Kuulumisia ja vihdoin toteutettu isyyspakkaus.

Ohhoh, miten aika rientää! Blogin päivitykseen ei ihan oikeasti ole ollut aikaa ja tällä kertaa synnä ei ole ollut edes oma laiskuus/ laiskottelu, heh!

Meiän pikku kuopus on huomenna jo 3-viikkoinen! En voi väittää ehtineeni nauttimaan juuri vauvantuoksuisista päivistä, kun arki ja elo kotona on ollut toistaiseksi selviytymistä kolmen lapsen kanssa, syöttämistä, pukemista ja pesua. Huh. En nyt vieläkään ala kirjoittamaan pitempää tarinaa meidän elosta, vaan ajattelin tähän väliin esitellä isyyspakkauksen, jonka sain valmiiksi ja isälle annettua, vasta viime viikolla :) Parempi myöhään kuin ei ollenkaan, eikö? Tässäpä se nyt sitten olisi:

Energiaa isille, sitä vauva-arjessa tarvitaan!

Super-Isi <3

Perus tuttipullo, korvike ja tuo ihana ruokalappu!

Tutit teksteillä "äänenvaimennin" ja "isin kulta", Vauva - omistajan opas ja body kuvan tekstillä.

Vaipat ja puhdistuspyyhkeet

Isin ja vauvan yhteiseen aikaan

Tuon piti olla aikuisviihdelehti, mutta enpä sellaista saanut hankittua! Ja säästöpakkaus kondomeja, koska ehkä kolme on jo tarpeeksi? :D

Ei mitään kauhean erikoista, mutta pientä kivaa kuitenkin :) Isi tykkäs, vaikka epäilin, että tämä olisi sen mielestä ihan hölmöä :) Aiempaa pähkäilyä nykyajan vauvahömpästä siis täällä. Ai niin, pidettiinhän mulle ne Baby showeritkin! Niistäkin kerrotaan myöhemmin!

Prinssi tuli taloon!

Meidän perheessä on uusi tyyppi. Pieni prinssi saapui vihdoin täydentämään mieslaumaa viime sunnuntaina, 3.5, klo.14.19 raskausviikkoja oli tuolloin 41+4. Pienestä toki voi olla montaakin mieltä, kokoa tällä jätkällä oli nimittäin syntyessään 4140 grammaa ja 52 senttiä! Hurjan isohan hän on verrattuna isoveljiensä syntymäkokoihin 3310 g ja 3274 g.

Synnytyksestä en sen enempää ala tässä vaiheessa kertomaan, mutta nopea oli tälläkin kertaa! Huvittavaa on, että sunnuntaiaamuna heräiltiin rauhassa 8-9 välillä ja sanoin miehelle, että ei taas mitään oireita tulevasta synnytyksestä yön aikana, että ei se tänäänkään synny. Tais mennä käynnistämiseen (mikä olisi ollut ajankohtainen todennäköisesti ma tai ti!). Söin rauhassa aamupalan ja odoteltiin lasten kanssa keittiön pöydän äärellä miehen kokkailemien nakkipiilojen valmistumista, kun hiljalleen alkoi supistella.

Limatulppaahan mulla alkoi mennä jo viikolla 38+4. Ensin sitä selkeästi meni parina päivänä, sitten tuli ehkä viikon, jopa kahden, tauko ja viimeisen viikon verran ennen synnytystä paksua limavuotoa tuli päivittäin paljon ja tuntuvien, mutta ei vielä kipeiden, supistusten saattelemana. Muutenkaan kipeitä supistuksia mulla ei juuri ollut. Viikon verran ennen synnytystä joka päivä tuntui supistelua, joko kovettumisena tai jo vähän kivuliaana, mutta aina loppui levossa. Kunnes ei enää loppuneetkaan.

Mää oon synnyttänyt nyt kolme kertaa ja jokainen synnytys on ollut melko erilainen. Jokainen raskaus on ollut myös hyvin erilainen. Erityisesti kuitenkin jokainen synnytys on lähtenyt käyntiin hyvin erilaisilla ennakko-oireilla, joten tällä yritänkin sanoa, ettei synnytystä ennakoivaa oireilua kannata odotella, eikä merkkeihin, tai niiden puutteisiin, kannata luottaa. Ja kyllä sen vaan synnyttäjä itse tietää, milloin on tosi kyseessä.

Rv 41+2

Hah, kasassa ollaan ja pysytään! Ei tämä aio syntyä ei. Että vappupallon kasvatusta edelleen. Tuleva tyyppi kerran halus viettää vapunkin masussa, niin kai mää voin palkita sen nautiskelemalla pelkkää munkkia, simaa ja metrilakua koko vapun? Ja muutenki vaikka siihen asti, että pallo sanoo poks? Näin mää asian ainakin suunnittelin!

Niin joo, hyvää vappua vaan kaikille! Meidän vappu koostuu munkin leivonnasta, mitä teinkin eilen, ja vappupäivän perinteisistä: vappumarkkinat torilla ja vappuajojen kattominen kaupungilla. Esikoisen mielestä vapussa parasta on kuitenkin ollut kerhon naamiaiset ja vappuajot.

 

Niin, joo se maha! Eilen kävin viimeistä kertaa vielä neuvolassa. Eihän siellä tietenkään paljoa osattu sanoa, neuvolatätikin tuumas vaan, että kyllä ois jo aika päästä synnyttään. Paino oli noussut viikossa yli kilon ja verenpaine oli taivaissa. Mutta jos ei halua syntyä, niin minkäs teet? Ja niin, kiellettiin mua makaamasta mahalla: tulokkaan sydänäänet laski heti huimasti, kun niitä yritti kuunnella makuuasennossa. Sf-mitta oli jo 38, mutta neuvolatäti sanoikin, että kasvaa jotenkin tosi pystyyn tämä mun maha. Toki ite epäilen ja pelkään, ettei tämä tyyppi mikään pieni tule syntyessään olemaankaan; onhan se selvääkin, kun viihtyy masussa niin pitkälle. Edelliset kuitenkin syntyi lasketun ajan tienoilla 3,3-kiloisina ja tämä on nyt jo yli viikon pidemmällä...

Lähete Oyssiin yliaikaisuuskontrolliin on nyt tehty ja kutsua sinne odotellaan. Toivon mukaan heti maanantaina tai tiistaina pääsisin ja samantien saisivat kyllä käynnistääkin! Keskiviikko on jo huonompi päivä, kun lapsenvahti sinne on epävarma.

Hullun tuntoista, kun tuntee ihan selvästi jo vauvan pään tuolla lantiossa/ haaroissa. Ei tahdo voida istua, seistä eikä maata, kun joka asennossa painaa. Voi, mikset sinä jo synny? Tietenkin nyt olisi hyvä hetki nauttia viimeisistä hetkistä ennen yhtä pientä tissitakiaista, mutta hankalaa se on, kun olo on mikä on. Nyt olisi kuitenkin jo viimeistään hyvä aika syntyä, kun oon saanut kaiken tehtyä, vietettyä myös vappua lasten kanssa! Ja mikäs olisikaan parempi päivä kuin 1.5.15? :)