Partyliteä kotiin.

Sain aseteltua uudet ihanat Partylitet osaksi sisustusta vihdoinki! Hyödyin kutsuista jonkin verran, sain 112 euron ostoedun, mikä nyt ei ole niin paljon, kuin miltä kuulostaa, jos nimittäin yhtään tunnette Partyliten hinnastoa. Ei meinaan ole ihan halpa pulju.

Ihana äitipöllö-somiste votiiville muutti makkariin. Rakastan pöllöjä muutenkin!

Tämä votiivisomistetrio löysi paikkansa takkahuoneen hyllyn päältä. Jossain mulla on vihreitä koristekiviä, jotka tulevat pääsemään noihin vielä, kunhan löytäisin ne...

Alempien kuvien somiste, Syleily, mun oli pakko saada. Kuvittelin myös paikan valmiiksi juuri tuohon keskikaiuttimen päälle, mutta ei se sopinutkaan niin hyvin. Täytyy vielä miettiä...

 

Lisäksi tuoksusuihke kotia raikastamaan ja tottakai votiiveja ja tuikkivia! Nyt ei tarvitse hengittääkään Partylite-kuvastoihin päin ihan vähään aikaan taas!

Pienen lapsen turvallisuus

Kodin turvallisuus on mulle erittäin tärkeä asia. Varsinkin, kun se kertaalleen on menetetty ja yksi pahimmista onnettomuuksista on jo sattunut. No okei, lasten loukkaantuminen olisi tottakai ollut vielä pahempaa!

 Nykyisin meillä on palovaroittimia todella paljon! Oli ne toimivia aikaisemminkin, mutta ei se paljon auttanut. Sammutuspeite on löytynyt kotoa myös ennen ja jälkeen tulipalon ja käytinkin sitä itse palohetkellä, mutta ilmeisesti sohin sillä väärään suuntaan tai jotain. Uskon, ettei meidän onnettomuutta olisi voinut mitenkään ennaltaehkäistä, mutta nyt pyrinkin minimoimaan riskit uuteen vastaavaan!

sammutuspeitekin voi olla tyylikäs

Talosta löytyy tällä hetkellä 16-kuukautinen taapero, joka ehtii joka paikkaan uskomattoman nopeasti! Lisäksi toisen kiinnostus ympäröivään maailmaan on aivan valtava ja joka paikka täytyy tutkia. Otetaan tässä nyt vaikka esimerkit: ensimmäisessä kuvassa meillä tanssitaan iloisena keittiön pöydällä. Tämä on jokapäiväistä. Ei auta kumoon kaadetut ruokapöydän tuolit: taitava veijari osaa nostaa ne itse pystyyn. Toisessa kuvassa meidän reilu vuosikas kiipeää isoveljen uuteen parvisänkyyn. Korkeutta sängyllä ei onneksi ole kuin hieman reilu metri, mutta sattuu se sieltä putoaminenkin. Eipä käynyt ostohetkellä mielessäkään, että juniorikin kiinnostuu tästä sängystä! Mietittiin kyllä, ettei isompi pääse putoamaan nukkuessaan. Huoh. No, tähän mennessä pienempikin on osannut tulla sängystä nätisti alas, joten ei kai tässä auta kuin toivoa parasta?

Tosiaan, mulla alkaa olla konstit loppu tuon ipanan kanssa. MIKÄÄN ei estä sitä menemästä johonkin, jos hän vaan niin päättää.

