Päivä paistaa risukasaankin

Jaiks. Oon ihan täpinöissään! Pääsin kouluun! Musta tulee isona sairaanhoitaja! Oon niin innoissaan varsinkin tulevasta opiskelusta (hullu!) ja jopa kaikista tenteistä ja tehtävistä. Joo, epäilemättä innostus tulee laantumaan, mutta motivaatio on kohdillaan ainakin tähän alkuun! Yritän myös olla vaatimatta itseltä liikoja opiskeluun ja esimerkiksi aikatauluihin liittyen, koska kiire on kuitenkin melko tehokas motivaation tappaja. Täpinöitten lisäksi tuntuu muutenkin, että elämä rullaa taas mallillaan.

Oon niin mielissään nyt tästä blogistakin. Jotenkin energiaa ja kirjoitusintoa riittää taas vaikka muille jakaa! Aikaa ei ehkä vaan samoissa määrin... Tästä on ehtinyt kuluvien kuukausien aikana kehittyä mulle jo oikein rakas harrastus, jota voin onneksi jatkaa niin pitkään kuin itse haluan. Muutenkin mahtava harrastaa täysin omilla ehdoilla: pitää taukoa, jos siltä tuntuu ja kirjoittaa enemmän, kun on sellainen fiilis.

Oon innostunut myös Oriflamesta, ja sen edustajuudesta, ihan täysillä! Aikaisemmin en jaksanut tuotteita juuri yrittääkään myydä, mutta nyt pyrin tutustumaan niihin itse monipuolisesti ja suosittelen jo kohta varmaan vastaantulijoillekin.Mutta ihan rehellisesti voin sanoa, että mun mielestä nuo tuotteet on pääosin tosi hyviä! Ja ainakin mun budjetille hinnatkin on ihan sopivia. Mitä muuta voi toivoa?

Kääks. Lisäksi alan tosissaan rakastaa tätä ikuisuusprojektia nimeltä koti <3 Varsinkin näin joulun lähestyessä on aivan mahtava koristella kotia ja siivota nurkkia joulun viettoon. Valitettavasti mun kaksi pientä terroristiä vaan ei oo tässä suureksi avuksi! Eli tässäkin innostusta latistaa eniten ajanpuute. Ja rahan myöskin.

Tottakai innostusta aiheuttaa myös nuo kaksi pientä ipanaa, jotka on useimmiten mitä mainiointa seuraa, mutta nuo edellä mainitut on kuitenkin pitkästä aikaa sellaisia täysin mun omia juttuja, joita voin touhuta olemalla Mari, enkä äiti! Kyllä se vaan auttaa jaksamaan, kun saa keskittyä välillä myös johonkin omaan!

Voin kertoa, että nyt elämä hymyilee, kuten meidän kuopus:

Iloista sunnuntaita jokaiselle!

Oriflamen kosmetiikkatuotteiden käyttökokemuksia.

Olen toiminut Oriflamen myyntiedustajana, tai mikälie, joka tapauksessa myynyt Oriflamen tuotteita, nyt joidenkin kuukausien ajan. Tarkemmin sanottuna maalis-huhtikuulta.

Oriflame ei ollut minulle ennen tätä myyntityötä kovinkaan tuttu. Lähinnä saippuoita ja jalka-/käsivoiteita on tullut joskus käytettyä. Siispä hyvä myyjä on samalla pyrkinyt tutustumaan myymiinsä tuotteisiin - hitaasti, mutta varmasti!

Olen edennyt periaatteella, että ostan sitä mikä loppuu. Aikaisemmin kosmetiikkaosastoni on ollut pääosin lähtöisin marketeista, kasvojen puhdistusaineet aptekista ja hiusten hoitoaineet kampaamoliikkeistä. Nyt olen ehtinyt tutustua muutamiin tuotteisiin ja osasta on tullut jo vakikalustoa.

