä töissäkäyvien vanhempien lasten. Järki sanoo, että tämä oli oikea ratkaisu meidän pojalle, mutta tunteet syyllistää mua laiskaksi mammaksi.

tiistai 13. lokakuuta 2015

Projekti: mamma kuntoon.

Mamma ei ole kunnossa, ainakaan kesäkunnossa, vieläkään, vaikkei mitään ole kuulunutkaan. Oon tässä sairastellut ja ollut vain niin väsynyt, etten jaksa kaiken maailman menojen lisäksi liikahtaakkaan, saati miettiä mitä suuhuni laitan. Sen sijaan oon maannut ja syönyt (varsinkin suklaata). Oon kyllä niin viimeisen päälle lohtusyöjä, ettei mitään järkeä! Joten mitenpä muutenkaan mä oisin syysväsymystä hoitanut, kuin sillä suklaalla?

No, kumma kyllä mun paino ei silti ole kohonnut pilviin. Jotenkin kummassa paino on sinnitellyt samoissa lukemissa, kuin silloin, kun vielä jaksoin panostaa painon pudotukseen (tätä lipsumista on kestänyt jo kolme viikkoa!). Toistaiseksi en kuitenkaan jaksa stressata, vaan annan asioiden mennä omalla (yli)painollaan.

Pieni ongelma tässä mun stressaamattomuudessa tosin on: mulla ei ole muita päälle mahtuvia housuja kuin collareita ja legginssejä ja syksyn ja talven tullessa niillä ei oikein meinaa tareta! Ei kuitenkaan huvittaisi ostaa vaikka farkkujakaan, jotka kohta (toivottavasti) on jo liian isoja. Varastossa odottaisi iso pussi housuja, jotka mahtuu, kun painoa on pudonnut 5 tai 10 kiloa. *syvä huokaus*

Nyt olisi todellakin aika saada itseä taas niskasta kiinni ja liikkeelle. Sokerin mussutus pitäisi myös saada loppumaan, mutta jotenkin tuntuu vaan just nyt ihan älyttömän hankalalta. Missä mun motivaatio?

Yhteensä painoa on tässä 2,5 kuukauden aikana nyt tähän aamuun mennessä pudonnut se 5,1kg ja paino on nyt vaihdellut kilon sisään aivan päivästä riippuen. Päätin nyt kuitenkin, että palkitsen tässä vaiheessa itseni näillä!


Ja ai että oon rakastunut! Seuraava palkintokin on jo päätetty! Tästä -2,5 kiloa, niin ostan muumikokoelmaani ensimmäisen muumikulhon. Sitä odotellessa...

perjantai 9. lokakuuta 2015

Syyspäivä Turkansaaressa

Käytiin muutama viikko sitten ensimmäistä kertaa yläastevuosien jälkeen Turkansaaressa. Aikeissa on ollut kyllä mennä koko kesän, mutta aikataulut ei oo ikinä mätsännyt koko perheellä niin hyvin, joten päästiin käymään vasta nyt. Turkansaaressa vietettiiin tuolloin syysmarkkinoita, joten kävijöitä oli todella paljon, mutta eipä tuosta mitään haittaa ollut!


Tunnelma ei tietysti täysin välity kuvista, mutta oli kyllä paljon ihanampi paikka kuin muistinkaan! Käykäähän katsomassa!