Putoamisen lisäksi onnettomuusriskejä pienen taaperon kanssahan on esimerkiksi palohaavat. Näistäkin löytyy kokemusta, ikävä kyllä. Esikoinen oli reilun puolitoista vuotta, kun hän veti mun kuuman teemukin itsensä päälle pöydältä. Onneksi vesi ei ollut kiehuvaa, vaan vain mikrossa lämmitettyä, mutta todella kuumaa silti. Hui, kylmät väreet meni vieläkin, vaikka tapahtuneesta aikaa jo pian kolme vuotta. No, kiireellä kuskattiin poika suihkuun isänsä kanssa. Minä soitin päivystykseen, että tullaanko näytille vaiko ei. Käsky kävi tulla. Onneksi kaikki haavat jäivät vain pinnallisiksi ja paranivat oikeastaan yhdessä yössä runsaalla Bepanthen-kerroksella. Kyllä säikäytti. En silti osaa sanoa, miten meillä palohaavoja ehkäistään. Kyllä juon edelleen kuumia juomia, mutta toki pyrin jättämään ne nykyisin vieläkin korkeammille paikoille. Uunia avatessa vien taaperon yleensä eri huoneeseen ja takan lämmityksen aikaan jompikumpi meistä vanhemmista valvoo kokoajan, ettei lapset pääse koskemaan edes kuumaan luukkuun. Tulentekovälineet ei ole lasten ulottuvilla. 

Yksi suuri pienten onnettomuusriski on tietysti myös myrkytykset. Niistä tulikin mieleen, että siivouskaappiin täytyy ehdottomasti hommata lapsilukko! Pesuaineet ovat toki korkealla kaapissa, mutta kuitenkin. Lapsilukkoja meillä on muuten käytössä jonkin verran laatikoissa: joko siksi, että laatikossa on vaarallista tavaraa  tai vain siksi, ettei talon jokainen tavara olisi keskellä keittiön lattiaa. Esimerkiksi roskakaapissa on lapsilukko, ja samassa kaapissa on säilytyksessä myös tiskiainetabletit. Tällä hetkellä meillä ei ole myöskään lukollista lääkekaappia, mutta lääkkeet on kaikki säilytyksessä keittiön kaapin ylimmällä hyllyllä, johon edes vanhempi lapsi ei uskoakseni yllä vaikka kiipeäisi työtasolle seisomaan. Toki en kiellä, etteikö lääkekaappi tulisi ehdottomasti olla käytössä! Se asia täytyy hoitaa heti viikonloppuna.. Kukkia meillä on muutama ja yksi niistä lattiatasolla, mutta ei se ainakaan vielä ole lapsille maistunut. Toisin kuin kukkamulta..

lääkelaatikko

Kaappin tai laatikoiden lapsilukkojen lisäksi meiltä ei löydy sen kummempia turvavarustuksia. Ei ole käytössä kulmasuojuksia tai pistorasiantulppia. Tosin nuo uuden malliset pistorasiat käsittääkseni on jo valmiiksi suojattu jotenkin niin, ettei niihin voi esimerkiksi sitä haarukkaa työntää. Ylimääräiset tavarat on otettu pois lasten ulottuvilta paitsi tavaroiden ehjänä säilymisen vuoksi, niin myös siksi, ettei lapset loukkaa itseään niillä.

Huh, oli sitä siinäkin. Silti saa olla silmät selässä kokoajan ja vahtimassa missä pojat menee ja mitä tekee. Toivottavasti en anna itsestäni tällä kirjoituksella aivan vastuutonta kuvaa, koska huolehdin kyllä! En vaan ehkä hössötä?

Minä opiskelijana?

Nyt, kun koulua on kestänyt jo huimat kaksi viikkoa, ajattelin kirjoittaa muutaman lauseen minusta opiskelijana. Eli miksi lähdin opiskelemaan, mitä odotan oppivani ynnä muuta ynnä muuta.

Suurin syy, miksi lähdin ylipäätään opiskelemaan, oli se valtava ahdistuksen tunne, joka valtasi mut jos ajattelinkaan paluuta töihin, joita olen aiemmin tehnyt. Lisäksi puolentoista vuoden kotona olon jälkeen aivot kaipasivat jo haastetta. En väitä, että kotiäitinä olisi helppoa (ei todellakaan ole!), mutta ei siinä ihmeemmin aivoja tarvi, että miettii vaihtaako vaipan ennen vai jälkeen syönnin ja miten taktikoi päivän, että pienin saa unensa nukuttua.