Kesällä ostin Feet up -foot sprayn eli ns. jalkadeodorantin. Ymmärtänette syyn? :) Oli ihana olla, kun jalat tuntuivat raikkaammilta eikä lemunnut jatkuvasti jalkahielle. Täällä meilläpäinkin kun jopa oli melko kuuma kesä! Talviaikaan käyttöä toki ei oikein ole.

Nämä puhdistusaineet, jotka kuuluvat Love Nature-sarjaan, tilasin itselle viimeksi, kun halvalla sai! Muutamia kertoja olen näitä ehtinyt käyttää, mutta hyvältä vaikuttavat. Puhdistusgeelillä lähti jopa vedenkestävä silmämeikki! Kuvassa siis kasvovesi ja puhdistusgeeli. Näitä kyllä suosittelen jokaiselle, joka mun kautta on tilausta tekemässä.
Oriflame esittelee tuotteet näin:
Virkistävä kasvovesi sisältää aloe vera -uutetta. Tasapainottaa ihon pH-arvoa ja kosteuttaa. Sopii normaalille ja sekaiholle.
Miedosti vaahtoava puhdistusgeeli sisältää virkistävää aloe vera -uutetta. Poistaa iholta meikin ja jättää ihon raikkaaksi. Sopii normaalille ja sekaiholle.

 En oikeastaan edes tiedä, mikä mun ihotyyppi on. Varmaan lähinnä normaali- tai sekaiho. Kuiva ei ainakaan missään nimessä, eikä oikein rasvainenkaan. Perus T-alue rasvoittuu ja kiiltää, mutta muuten iho on aivan "normaali".

En ole KOSKAAN käyttänyt mitään kasvorasvoja! Nyt ajattelin aloittaa ja päätin kokeilla kuvassa näkyviä Optimals Oxygen Boost-voiteita. Käyttökokemusta on viikon verran vasta, joten tuloksista on hankala sanoa, mutta kyllä musta tuntuu jo nyt, ettei nenä kiillä ja rasvoitu samaan tapaan kuin aiemmin! Jos sama meno jatkuu, niin en varmasti lopeta käyttöä jatkossakaan. Aiemmin olen ajatellut moisien voiteiden käytön kuuluvan lähinnä kuivaihoisille, mutta näköjään niistä oikeasti on hyötyä meille muillekin. Ja voiteen levitys aamua iltaa on kuitenkin pieni vaiva. Tämä Optimalsin voide ainakin kuivuukin tosi nopeasti.
Oriflame esittelee tuotteet näin:
 Kevyt päivävoide normaalille/sekaiholle. Sisältää suojaavaa patentoitua Lingon 50:50™ -antioksidanttitekniikkaa ja Oxygen-aktiivin, jotka lisäävät ihon hapenottokykyä ja tekevät ihon raikkaan näköiseksi.
 Yövoide kosteuttaa normaalia/sekaihoa. Sisältää suojaavaa, patentoitua Lingon 50:50™ -antioksidanttitekniikkaa ja Oxygen-aktiivin, jotka lisäävät ihon hapenottokykyä yön aikana ja tekevät ihosta elinvoimaisen ja raikkaan.

Oriflame tosiaan lupaa myös tuotteiden tasapainoittavan rasvaisuutta ja kuivuutta, mikä mulla on ainakin pitänyt paikkaansa. Optimalssilla on voiteita jokaiselle ihotyypille.

.

Kuvassa Wonderlash-ripsiväristä vedenkestävä versio sekä Very Me: No time for shine -puuteri. Ripsiväri tuli mulle virheostoksena: tilasin vahingossa asiakkaalle väärän, jonka pidin sitten itse ja tilasin asiakkaalle uuden. Muutamia kertoja olen tätäkään vasta ehtinyt käyttää, mutta tähän en ole täysin ollut tyytyväinen. Tosin vika on luullakseni mun ripsistä, jotka ei vaan pitene, kaarene, erotu tai edes tummennu millään konstilla!
Very Me:n puuteri sen sijaan on ollut käytössä jo pidempään. Hinnaltaan edullinen puuteri vastaa hyvin mun arjen tarpeita ja käytänkin sitä aina, kun muutenkin meikkaan (eli kerran-pari viikossa) nimenomaan nenän rasvaisuuden ja kiillon takia. Miinuksena täytyy sanoa vähäiset sävyvalikoimat, joista onneksi omalle iholle sopiva löytyi kuitenkin.
Oriflame esittelee tuotteen näin:
 Kiiltävä iho on mennyttä aikaa. Puuteri imee ihosta talia ja pitää ihon mattaisena. Luonnolliset värisävyt peittävät pienet näpyt. Käytä yksin tai yhdessä peitepuikon kanssa.

HairX:n Colour Protect shampoo ja hoitoaine <3. Näihin olen aivan rakastunut! Tekee munkin rasvaiset hiukset tosi puhtaiksi eikä hoitoainekaan ole liian hoitava. Mitä muuta näistä nyt voisi sanoa? Tuosta värin "suojaamisesta" en nyt osaa oikein sanoa, tämä punainen nyt muutenkin kuluu ja haalistuu niin nopeasti päästä. Varsinkin, kun mun tukka täytyy ehdottomasti pestä joka päivä.  Kyllä mää silti näitäkin oon suositellut.
Oriflame esittelee tuotteet näin:
Sampoo ehkäisee väriä haalistumiselta ja puhdistaa hiukset hellävaraisesti. Sisältää hiusten väriä suojaavaa baobab-lehtiuutetta. Mieto sampoo sopii päivittäiseen käyttöön

Kosteuttava hoitoaine säilyttää hiusten värin ja parantaa värjättyjen hiusten käsiteltävyyttä. Baobab-lehtiuute ehkäisee väriä haalistumiselta.

Nature Secrets-sarjan kuoriva minttu ja vadelma -suihkugeeli. Tämäkin mulla on lähes päivittäisessä käytössä! Erityisesti saippuan tuoksu on aivan ihana! Oon muutenkin käyttänyt kyllä koko myyntiurani näitä Oriflamen käsi- ja suihkusaippuoita, jotka tosiaan valloittaa erityisesti ihanilla tuoksuillaan. Tuo kuorinta ominaisuus sopii mulle erityisen hyvin, koska oon tosi laiska käyttään eri kosmetiikka tuotteita, eikä ihoa tulisi kuorittua muuten koskaan.
Oriflame esittelee tuotteen näin:
Tuoksuva suihkugeeli sisältää virkistävää minttu- ja vadelmauutetta sekä kuorivia rakeita. Kätevä tuote pesee ja kuorii samalla kertaa.

Oon kyllä tässä muutaman kuukauden aikana tykästynyt Oriflameen ja sen tuotteisiin tosi paljon! Erityisesti hinta-laatusuhde on tosi hyvä, nämä kun ei oo mitään älyttömän kalliita kuitenkaan! Muutaman kuukauden päästä voin varmasti esitellä tuotteita taas lisää, kun edelliset rupeaa hupeneen.

Mitä kuuluu alkuviikkoon?

Urgh. Takas elävien kirjoihin toivottavasti pikkuhiljaa! Sairastupaa vietetty perjantaista asti ja näemmä nuorin jatkaa sairastelua edelleen. Ollaan oltu ihanassa mahataudissa, joka ei kuitenkaan tarttunut muihin kuin minuun ja meidän pienimpään. Meihin sitten muidenkin eestä. Huoh.

Koti näyttää räjähtäneeltä ja naama vielä pahemmalta. Painoa tällä pikadieetillä putos jopa kilo, kun ei saattanut muutamaan päivään syödä oikeastaan mitään. Ehkä jo tänään?