Koko hoitoalahan on..hmm...miten sen nyt nätisti ilmaisisi? Ainakin aliarvostettu ja surkeasti palkattu. Lisäksi asiat vain tehdään typerästi: lähihoitajat koulutetaan tekemään monia asioita, joita todellisuudessa ei anneta työelämässä tehä. Sairaanhoitaja koulutetaan tekemään lisää asioita ja lisäksi pitää tehdä paljon sellaista, mihin lähihoitajakin kyllä pystyisi ja mihin ammattitaito riittäisi. Missä vika? Onko hoitoala vaan edelleen niin naiskeskeinen, ettei ketään kiinnosta tehdä asialle mitään? Eikö meidän alalla liitot hoida työtään? Voin kertoa, että kyllä kirpaisee kuunnella toisten palkankorotuksista ja lakkoiluista, kun itse puurtaa minimipalkkaisena. Silti tämä on vaan mun ala, ei siitä mihinkään pääse. Mutta joo eksyin aiheesta. Ja pahasti.

Kotiäitiydestä opiskelijan rooliin siirtyminen on SUURI hyppy. Minun kohdalla kotiäitiys ei ole vielä täysin päättynyt, kun opiskelen monimuotoisena ja lapset on kotona vielä hoidossa. Eli tässä on ehkä enemmänkin kyse opiskelijan roolin lisäyksestä jo ennestään haastavaan kotiäitiyteen. Tietenkin meidän perheen kohdalla haastavuutta lisää isän poissaolo: hän kun on paikalla vain torstai- tai perjantai-illasta sunnuntai päivään. Suuri helpotus taas on isovanhemmat, jotka ovat valmiita auttamaan ihan uskomattoman paljon. Eipä mun opiskelu tällä hetkellä olisi mitenkään mahdollistakaan ilman heitä. Kuvittelin etukäteen, että kyllähän sitä nyt päivän aikanakin voi välillä tehdä koulutehtäviä, mutta ihan oikeasti meillä ei ainakaan voi! Vaikka pienempi nukkuisi, niin isoveli käy vähintään vartin välein selittämässä jotain tai muuten vaan pyörimässä tietokoneen nurkilla. Siispä tehtävät jää iltaan/yöhön, kun lapset vihdoin nukkuu.

Tältä osaa mun opiskelu keskeytyy lyhyeen, kun jään äitiyslomalle joskus huhtikuulla. Toiveena olisi päästä koululle vielä 8. ja 9.4, kun laskettu aika on 22.4. Tämän hetkisiin suunnitelmiin kuuluisi vain lyhyt äitiysloma (=syys-lokakuulle) ja sitten paluu takaisin kouluun osittain. Käytännössä en vielä tiedä, miten tämä järjestely onnistuisi.Edelleen jaksan uskoa, että motivaatio on aikalailla ratkaiseva tekijä, mutta toki mun käsitykset piskelusta kolmen lapsen äitinä on silti realistiset. Lasten ehdoilla!

Karviais-mantelikakku

 Meillä on taas alkanu pikkuhiljaa pakastimentyhjennys-talkoot. Tai lähinnä yritän marjasadosta pikkuhiljaa päästä eroon ja tehdä tilaa jo ensi kesän marjoille. Aikaista, tiedän! Mutta viime kesän jäljiltä marjoja jäi PALJON! Jotain osuutta asiaan kenties on noilla reilulla kymmenellä viinimarjapuskalla tuossa pihalla?