Tuohon kotiin palaten: sunnuntaina koin äkillisen reipastumisen ja sain kerättyä pöydiltä ja lattioilta käytännössä kaiken ylimääräisen pois ja siivosin muutenkin vähän. Maanantaina olo taas paheni entisestään ja valehtelematta tunnissa tai parissa nuo meidän pikku-terroristit oli saaneet kaiken levitettyä uudelleen! Tällä hetkellä täällä näyttää ihan kirjaimellisesti räjähtäneeltä! En vaan tajua, että mikä siinä on, jos ite en jaksa tehdä yhtään mitään, niin kukaan muukaan ei tee? Apua.

Ollaan jakauduttu täällä sairaspetiin ja tervepetiin, jossa nyt ei toisaalta ole mitään järkeä, kun me sairaatkin ollaan löhötty päivät tervepedissä (=olohuoneen levitettävä sohva). Silti jotenkin ihmeessä isimies ja esikoinen on terveenä edelleen. Saa kyllä luvan pysyäkkin, riittää tämä sairastaminen taas vähäksi aikaa!

Kiitos ja näkemiin.

Parasta just nyt.

Parasta just nyt on olla äiti 4-vuotiaalle ihanalle vesselille. On mahtava seurata toisen kehitystä pikku lapsesta isoksi pojaksi. Enää ei tarvi äitiä joka asiassa, mutta vielä uskaltaa ja voi tulla syliin. Voidaan käydä yhdessä "henkeviä" keskusteluja ja toisella on valtava kiinnostus maailmaan. Lisäksi tuo uskomaton halu oppia uutta on niin ihailtavaa!

Parasta just nyt on olla äiti vuoden ikäiselle muruselle! Vauva-aika alkaa olla ohi ja uusi vaihe elämässä on saavutettu. Toinen oppii valvavasti uutta kokoajan ja kehittyy ihan älyttömästi pienenä ihmisenä. Kuitenkin äidin kaipuu on vielä suuri ja mielellään "juoksee" syliin ja halaamaan, kun vaan äitin näkee. Lisäksi tuollainen vuoden ikäinen nyt on vaan aivan kertakaikkisen valloittava venkula! Ainakin meidän pikkuinen, joka jaksaa hymyillä melkein aina. Tietenkin tällä iällä on myös omat ISOT haasteensa, kuten se, että jokainen kaappi ja laatikko täytyy tyhjentää ja koskea muutenkin kaikkialle. Meillä on myös opittu kiipeilemään ja tuon ipanan saattaa löytää ihan mistä vain.

Parasta just nyt on olla kotiäiti. Saa keskittyä täysillä näitten pienten miesten elämään, eikä tarvitse tuhlata energiaa työntekoon. Mikä sinänsä on tietenkin kans mukavaa, mutta ei just nyt. Vaikka välillä tuntuu, että kaipaisi enemmän "sisältöä" ja järkevää tekemistä päiviin, on mun paikka kuitenkin vielä kotona. Lapset on kuitenkin pieniä vaan vähän aikaa, vaikkei se aina siltä tunnu. Tosin en missään nimessä vastusta myöskään päivähoitoa, ja se tekisi varmasti vaan hyvää ainakin tuolle meidän isommalle, mutta jotenkin en silti raski.

Parasta just nyt on tämä joulun odotus <3 Musta on tullut niin jouluihminen noitten pikkukaverien myötä, että alan ihan fiiliksissä odottelemaan jo lokakuun alussa. Alkuviikosta kannoin joulukoristelaatikot varastosta ja nyt en malttais millään pitää näppejä enää erossa niistä! No, lupaan ainakin viikon odottaa vielä ja tontut ei pääse oviin tai ikkunoihin vielä kahteen viikkoon! Sen sijaan pihalle on yhdet kolmista valoista saatu jo ripustettua ja keittiön ikkunasta löytyy jo jouluverho (no, vielä kaks viikkoa sitten ei ollut verhoa ollenkaan!). Tätä marraskuuta vihaan ylikaiken muuten, niin tuosta joulusta saa sentään vähän piristystä.

Esittelyssä: Lastenhuone 1

Eilen puhkuin energiaa ja aloitin tämän talon suursiivouksen! En valinnut alkuun helpointa kohdetta, vaan lähdin liikkeelle esikoisen huoneesta. Siivous koskee tosiaan joka nurkkaa ja kaappia. Lelujen annettiin vielä olla suht rauhassa, siitä kun ei kovin kauaa ole, kun niistä on ylimääräiset hävitetty, järjestettiin kaikki vain paikoilleen.

Vaikka pyrin käymään poikien vaatekaapit ja leluläjät säännöllisesti läpi, niin taas tuli melko pino tavaraa kirppikselle vietäväksi! Lisäksi kaapissa varsinkin vaatteiden osalta oli näitä "Oo, silläkö on tämmönenki!" -yllätyksiä. Esikoisen kaapista löytyi mm. sopiva juhlapaita, kun sellaista tässä nyt tovi on jo etsitty.

Tässä nyt siis samalla esittelyssä meidän isomman pojan huone!

ENNEN:

JA JÄLKEEN:

Ja lopuksi pari kuvaa havainnollistamaan huonetta ENNEN REMONTIN

Valokuvauksesta oon innostunut enempi vasta nyt, joten meillä on valitettavan vähän kuvia ennen paloa!

Esikoisen huone on nyt (puolen vuoden asumisen jälkeen!) vaihdoin oikeastaan verhoja lukuunottamatta valmis! Niitäkin oon kyllä yrittänyt katella, mutta mistään ei löydy sopivia! Ennen ikkunassa roikkui mun kirppislöytönä bongaama Marimekon Bo Boo -kankaasta tehty kappa, mutta sitäkään ei tietystikään enää ole. Mistä siis verhot lapsen huoneeseen?

Lastenhuoneen kalusteet meillä on edelleen Ikeaa. Nuo entiset Expedit-, nykyiset Kallax-hyllyt vaan on niin käteviä ja Ikeasta saa ihania pieniä pöytiä ja tuoleja. Ja mikä tietenkin parasta: edullisesti!

Toiseksi tuo sänky nyt on aivan kamala! Miehen serkku löysi sen meille Torista ilmaiseksi, mikä tietysti on aivan mahtavaa, mutta kyllä tuo jo vaihtoon joutaisi! Sitäkin oon miettinyt, että mikä olis 4-vuotiaalle paras sänky? Tuollainen perus jatkettava, vai joku muu?

Harkinnassa on vielä siirretäänkö myös pikkuveli nukkumaan tuonne isomman huoneeseen vaiko suoraan omaan. Molempien unia vois parantaa, jos saavat nukkua samassa huoneessa, tai sitten ei. Kokeilemalla sekin selvinnee..

Halloween-bileet

Halloweenista (tiedän: jenkkihöpöhöpöä) on jo tovi vierähtänyt, mutta täytyy vielä esitellä meidän Halloween! Halusin järkätä esikoiselle pienet halloween-juhlat synkän syksyn piristykseksi ja ei siihen 4-vuotias onneksi paljoa vaadi.

Tarjoiluna meillä oli siis alkuun suolaisena verisiä sormenpätkiä, eli suomeksi hotdoggeja ketsupilla. Esikoisen pari kaveria oli käymässä, ja näitä 3-vuotias tyttö ei meinannut millään uskaltaa syödä! Makeana herkkuna hämähäkinseittikakkua (porkkanakakku, johon lakritsikastikkeella seitti) sekä kummitusmuffineja (samoja muffineja, eri kuorrutuksella syötiin kuopuksen 1-vuotis synttäreillä). Helppoa, mutta hauskaa!

Asua yritettiin löytää muksuille useamman päivän ajan - tuloksetta. Isommalla sattui onneksi olemaan kaapissa serkulta peritty luurankopuku ja pienempi sai tyytyä sammakon rooliin. Olikin maailman söpöin sammakko <3 Mukava piristys syksyyn, pienellä vaivalla!

Uniongelmia.