Ongelmaksi asti on meinanneet muodostua karviaismarjat, kun en ole millään löytänyt niistä mitään. Netistäkin ohjeita löytyi vain muutamia. Valion sivuilta löysin ohjeen kakkuun/ piirakkaan, joka vaikutti kokeilemisen arvoiselta! Muokkasin reseptiä hiukan mun makuisekseni joten tässäpä se:

Karviais-mantelikakku

150  g	voita
1 1/2  dl	sokeria
2	munaa
3 1/2  dl	vehnäjauhoja
2  tl	leivinjauhetta
1  prk	vaniljarahkaa
n.4dl	punaisia karviaisia
n.1/3 pötkö	mantelimassaa

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen. 

Sekoita leivinjauhe jauhoihin ja lisää taikinaan vuorotellen rahkan kanssa.

Voitele piirakkavuoka ja kaada taikina vuokaan.

Lisää karviaiset ja raastettu mantelimassa.

Paista 175 asteessa 35min.

Oli kyllä aivan tosi hyvää! Kaverina vielä vaniljajäätelöä niin oi nam! 

Tämän verran jäi jäljelle, kun kaveri kävi poikansa kanssa auttamassa mua ja poikia tuon syömisessä ;)
Varmasti teen toistekin. Niin paljon noita karviaisia vieläkin jäi!

Kirppistely ja kierrätys.

Minähän rakastan kirppiksiä ja vierailen niissä säännöllisesti aina kun ehdin. Oikeastaan joka kerta teen myös löytöjä, jos ei muuta niin esikoiselle joku uusi lelu.

Mun mielestä Oulun kirppisvalikoima ei vaan ole oikeasti mikään hyvä, vaikka kokoajan uusia perustetaankin. Ja keskittymä on nykyisin kai jossain Toppilan suunnilla, missä ei tule itsellä ikinä edes liikuttua.. Joskus suunniteltiinkin kaverin kanssa oman kirppiksen perustamista, mutta ehkä aikaansaamattomuuden vuoksi koko homma vaan jäi ja nyt opiskelen taas ihan muuta. Olisihan se kiva pitää omaa kirppistä, kun niistä muutenkin niin tykkään, mutta liekkö kannattavaa.

Nyt reilun viikon mulla on ollut pöytä Järkikirppiksellä (pöytä nro.114, käykää shoppaileen!). Myytäväähän aina löytyy! Huh, paljon olis vielä lisääkin, aika vaan loppuu kesken. Pitänee varata pöytä pian uusiksi, että saadaan kotiin tilaa myös uudelle asukkaalle.

 Erityisesti ajatuksena rakastan kirppiksiä erityisen paljon. Mikäs sen hienompaa, kuin hankkiutua turhasta eroon ja saada siitä vielä joku kolikkokin? Mutta valitettavasti ainakin täällä Oulussa monilla kirppiksillä on hintataso noussut aivan järjettömyyksiin: jos samalla hinnalla saa H&M:ltä upouuden paidan, kuin kirppikseltä jopa saman merkkisen käytetyn, niin tottakai sitä ostaa uuden! Oli käytetyn ostaminen kuin ekologista hyvänsä.

Varsinkin lasten vaatteita ja tarvikkeita ostan tosi paljon käytettynä. Ja niitä kirppiksiltä löytyykin tosi hyvin, mitä nyt isomman pojan vaatteet on olleet jo pitkään hyvin harvinaisia löytöjä, tai sitten puhkikuluneita ja resuisia. Myös sisustustavaraa hamstraan usein, sekä kirjoja niin itselle kuin lapsillekin. Itselle ei kauheasti löydy mieluisia vaatteita käytettynä, mutta aina joku löyty sattuu kohdalle, kun tarpeeksi kiertelee. Minä toivoisin kirppiksille enemmän huonekaluja ja muuta isompaa kodin tavaraa myyntiin. Niitä ei ainakaan Oulusta kovin helposti löydä. Olisi ihana päästä kierteleen kirppiksiä myös muihin kaupunkeihin, mutta meilläkin reissatessa tuo muu perhe ei tahdo niin innostua...