Meillä tosiaan asustaa kaksi pientä poikaa: toinen 4v. ja toinen 1v. pian 2kk. Ongelmana on, ettei kumpikaan osaa nukkua! Hassua kirjoittaa tällaista aamuna, kun ollaan koko porukka herätty 10:10, mutta kuitenkin :D

Esikoinen heräili vauvavuotenaan säännöllisen epäsäännöllisesti öisin. Alussa heräily oli hankalampaa, mutta vuoden iän lähestyessä myös heräily väheni. Ei tosin missään välissä loppunut kokonaan. Vuoden iässä esikoinen siirtyi nukkumaan omaan huoneeseen ja pidettiin samalla unikoulu, joka helpotti öitä vähäksi aikaa ja muutama kuukausi saatiin nukkua jo täysiä öitä. Sitten tapahtui taas jotain, en muista mitä, mikä heikensi öitä. Jossain vaiheessa alettiin hakea heräilevä taapero öisin meidän vanhempien väliin nukkumaan, kun siihen rauhoittui niin helposti. Sitten tulikin muutto uuteen asuntoon esikoisen ollessa 1v.9kk, jolloin siirtyi samalla "isojen poikien" sänkyyn nukkumaan ja takasiin meidän vanhempien huoneeseen. Öisin esikoisella oli tuolloin tapana kiivetä jossain välissä taas meidän viereen ja annettiin hänen sitten olla siinä. Parin kuukauden päästä siirrettiin pojan sänky omaan huoneeseen ja yöt oli taas vähän aikaa rauhallisia.

Esikoinen oli 2v.5kk, kun muutettiin taas. Oma sänky meni suoraan omaan huoneeseen, mutta poikapa ei. Tuolloin annettiin, typeränä, esikoisen nukahtaakin joka yö meidän viereen ja nukuttiin aivan täysin perhepedissä. Välillä varovasti ehdotettiin, että poika siirtyisi takaisin omaan sänkyyn nukkumaan, mutta hänpä ei halunnut, joten annettiin periksi. Esikoinen oli 3, kun sitten vihdoin opetettiin hänet omaan sänkyyn nukkumaan. Vähän pakollakin, kun 3 kuukauden päästä oli kuopus syntymässä. Pari iltaa tiukkaa nukutusta ja unikoulua, ja johan onnistui. Ainut vaan, että omassa sängyssä on tähän päivään saakka viihdytty n.2-5 tuntia alkuyöstä, jolloin tullaan taas äitin ja isin viereen. Tähän mennessä esikoinen on nyt nukkunut kaksi yötä kokonaan omassa sängyssä! Muuten tulee aina viereen. Eikä siinäkään nyt muuten olisi vielä mitään, mutta kun siinä vieressä pitää pyöriä niin he***etisti ja potkia joko mua ja isäänsä. Takas omaan sänkyyn ollaan viety välillä, mutta aika usein kumpikaan meistä ei herää siihen, kun poika siihen viereen kiipeää. Asia erikseen on sitten ne yöt, kun siihen tullaan niin älyttömän huudon kanssa, ettei varmasti kukaan voi olla heräämättä! Semmoista nukkumista esikoisen kanssa viimeiset melkein 4 ja puoli vuotta.

Kuopus taasen on koko vauvavuotensa herännyt vähintää kerran yössä, useimmiten 2-3 kertaa. Jo imettäessä opetin hänet siihen, että siirrän nukkumaan meidän viereen ensimmäisen heräämisen jälkeen, kun näin oli itselle helpompaa. Eikä siinä sinänsä mitään, mutta siitäkin tavasta pitäisi nyt oppia pois! Mikä on helpommin sanottu, kuin tehty... Kuopus herää joka yö myös 2-5 tuntia nukkumaan menonsa jälkeen ja hänet siirretään tosiaan vanhempien väliin. Siihen rauhoittuu nätisti nukkumaan, kunnes loppuyön aikana herää vielä keskimäärin 1-3 kertaa vaatimaan tiukempaa rutistusta, tuttia uudestaan suuhun tai välillä myös maitopulloa.