Pätkismuffinit

Yritetään urakalla hankkiutua joulusuklaista eroon! Rakastan pätkiksiä yli kaiken, mutta jollain logiikalla päättelin, että parempi leipoa niistä jotain, kuin syödä yksin kaikkia (?!). Siispä leivottiin pätkismuffineja.

Etsin netistä sopivalta vaikuttavan ohjeen, jota tuunasin osittain pakosta (ainekset loppui kesken) oman näköiseksi. Hyviä olivat, vähän liiankin! Juhliin tai muihin voisi vielä lisätä koristelun päälle, mutta nämä syötiin ihan omalla porukalla! Siispä tässä ohje:

 PÄTKISMUFFINIT

n.150g pätkiksiä
3 kananmunaa
3dl sokeria
150g voita
4dl vehnäjauhoja
½dl kaakaojauhetta (ihan normi vaaleaa käytin)
1tl leivinjauhetta
½tl soodaa
1tl vanilliinisokeria
1 prk kermaviiliä

Paloittele/ murskaa pätkikset pieniksi.

Vaahdota munat ja sokeri, lisää sulatettu hieman jäähtynyt voi.

Sekoita kuiva-aineet ja pätkikset keskenään. Lisää taikinaan vuorotellen kermaviilin kanssa.

Jaa taikina muffinivuokiin (tuli 12 isoa ja 9 miniä)

Paista 200 asteessa n.20min.

Rv 26+5

Masun kasvatusta! Kovaa vauhtia kasvaa taas. Sf-mitta heittelee jossain käyrien yläpuolella, aivan niinku meni edellisestäkin ja muistaakseni myös ensimmäisestä. Mitta oli tänään neuvolassa jo 29 cm. Silti neuvolatäti ei ainakaan vielä huolestunut, koska tosiaan mitta on ollut korkea myös edellisessä raskaudessa ja tuloksena oli kuitenkin vain vajaa 3,3kg painava vauva.

Edelleen tämä raskaus tuntuu melko helpolta! Vaivat on jääneet vähäisiksi; vain närästys seuraa uskollisena ystävänä! Siihenkään ei neuvolatäti juuri muuta sanonut, kuin että Rennietä kestää syödä melko monta päivässä. Tällä hetkellä mulla menee niitä 1-3, vasta oli jopa kaksi päivää, ettei mennyt ainuttakaan!

Koulupäivinä pikkuisen jatkuva potkiminen häiritsi myös jonkin verran. Ei varsinaisesti kipeää käynyt, mutta istuminen oli epämukavaa, varsinkin kun päivät ei mitään lyhyitä olleet. Kotona ei ehdi liikkeitä juuri edes huomata ennen nukkumaan menoa, mutta koulussa ollessa tyyppi kyllä mylläsi ihan taukoamatta! Onneksi esimerkiksi supistelusta ei ole tietoakaan! Liian nopeasti kävellessä vatsaan kyllä alkaa vähän sattua, mutta sekin helpottaa hidastamalla! Myöskään liitoskivuista tai muista vastaavista ei ole vielä ollut tietoakaan.

Oon hankkinut tälle pikkuiselle jo jonkin verran vaatetta ja niitä nyt ei enää juuri tarvikaan. Pitäisi tonkia varastosta mitä pieniä vaatteita sieltä löytyykään! Imetysvaatteita olen ajatellut hankkia parit myös, jotta sekin homma olisi mukavampaa. Lisäksi tarvin edelleen ne tuplavaunut ja ainakin sitterin. Päätettiin miehen kanssa myös, että otetaan tälle pienokaiselle äitiyspakkaus.

Henkisesti täällä ollaan jo hyvin valmiina tulevaa vauvaa varten ja ainakin isompi isoveli odottelee jo innolla. Etenkin koulun puolesta tämä pieni saa kyllä hyvin mielellään köllötellä kohdun suojissa vielä mahdollisimman kauan! Ja miksipäs ei, jos munkaan olo ei kovin radikaalisti heikkene! Missään nimessähän ei toki näillä viikoilla syntyäkään saisi!