Välillä yöt on meillä aivan todella rauhattomia. Esikoinen herää kauhean huudon kanssa, eikä osaa tulla viereen ennen kuin haetaan. Tai kuopus herää yön aikana viisi kertaa ja huutaa joka kerta kurkku suorana. Tai jompi kumpi potkii ja tönii mua niin, etten voi nukkua enää muualla kuin sängyn jalkopäässä.. Alan olla aivan todella kypsä tähän tilanteeseen, mutten oikeastaan osaa mitään tehdä asialle. Huh, tulipa tekstiä! Sainpahan avuaduttua ;)

Vuosipäivä.

Tästä päivästä tulee tänään kuluneeksi tasan vuosi. En sytytä kynttilää tapahtuneen muistoksi. Sen sijaan kiinnitän entistä tarkempaa huolta esimerkiksi sähkölaitteisiin ja sammutan virrat turhista laitteista.

Vielä vuoden päästäkin palaneen talon kuvien katselu saa mulle kyyneleet silmiin. Vaikkakin kaikki on nyt hyvin: ollaan kuitenkin päästy takaisin kotiin ja asuttukin täällä jo melkein puoli vuotta. Remontti on valmistunut aikaa sitten ja koti on nyt entistä ehompi. Silti, ei tuollaista voi koskaan unohtaa. Eikä tarvikaan.

Isäkuukausi

Niin se vaan vierähti. Meidän isimies lomaili, tai vietti isäkuukautta, tuossa viimeiset neljä viikkoa. Töihin palas eilen. Neljä viikkoo, johon sisälty paaljoon suunnitelmia, ja vähän toteutuksia! Meidän piti käydä minilomalla Kuusamon tropiikissa, miehen piti saada varastojen oviremppa valmiiksi ym. ym. Vaan ei aika riittäny!

No mihin se aika sitten meni? No, ensimmäiset melkein pari viikkoa me maattiin sohvalla ja tuijotettiin telkkaria. Oltiin Game of thrones -koukussa! On muuten aivan huippu sarja, suosittelen! Katottiin neljä tuotantokautta!

Seuraavat pari viikkoa sitten vaan livahti johonki. Noustiin ylös ja kohta olikin jo aika mennä nukkumaan.  Mutta saatiinpahan levättyä ja rentouduttua ainakin koko porukka!

Mitäs me sitten tehtiin? No me vietettiin "Lapsi saa päättää" -päivää ja tehtiin mm. retki lähimetsään

Vietettiin Halloweeniä!

  

Käytiin pulkkamäessä ja leikkipuistossa!

Sekä Hoplopissa ja Tietomaassa (sieltä ei oo kuvia)!

Askarreltiin...

Jamikä tärkeintä: vietettiin aikaa yhdessä, perheenä <3

Juhlahumua!

Meidän kuopus täytti vuoden 20.9 ja häntä myös juhlittiin samana päivänä. Onnistuin järjestämään juhlat melko vähällä stressillä ja kaikilla säilyi hyvä mieli niin järjestelyjen kuin juhlienkin ajan.

Leivoin synttäreille yhteensä seitsemää sorttia: voileipäkakku, juustokakku, täytekakku, juustokierteet, lohileivokset, kuppikakut ja bebeneliöt. Aloitin leipomisen hyvissä ajoin (melkein viikkoa ennen) ja siirsin valmistuneet aina pakastimeen odottamaan juhlapäivää.

Ensimmäisen kuvan täytekakkuun sain ihanan idean Sallalta, joka kirjoittaa blogiaan täällä. Kiitos vielä! Kuvassa tosiaan irtokarkeista muotoiltu Haisuli! Idea oli mitä mainioin, toteutukseen mun valitsema kuva ei ehkä ihan niin hyvä!

 Ja viimeisenä: synttärimama!