Missä nukkuu 4-vuotias?

No, jos meidän perheestä on kyse, niin tiiviisti äitin ja isin välissä, mutta noin niinku yleensä asiaa ajattelin! Tämä aihe oli meillä ajankohtainen pari viikkoa sitten, kun kyllästyin katteleen väliaikais-sänkyä, joka oli valloittanut esikoisen huoneen jo vuodeksi! Alunperin kiireellä hommattu, ilmaiseksi saatu sänky, oli jo meille tullessaan todella ruma kaikkine tarroineen, mutta jotenkin se vaan jäi, kunnes tänään se vihdoin haettiin pois täältä!

Mietittiin pitkään minkälainen sänky 4,5-vuotiaalle olisi paras ja mikä patja. Vaihtoehtoina oli oikeastaan 1. tavallinen jatkettava lasten sänky, jonka käyttöikä ei olisi enää pitkä, 2. kerrossänky yhdessä pikkuveljen kanssa, mikä ajatuksena olisi tietty mukava, mutta todellisuudessa ehkä kaikkea muuta ja 3. parvisänky, joka säästäisi tilaa huoneessa ja toimisi mahdollisesti tosi pitkään.

Patjaa mietin myös kauan, enkä vieläkään ole varma, mihin ratkaisuun olisi pitänyt päätyä! Joustinpatjaa? Vaahtomuovia? Millaista vaahtomuovia? Päädyttiin aika perus vaahtomuovipatjaan, paksuus 12 cm.

Niin, entä se sänky?

Tadaa! Sotkan mallistosta Junior-puoliparvisänky ja siihen työtaso! Alla mahtava leikki/majatila ja iso poika onnellinen. Sänky tuli kotiin perjantaina, mutta viihtyikö jätkä sängyssään? Niimpä, ei. Ehkä vielä jonain päivänä... Sänky eroaa varsinaisista parvisängyistä eniten korkeutensa puolesta, joka on vain 108 cm tässä sängyssä. Siksikin turvallinen valinta noinkin nuorelle nukkujalle.

Rankka viikko.

Oivoi. Paljon on mahtunut tähän viikkoon ja olo on kyllä niin kaikkensa antanut, että taitaa sänky kutsua! Tarkoitus oli kirjoitella pidempää pohdintaa opiskeluun liittyen, mutta nyt ei vaan jaksa. Siihen palaan kyllä myöhemmin!

Maanantaina alkoi koulu klo.10 ja lähtö 113 kilometrin päähän oli jo kahdeksalta. Ensimmäinen päivä koululla meni vähän turhuuksiin mun mielestä: paljon käytettiin aikaa esimerkiksi koulun hallinnon ja rehtorien ym. esittelyyn. Lapsilla oli onneksi mennyt mummun kanssa kotona tosi kivasti. Kotiin päästiin 15.45 ja kotona olin n.17.30.

Tiistaista torstaihin koulupäivät kesti jo heti 8.15-15.45, ja koska tuota matkaa on, venyi päivät lähes 12 tuntisiksi. Pahimmillaan olin kotona keskiviikkona klo.18.

Illat kotona on olleet tällä viikolla aika kurjia. Lapset on olleet kiukkuisia väsymyksestä ja ehkä myös ikävästä johtuen ja kitisseet ja roikkuneet minussa kaikki illat. Eikä meistä kukaan toki ole nauttinut siitäkään, että äiti on kotona lähellä kuutta ja jo seitsemän maissa on aloiteltu iltapalaa ja iltapesuja. Lapset ovat olleet täydessä unessa joka ilta viimeistään 20.30.

Tämä päivä on mennyt vielä aivan toipuessa. Vein lasten kanssa kirppiskamat aamulla, mutta muuten me ollaan vaan oltu. Loppu viikonlopun meidän perhe keskittyy lapsiin ja ensi viikolla voi sitten aloitella tekemään niitä yhdeksää (kyllä, aivan oikeasti!) tehtävää, jotka on tuon neljän päivän aikana meille ehditty jo antaa!

Opiskeluintoa!

Tästä se nyt lähtee! Koululaukku ja penaali pakattuna.

Vaatteet katsottu valmiiksi!

Ruokia kokkailtu melkein koko ensi viikoksi.

Tämä mamma lähtee aamulla kouluun! Alku onkin heti kunnollinen: 4 lähiopetuspäivää ensi viikon aikana, joista kolme kestää 8-16. Päälle n.120km matkaa suuntaansa, eli päivälle kertyy mittaa helposti 11-12 tuntia. Huh.

Onneksi lapsia hoitaa mummo täällä kotona. Päiväkotiin meno olisikin kyllä mahdotonta, niin kauan kuin meidän isimies on reissuhommissa. Niin, sekin vielä, että kun mää illalla kuuden maissa kotiudun, niin yksin mun pitää noita lapsia jaksaa vielä loppuilta hoitaa. Ja koiraa.

Isompi on onnessaan päästessään leikkimään mummon kanssa oikein kunnolla, mutta nähtäväksi jää, mitä pienempi tykkää, kun ei ole musta tottunut juuri erossa olemaan. Onneksi vain ensi viikko on noin raskas, muuten mulla on koulupäiviä viikossa max 3.

Mutta pidemmittä puheitta, hyvää tulevaa viikkoa ja opiskeluintoa, ainakin mulle :)

Kierros kirppareilla.

Pitkästä aikaa pääsin käymään parilla kirppiksellä: edellisestä kerrasta on varmaan toista kuukautta aikaa. Yllättävän hyvin tein löytöjä, vaikka pöydät loisti tyhjyyttään!

 Vaatteíta tulevalle pikkuiselle. 

Penaali ahkeralle tulevalle opiskelijalle! Ihanan pinkkiä joo, mutta hinta kokonaiset 10 senttiä!

 Yöpuku pikku-N:lle.

Jotain pientä lapsille jokaikinen kerta, mutta haluankin lasten ymmärtävän, että kirppikseltä voi ostaa kierrätettyä ainakin paremmalla omatunnolla kuin kaupasta uutta!

 Joulu on ohi, joten ajatukset ja sisustus siirtyy pikkuhiljaa kevääseen ja pääsiäiseen. Sitä, ja sen ajan kattausta, ajatellen nämä osuivat kanssa silmiin:

Ihana kynttilänjalka, joka passaa just meidän makkariin! 2 euroa! Vähän eri hintaluokkaa, kuin mun eiliset partylite-shoppailut! Ja kätevä virkattu pikkukori avaimille yms.

Ja vieraileva tähti, joka halusi näyttäytyä jokaisessa ottamassani kuvassa <3:

Leivontaa Loppiaisena

Tätä kaikkea on mahtunut mun päivään:

kinkkupiirakka

mokkapalat

mustaherukkajuustokakku

porkkanasämpylät

Mutta mikäs siinä, kun hommaan on paras apuväline, Hercules <3 Rakastun päivä päivältä lisää (eikä oo mikään maksettu mainos)! Meillä on huomenna Partylite-kutsut, siitä moinen leivontainnostus. Ennen en oo vastaavia kutsuja järjestänyt, mutta täytyy sanoa, että tähän mennessä nautin täysin! Tosi vähän vain sain väkeä paikalle, mutta näillä mennään!

Talvi(/joulu)koti

Tiedän, joulu meni jo, mutta vielä viime torstain sisustuksessa joulu näkyi melko vahvasti. Tässä siis talvi/joulukotia.

Puppy tapasi tontun!

Voi kyllä, se on Lokki!